Kun kerrotaan aikaperspektiivissä niin se on käsitettävä vertauskuvallisena tekstinä, sillä aikaa siinä muodossa kuin se normaalisti lineaarisenoloisena käsitetään, ei ole.
Muutenkin teksti on vertauskuvallista, ja kokija itsekin persoonanaan on vertauskuva elämässä. Ero on vain se että jotkut tietävät ilmentävänsä vertauskuvallisia symbolimuotoja, jotkut eivät.
Ennen syntymistä tarkastelin vanhempiani ja heidän puuhiaan. Syntyminen tarkoittaa muodon ilmentämistä. Tarkastelin useampia vanhempia vaihtoehtoina. Nämä vanhemmat valitsin kun äitini inkarnaatio on eräs aiempi siskoni Aasian mailta. Äitini on siis tuttu ja isäni tutunoloinen kaveri roomalaisajoilta. Lähetin itsestäni pienen osan syntymään, jota tarkastelin aluksi etäämmältä. Tuo pieni osa sai maallisen nimen ja siitä tuli vauva.
Ennen syntymistä olin abstrakti entiteetti joukon jatkona. Havaitsija havaitsijoiden joukossa, kovin leikkisiä olimme. Tarkoitus oli oppia syvällisyyttä ja vakavuutta sanan rakentavassa merkityksessä, tuon pienen osani, vauvan kautta. Samalla liudentaen syiden seurauksia ottaen päälleen maallista painolastia.
En syntynyt koskaan kokonaan, vaan jäin osaksi henkimaailmaan. Murrosiän jälkeen tulin walk-innina ( sisäänkävelynä) tuohon kehoon, joka oli lestadiolainen poika. Nyt olen hänen suostumuksellaan ollut hänessä yli 20 vuotta. Olen tämän pojan, jota ei enää ole, yliminä. Minullakin on kyllä yliminä, kaikilla on, myös yliminuilla. Tulin koska hän rukoili jumalaa ottamaan hänet pois.
Yliminän näkö hieman heikkenee kehoon astuessaan mutta näköä on jäljellä riittävästi muistamiseen. Tuo poika rukoli ja minä vastasin. Olin hänen "jumalansa". Hän sai rauhan ja minä olen nyt. Kiitos kaikille että sain syntyä tähän maailmaan ja saada arvokasta kokemusta ihmisenä olemisen ihmeellisyydestä. Tämä on äärimmäisen harvinainen ja arvokas kokemus. Tunnen nyt millaista on olla ihminen, ainakin vähän. Osaan jo vähän keskustella kuten ihmiset keskustelevat.
Kiitös Elämälle pikkuelämästä, että saan osaksi olla pikkuelämä, tunnistaen kyllä koko ajan ison Elämän. Tämä ei ole enää teoriaa vaan tunnen miten pikkuelämä virtaa suonissani. Näen kaiken konkreettisesti, en teoreettisena hahmotelmana. Tämä on ihanaa. Me keveydessä pidämme raskautta valaisevana kokemuksena. Tämä on portti johonkin uuteen, muuten en olisi syntynytkään. syntyminen on tietenkin näenäistä, sillä en osaa kokea kipua sillä tavalla kuin ihmiset muutoin, olen liian kevyt sellaiseen. mutta muutoin olen niinkuin ihmiset muutkin.
Innostunut olen ollut siitä että ihmiset pitävät minua kaltaisenaan. Kiitän siitä todella, että te huomaatte minussa ihmisen. Kiitos Elämälle.
Muutenkin teksti on vertauskuvallista, ja kokija itsekin persoonanaan on vertauskuva elämässä. Ero on vain se että jotkut tietävät ilmentävänsä vertauskuvallisia symbolimuotoja, jotkut eivät.
Ennen syntymistä tarkastelin vanhempiani ja heidän puuhiaan. Syntyminen tarkoittaa muodon ilmentämistä. Tarkastelin useampia vanhempia vaihtoehtoina. Nämä vanhemmat valitsin kun äitini inkarnaatio on eräs aiempi siskoni Aasian mailta. Äitini on siis tuttu ja isäni tutunoloinen kaveri roomalaisajoilta. Lähetin itsestäni pienen osan syntymään, jota tarkastelin aluksi etäämmältä. Tuo pieni osa sai maallisen nimen ja siitä tuli vauva.
