Olen pitkään miettinyt mitä haluaisin sanoa perheväkivallasta.Kaikkihan me olemme kuulleet sen , että väärin on lyödä, potkia ja niin edelleen.Sanallisesti ei saa satuttaa puolin ja toisin, niin kuin ei käydä päällekään.Nainen osaa väkivallan siinä missä mieskin, vaikka miehet ovat yleensä se osapuoli joka väkivallalla hallitsee.No mikäs siinä? Kysehän on kahden aikuisen ihmisen vapaasta tahdosta olla sellaisessa suhteessa, kuin itse haluaa tai jonkun sanomana itse itsensä määrittää.Jos mies on tottunut siihen että muutama kerta päivässä turpaan ja nainen tykkää itkeä ja peitellä mustelmiaan ja haavojaan, niin MIKÄS SIINÄ? Onko se maailman asia puuttua siihe, koska jokainen meistä tietää mikä on oikein ja väärin. Ja vaikka väärältä se tuntuukin katsoa toisen kärsimystä, niin on muistettava et itsehän se siinä suhteessa on.
Olen ihminen, jolle on turha höpöttää väkivallan uhrista, jos siis kyse ei ole sitten tosiaan älykkyysosamäärää pienemmällä pyörivä,muuten vammainen tai lapsuudesta niin traumatisoitunut, ettei älykyys pelaa kysenalaistaa kohtaloon. Sitten minäkin voi puhua uhrista, muuten minulle nämä yleensä naisihmiset ovat NÖSSÖJÄ.Kyllä, luvitte aivan oikein.Jos nainen tai se mies tajuaa että häntä kohtaa tehdään väärin tai edes kerrankin kysenalaistaa toisen toiminnan on hän myös kykenevä tekemään loogisiaratkaisuja ja työntämään tunteet sinne jonnekin.Ihminen, joka roikkuu sanassa rakkaus näissä tapauksissa on heikko ja vaarallinen ketjun osa. Jokaisen täälla elävän ihmisen tulisi pyrkiä parempaan.Ja kun näin ei yleensä tapahdu niin voidaan todeta, että oma on valinta.
Olen siis sitä mieltä puhtaasti, että parisuhde jossa on väkivaltaa on vapaaehtoinen asia,ja siinä on turha itkeä, että kun se ei alkuunsa tehnyt mitään ja nyt sitten tulee pataan aina.Miten mä kestän, kun ei mulla ole edes rahaa omaan asuntoon.Kaikilla ihmisillä on aina kaksi vaihtoehtoa, josta sit valitaan.Jos sut on hakattu, ja sä tahdot lopettaa suhtees niin mene poliisilaitokselle tai sairalaaan tai vaan pois ikuisesti sen ihmisen luota.Tai sitten ota pataan joka päivä, mut pidä naamas kiinni asioista, koska ei ne sillä muutu, että kohtalotoveri kertoo tarinansa, tai sä purat sen paperiin.Sekin kun on ihan turhaa, et se mies parantuisi jotenkin siitä ongelmastaan.
Se mitä mä en hyväksy, on väkvalta, jossa on paikalla lapsia tai niihin kohdistettua väkivaltaa.Mä olen silloin valmis aina ilmoittamaan sossuun,poliisiin tai mihin ikinä sitä vaaditaan asioista, olipa se sitten mun oma veli joka mätkii tai naapurin muuten mukava äiti tai kuka tahansa.Jos nainen ei tajua lapsensa takia lähteä, on kyse todellakin LUUSERISTA joka ei ajattele kuin itseään.Silloin tosiaan kaksi ihmistä on läytänyt toisensa, toinen mätkii ja toinen on itsekeskeinen kun ei ajattele lapsiaan. Mitä sit vaikka meneekin vuosien parisuhde ja lainat ja asunnot ja kaikki vituksi, kunhan lapset pääse pois.