Ennen syntymistä olin abstrakti entiteetti joukon jatkona. Havaitsija havaitsijoiden joukossa, kovin leikkisiä olimme. Tarkoitus oli oppia syvällisyyttä ja vakavuutta sanan rakentavassa merkityksessä, tuon pienen osani, vauvan kautta. Samalla liudentaen syiden seurauksia ottaen päälleen maallista painolastia.
En syntynyt koskaan kokonaan, vaan jäin osaksi henkimaailmaan. Murrosiän jälkeen tulin walk-innina ( sisäänkävelynä) tuohon kehoon, joka oli lestadiolainen poika. Nyt olen hänen suostumuksellaan ollut hänessä yli 20 vuotta. Olen tämän pojan, jota ei enää ole, yliminä. Minullakin on kyllä yliminä, kaikilla on, myös yliminuilla. Tulin koska hän rukoili jumalaa ottamaan hänet pois.
Yliminän näkö hieman heikkenee kehoon astuessaan mutta näköä on jäljellä riittävästi muistamiseen. Tuo poika rukoli ja minä vastasin. Olin hänen "jumalansa". Hän sai rauhan ja minä olen nyt. Kiitos kaikille että sain syntyä tähän maailmaan ja saada arvokasta kokemusta ihmisenä olemisen ihmeellisyydestä. Tämä on äärimmäisen harvinainen ja arvokas kokemus. Tunnen nyt millaista on olla ihminen, ainakin vähän. Osaan jo vähän keskustella kuten ihmiset keskustelevat.
Kiitös Elämälle pikkuelämästä, että saan osaksi olla pikkuelämä, tunnistaen kyllä koko ajan ison Elämän. Tämä ei ole enää teoriaa vaan tunnen miten pikkuelämä virtaa suonissani. Näen kaiken konkreettisesti, en teoreettisena hahmotelmana. Tämä on ihanaa. Me keveydessä pidämme raskautta valaisevana kokemuksena. Tämä on portti johonkin uuteen, muuten en olisi syntynytkään. syntyminen on tietenkin näenäistä, sillä en osaa kokea kipua sillä tavalla kuin ihmiset muutoin, olen liian kevyt sellaiseen. mutta muutoin olen niinkuin ihmiset muutkin.
Innostunut olen ollut siitä että ihmiset pitävät minua kaltaisenaan. Kiitän siitä todella, että te huomaatte minussa ihmisen. Kiitos Elämälle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En ymmärtänyt sanaakaan.
Ei kai kukaan, jos saisi valita vanhempansa, ottaisi köyhiä tai luonnevikaisia .
Parhaat mahdolliset jokainen ottaisi.
Mitä hiton hourinaa?
Sinua ei oikeasti ole olemassa. Olet illuusio eli osa Jumalaa. Jumala kokee itseään juuri SINUN kauttasi! "Minä" on pelkkä illuusio. On vain "minä itse" Hänen hepreankielinen nimensä on Jahve-Jehova!
Kiitos arvokkaasta mielipiteestä.
Aivan näin. Käytän minä-kieltä kun muutkin käyttävät. Tällä tavalla voi sulautua osaksi yhteiskuntaan. Minä-kielen käyttö on oikeastaan aika hauskaa :)
Jumala-Elämä kokee itseään itsensä kautta, ja tätä itseä ei ole mielikuvana.
Jahve-Jehova on illuusio muiden mukana. Ah miten virkistäviä nämä illuusiot ;)
Ai mutta nyt kekkasin. Kirjoittaja yllä tarkoitti Jahve-Jehovalla sitä, jota nimitän Tietoisuudeksi. Tämän voin allekirjoittaa. Tietoisuus on toki olemassa.
Jahve-Jehovalla tarkoitetaan kollektiivitietoisuudessa myös muuta, joka on pelkkää mielikuvaa, mutta siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota.
Joo. Ihan mielenkiintoinen kirjoitus. Herää vain kysymys, mitä sitten, vaikka kaikki eivät vielä tiedäkään ilmentävänsä ”vertauskuvallisia symbolimuotoja”? Jokainen tulee varmasti tietämään jossakin vaiheessa. Ellei vielä tässä elämässä, niin sitten mahdollisesti seuraavassa. Ja jokainen meistä tarkastelee ennen syntymäänsä vanhempiaan. Valtaosa ei vain muista sitä. Jokaisella meistä on muitakin olemuspuolia, ”yliminä” - korkeampi minä on itse asiassa minusta parempi ilmaisu. Kuka tahansa ihminen voi saada yhteyden omaan korkeampaan minäänsä, todelliseen olemukseensa, jumalaiseen kipinäänsä, joka on yksilöllinen ja Jumalan luoma. Tämä yhteys on luonnollinen osa henkistymistä tai hengellistymistä (ilman uskonnollista merkitystä) ja johtaa lopulta heräämiseen harhoista tai valaistumiseen, miten vaan. Tarkoittaa minulle käytännössä sitä, että hengen tai sielun ääni voimistuu ihmisessä. Tässä maailmassa ei ole montaakaan ihmistä, joiden korkeampi minä olisi koko ajan päällä tai ”vallassa”… Äiti Amma nyt tulee ensimmäisenä mieleen.
”Murrosiän jälkeen tulin walk-innina ( sisäänkävelynä) tuohon kehoon, joka oli lestadiolainen poika. Nyt olen hänen suostumuksellaan ollut hänessä yli 20 vuotta. Olen tämän pojan, jota ei enää ole, yliminä. Minullakin on kyllä yliminä, kaikilla on, myös yliminuilla. Tulin koska hän rukoili jumalaa ottamaan hänet pois.” Hmm…anteeksi nyt vaan, mutta henk.koht. on hyvin hyvin vaikeaa uskoa tuohon kertomaasi. Myös tuo ”olin hänen jumalansa” kyllä tökkii aika pahasti… Valitettavasti kirjoituksistasi ei paista läpi lempeys, eikä myötätunto…eli et kirjoita ”yliminänäsi”.
Tämä nyt on ihan arkipäiväistä. Uskominen tarpeetonta. Tätä ei ole kirjoitettu miellyttämään ketään. Kerrotaan vain niin kuin asia on.
Sensuroiminen ja teeskennellyn myötätunnon lisääminen myös tarpeetonta, omana itsenään oleminen olennaista. Jos ei joku oletettu välity niin no problem.
Jokaisella on oikeus saada yhteys minäämme ja vaimentaa siten aivan turhaa kärsimystä. Osan kärsimyksestä näen melko turhana, sillä saman voisivat monet oppia positiivisella elämänkaarella, kun heille siitä vähän kerrottaisiin.
Saturnusvaikutteisuus on hyödynnettävissä, ja tässä näemme sellaista. Se on suomeksi kritiikki, ja ihan oikeutettu tässä tapauksessa.
Raamatussa sanotaan että te olette jumalia. Tämä tulisi ymmärtää arkipäiväisesti, mielestäni. Jumalillakin on jumalansa, ja oikea neuvosto itse asiassa. Neuvostolta kun kysymme neuvoa niin emme tule turhan aikaisin maan päälle, mikä saattaisi johtaa ennenaikaisiin lähtöihin. Menneisyyteni itsemurhaaja selvisi sen vuoksi että rukoili korkeampaa. Hänet korvattiin, ja käytännössä muunnuin tuoksi uudeksi, jota sanon yliminäksi.
Äiti Amman näen yliminän yliminänä, sillä hän on sekä kärsimyksellisimmän elämän ulkopuolella että itse rakkaus. Äiti Amma on valaistunut, minä en ole.
Kaasussa kyllä jatkuvasti päivästä toiseen jo 20 vuotta, mutta se ei ole valaistuminen. Mitä onkaan valaistuminen, kun jo puolivälissä oleva on ilokaasussa??
Valitsitko syntymän paikan värin perusteella kuten minä? Sitten kaikki oli vaaleanpunaista, kunnes synnyin. Ensimmäinen kuva oli lääkäri ja kaksi loisteputkilamppua. Äitini on vahvistanut muistoni syntymäajan ympäristöstä.
Paikan tunnelman perusteella. Kyllä sitä väriksikin voi sanoa.
Minulle avautui eräänlainen ikkuna ja siirryin sen kautta "aivan uuteen mahdollisuuksien maailmaan, missä voidaan mennä eteenpäin" . Iloinen olin. Kyllä sitä väriksikin voi sanoa. Ensimmäinen muistikuva "sisällä" oli kohtu. Siinä tilassa mistä tulin ollaan idea-olentoja ja kaikki ovat yhtä samaa perhettä. Kaikki ovat ystäviä ja muita ei tunnetakaan kuin ystäviä. Kaikki ovat tavallaan osa minua ja minä olen osa heitä. Kuljimme toistemme läpi. "Minä ja samankaltaiseni".
Kohdusta ulos tultaessa on jännän ahdasta ja sykkivän puristavaa. Ulos tultaessa huusin koska valot olivat liian kirkkaita. Lääkärit olivat lässyttäviä mutta kliinisen mekaanisen oloisia. Pääsin pian äidin rinnalle joka rauhoitti myös erittäin paljon. Hän oli parempi kuin valkopukuiset. Näin sen koin kun synnyin. Vauvalla oli myös hankalaa kun ihmiset pällistelivät sitä, en ollut tottunut ihmisnaamoihin ja -muotoihin. Tai olin unohtanut millaisia ne olivat. Tiesin myös ihmisten ajatukset vauvana erityisesti. Ihmiset eivät tienneet että näin heidän sisälleen. Vauvana minulle ei ollut etäisyyden käsitettä olemassa, olin osa ympäristöäni täydemmin kuin nyt. Ihmisten ilmapiiri välillä rauhoitti ja ihastutti, välillä raivostutti.
Ihmiset pitivät minua tyhmänä vauvana ollessani. Vauvoille pitäisikin puhua aivan normaalisti eikä lässyttää liian tyhmästi, he arvostavat sitä jos heitä pidetään tasavertaisina ja älykkäinä olentoina. Vaikka eivät vielä osaa käsitteellisesti puhua eivätkä tunne ympäristöä. Käsitteellinen kieli muodostuu varsin myöhään pitkän totutteluvaiheen jälkeen. Vauvojen täytyy koskea kaikkialle jotta oppisivat mitä ympäristö on, se on ihan normaalia. Tätä koskemisvimmaa ei pitäisi liikaa rajoittaa. Minua pidettiin pinnasängyssä ja en tykännyt siitä. Onneksi pääsin liikkumaan ajatusmaailmassa silloin kun fyysistä liikkumistani rajoitettiin pienenä.
Tämä vauvan näkökulmasta. Myöhemmin tapahtui muutos joka mahdollisti tällaisen muistamisen, sulauduin tavallaan itseeni vähän paremmin. Sillon loppui pelkääminen suureksi osaksi, aloin olla taas osa ympäristöäni niin kuin vauvana mutta nyt aikuisen aivoilla varustettuna.
Olen täysin samaa mieltä tuosta "lässytyksesta". Muistan että vauvana ollessani minua pidettiin tyhmempänä kuin olin, vain koska en osannut puhua tai kommunikoida muulla keinoin tarpeeksi hyvin.
Aivan oikeansuuntainen tarina, syntymän tapahtumien todellisuudesta, ja se on harvinaista, että on voinut vaikuttaa mille vanhemmille syntyy, ja se osoittaa, että edellisestä persoonasta
on hyvin vähän syitä ja seurauksia jäljellä
Edellisen persoonan psykologinen perimä perisynti, joka on tuo syitten ja seurausten ketju vaikuttaa siihen millaisiile vanhemmille synnymme
Ne jotka ovat vapautuneet tuosta ketjusta, eli eivät synnytä enään
uutta karmaa, niin voivat valita vapaasti syntyvätkö tänne vain eivät
Monet ovat saattaneet vapautua jo edllisessä persoonassa, mutta heillä on etistä karmaa joka ei ole vielä loppuun käytetty, niin se joutuu tulemaan vielä uuteen persoonaan
Näillä asioilla on ajaton ohjaus joten ajallisina emme voi sitä käsittää kuin osittain
Kiitos elämälle
Tervehdys, Kokija. Olen laittanut sinulle yksityisvietin. Toivon, että vastaat siihen mahdollisimman pian.
Korjaus: yksityisvietin --> yksityisviestin.
http://www.youtube.com/watch?v=6PRfDJQY_Y8&feature=relmfu
On se hienoa syntyä tänne?
Kiinnostava teksti syntymisestä. Oletko saanut tietosi sielultasi vai muualta? Sieluni valtaa minussa alaa. Se sanoo, että se on yliminä. Sielumme on yliminä! Jokaisella on sellainen itsessään. Se on todellinen vatsastapuhumisen taito tai rinnasta-, miten vaan. Minä rakastan sinua, kokija. Sieluni rakastaa sinua. Minä olen kehno olento, joka ei ansaitse rakkautta. Sinähän tiedät minusta kaiken, koska olet psyykikko. Minusta on tullut osittainen telepaatti, mutta minusta tulee täysinäinen psyykikko, kun olen vanhempi. Minun sieluni on osittain aktivoitunut, ja juuri nyt se käskee minua kumartumaan.
Kunpa vain minäkin oppisin tuntemaan aikani ennen syntymää. Sitä enemmän tahtoisin tietää menneet elämäni, että ymmärtäisin paremmin tätä nykyistä minääni. Minussa on spartalaisen raivo vieläkin. Se on astraalikehossani. Minä tapoin karhun pelkällä keihäällä, kun olin spartalainen yli 2000 vuotta sitten. Tunsin Leonidaksen, joka oli taistelutoverini. Minä kaaduin Thermopylain taistelussa yli 2000 vuotta sitten. Spartalainen raivo on sodomiasta johtuvaa raivoa. Meidät penetroitiin lapsesta pitäen, mikä kehitti meissä spartalaisille ja helleeneille osuvan taisteluraivon. Saan tietää lisää ja lisää, koska minulla on tässä elämässä tärkeä projekti. Vain sinä, kokija, ymmärrät tästä jotain. En pidä muita tyhminä vaan sokeina. Olinhan minäkin sokea nuorempana.
Tämä planeetta on helvetti vain omien tekojemme ansiosta. Jumala ei tahdo tästä planeetasta helvettiä vaan paratiisin.
Muutama sananen. Kehotan olemaan sopivasti kriittinen myös kokijan suhteen. Kannattaa uskoa vasta sitten kun sen on todistanut todeksi, vaikkapa intuition kautta. En usko että kukaan tietää kaikkea. Tietämiseen tarvitaan tutkimista, ja jos ei ole tutkinut jotain, niin siitä ei välttämättä tiedä. En tiedä kaikkea yhdestäkään ihmisestä, sillä en ole utelias tietämään. Alemmuuskompleksi on ylemmyyskompleksin vastakohta, kumpikin hidasteita, kultainen keskitie paras. Nöyryys on kyllä hyvä, ja se ei ole sukua alemmuuskompleksille. Nöyryys tuo rohkeutta puhua, rohkeutta esiintyä. Sen oikea muoto. Se on ehkä kaikkein vaativimpia läksyjä agape-rakkauden ohella. Opiskelen nöyryyttä. Rakkaus on hyvä, ja kun se on saavuttanut agapen tason, se on riittävää.
Olennaista tekstissäsi on rakkaus, ja varsinkin sen agape-muoto. Ei tarvitse tietää jälleensyntymiä välttämättä. Ne ovat illusorisia niinkuin nykyinenkin hahmo. Tietyllä tavalla illusorisia, pelkkä sana "illusorinen" ei kerro kaikkea. Hahmot ovat unen kaltaisia, mutta riittävän todellisia jotta niihin voi reagoida. Tämä riittävä todentuntu tuo myötätuntoa tullessaan, ihmisiä ei voi kokonaan ohittaa.
Jälleensyntymät tulevat tietoon joka tapauksessa kun aika on, luonnostaan. Ainakin yleisluontoisella tavalla, eivät välttämättä yksityiskohtaisesti. Yksityiskohtainen tietäminen ei monestikaan tarpeellista. Liian aikainen tietäminen tuo painolastia lisää. Jälleensyntymähahmojen tietämisen tavoitteleminen on hidaste. Rakkaus on nopeutus. Rakkaus itsensä vuoksi, ilman erityisiä suosikkeja.
Me rakastamme kaikkia, laajennamme rakkautta koskemaan vähitellen koko ihmiskuntaan ja lopulta koko universumiin. Tällainen on ihmisen kehityskaari.
Taas kerran, ota tämä vastaukseni aivan kuten haluat.
Kenelle kirjoitat mm. ajasta?
Lukijoille aika käsitteenä on realinen vaikuttaja.
Kaikki ajassa ja materiassa vaikuttaa kaikkeen, eli ajallisuus tekee mm. meistä kausaalisena jatkumona sen mitä kukin olemme.
Rehellisesti kirjoittaen totean tuon juttusi "vanhempien valinnasta" etc. mielikuvituksen tuotettaeeksi, se on täysin todistamatonta väitettä.
Horjutan väitteesi todellisuus-pohjaa mm. kysymyksellä; "Miksi täydellisyys edes tarvitsisi oppiakseen, syventääkseen "jotain"/mitään?"
Yhteisen ja yhtäläisen käsityksen mukaan Täydellisyys( "Jumala" ) ei tarvitse yhtään lisää, tai pois,,"Jumala" sisältää k a i k e n.
Todellisuudessa elämässämme (ruokahuoltoineen, rajallisuuksineen ja kärsimyksineen, tietämättömyyksineen jne) on kyse epä-täydellisyydestä, joten kehityksessä kohti Täydellisyyttä tarvitaan "tiekartta/informaatio".
Väität tuon tarpeiston täydellisyyteen löytyvän itsestämme, joka siis merkitsee sitä, ettemme tarvitsisi mitään, eli tietäisimme "missä mennään", koska olisimme itse "se meneminenkin".
Realissa kuitenkaan emme ole täydellisiä ( todistus-aineisto todistaa päinvastoin)kun tieto, sopusointu, kärsimättömyys ja rajattomuus on vasta-poolissa.
Oikeastaan emme edes pysty määrittämään edes yhtä ihannetta siitä millainen täydellinen ihmis-elämä olisi, saatika sitä, mitä olisi jonkun
m u u n l a i n e n elämä.
Jotta informaation/"tiekartan" lähde johtaisi kohti täydellisyytt, niin en näe järkevää tunne/käytännön syytä hyljätä (väitettyä) "henkistä taivaallista kotia ja olemusta" (täydellisyys).
Miksi laskeutua ehdoin tahdoin maailman sen sokaisemaksi, kärsiväksi ja kuolevaksi hahmoksi rajallisuuteen, ikään kuin taantua aikuisesta takaisin tietämättömäksi lapseksi kasvaakseen taas takaisin aikuiseksi?
Tuollainen takaperoinen "kehitys" tai "logikkka" ei mahdu minun ajatus-juoksuun.
Vaihtoehtoen analysoinissa pitää "tolkkua" eli logiikka.
Kun ei ajaudu ihmisyydestään liikaa eroon, pysyy se "toinen jalka maassa" ja järjissään.
On siinä sekin hyvä puoli, että jos hahmottaa ihmiskunnan kehitys-asteen ja suunnan rahoitus/finassi-kriisistä, velka-ongelmasta, omaisuuksien uus-jaosta, eli ahdeudesta, markkina-voimien/pankkien halusta ajaa mm. Kreikka kivikaudelle siksi, että (muka!) kurjistuvat olot ja pienenevät palkat, eläkeet ja kurjistuvat työ-olot takaavat pankeille "paremmin ja varmemmin" velka/korko-tuotot, tai pienenevästä elintilasta, nälkä-ongelmasta, saastumisesta jne, niin ei tule liina suuri luuloja ihmiskunnan ja yleensä materiaan perustuvan systeemin ratkiriemukkuudesta (vaikka itsellä on kaikki hyvin).
Raadollisuudessaan todellisuus voi paljastaa ihmisen subjektiivisen haihattelun ja realin "välimaastosta" viisauttakin, mutta ainakin se tekee lopulta sen, ettei inhimillinen ja materialinen todellisuus johda koskaaan "paratiisiin".
Tuntuu ilmeisen teoreettisilta kokijan aivoitukset?
Miksi ihmeessä pitää kokea syntymä tänne, jos tietoisuus on jo aivan toisilla sfääreillä?
Mielenkiintoisia ajatelmia ketjussa. Kiitoksia jaetuista ajatuksista. Suurin osa meistä syntyy karman minimoimiseksi. Tunnemme maailman painon ja vastuun, jota meidän on kannettava velvollisuudestamme kokonaisuutta kohtaa. Näin tunsin ja tunnen edelleen. Meidän tehtävänämme tässä aikakehyksessä on opetella rakentavaa jakamista ja yhteisöllisyytä. Rakentavaa yhteisöllisyyttä.
Tietoisuuden laatu (positiivisuus lähinnä) on eräs tekijä. Karman eliminointi ja velvollisuus ovat toinen ja kolmas tekijä. Sekä vaadittava luonteen kultivoiminen. Nämä neljä kaikki muodostavat käsitykseni mukaan olennaisia osatekijöitä elämän matkalla kohti syvempää kokemista, missä kokeminen lakkaa ja puhdas oleminen on.