Miksi mä uskallan sanoa näin, minä otin osumaa monta vuotta.Me saatin lapsi, mä otin osumaa (eka kerta oli raskauden aikana) ja halveksuntaa, lapsi alkoi oireilla, ja mä olin itsekäs.Sit se tapahtui, kaksi vuotta lapsen syntymästä meni, mut sit mä havauduin.Mihin mä havahduin?Mua katso yks äiti, silmät kyynelissä ja sano, et oletko sä oikeasti noin saamaton ja itsekäs ettet rakasta lasta niin kuin äidin sitä kuuluu rakstaa.Rakkaus miestäs kohtaan, ei anna ikinä niin paljon kuin oman lapsesi rakastaminen.Mä menin sisälle, soitin sossuun ja meidän haettiin pois.Siitä lähtien mä olen aina sanonut kaikkille, jotka on alkanut tillittää et mies lyö, et älä kerro, jos sulla ei sitten ole lasta.Rakkaus on riskipeliä, ja jos se sattuukin olemaan väkivaltainen ihminen, jonka kanssa kerkeät saamaan aikaiseksi maailmaan jotain hienoa niin miksi pilata se pieni ihminen sinun "onnesi" takia. Mä en siis ole ollut hyvä äiti heti, mut kun mä tein päätöksen lähteä mä olen ollut enemmän kuin ylpeä itsestäni. Ja ajan kanssa mä toisaan en ole huomannut olevani uhri vaan aidosti itsekäs paska.Maailma on miehiä täynnä ja osa niistä on ilman nyrkkiään toimeen tulevia.Ja arvatkaas mitä kyl tääl pärjää ihan ilman miestäkin.
Näin lyhyesti sanottuna: jos sä tiedät et sun näkemys väkivallasta on oikeampi, kuin väkivaltaa harrastavan näkemys oikeasta, niin mieti lyhyesti kuka saa sit määrätä et kenen oikeaa uskotaan.Faktahan se on, että jossain vaiheessa se mieskin kärsii, mut mitä sä olet sen sitä ennen antanut tehdä sulle ja lapsillesi voi ollakin koko loppu elämäs pahin virhe.Ja se ei ole anteeksi annettavaissa.
Olen ihminen, jolle on turha höpöttää väkivallan uhrista, jos siis kyse ei ole sitten tosiaan älykkyysosamäärää pienemmällä pyörivä,muuten vammainen tai lapsuudesta niin traumatisoitunut, ettei älykyys pelaa kysenalaistaa kohtaloon. Sitten minäkin voi puhua uhrista, muuten minulle nämä yleensä naisihmiset ovat NÖSSÖJÄ.Kyllä, luvitte aivan oikein.Jos nainen tai se mies tajuaa että häntä kohtaa tehdään väärin tai edes kerrankin kysenalaistaa toisen toiminnan on hän myös kykenevä tekemään loogisiaratkaisuja ja työntämään tunteet sinne jonnekin.Ihminen, joka roikkuu sanassa rakkaus näissä tapauksissa on heikko ja vaarallinen ketjun osa. Jokaisen täälla elävän ihmisen tulisi pyrkiä parempaan.Ja kun näin ei yleensä tapahdu niin voidaan todeta, että oma on valinta.
Olen siis sitä mieltä puhtaasti, että parisuhde jossa on väkivaltaa on vapaaehtoinen asia,ja siinä on turha itkeä, että kun se ei alkuunsa tehnyt mitään ja nyt sitten tulee pataan aina.Miten mä kestän, kun ei mulla ole edes rahaa omaan asuntoon.Kaikilla ihmisillä on aina kaksi vaihtoehtoa, josta sit valitaan.Jos sut on hakattu, ja sä tahdot lopettaa suhtees niin mene poliisilaitokselle tai sairalaaan tai vaan pois ikuisesti sen ihmisen luota.Tai sitten ota pataan joka päivä, mut pidä naamas kiinni asioista, koska ei ne sillä muutu, että kohtalotoveri kertoo tarinansa, tai sä purat sen paperiin.Sekin kun on ihan turhaa, et se mies parantuisi jotenkin siitä ongelmastaan.
Se mitä mä en hyväksy, on väkvalta, jossa on paikalla lapsia tai niihin kohdistettua väkivaltaa.Mä olen silloin valmis aina ilmoittamaan sossuun,poliisiin tai mihin ikinä sitä vaaditaan asioista, olipa se sitten mun oma veli joka mätkii tai naapurin muuten mukava äiti tai kuka tahansa.Jos nainen ei tajua lapsensa takia lähteä, on kyse todellakin LUUSERISTA joka ei ajattele kuin itseään.Silloin tosiaan kaksi ihmistä on läytänyt toisensa, toinen mätkii ja toinen on itsekeskeinen kun ei ajattele lapsiaan. Mitä sit vaikka meneekin vuosien parisuhde ja lainat ja asunnot ja kaikki vituksi, kunhan lapset pääse pois.
Miksi mä uskallan sanoa näin, minä otin osumaa monta vuotta.Me saatin lapsi, mä otin osumaa (eka kerta oli raskauden aikana) ja halveksuntaa, lapsi alkoi oireilla, ja mä olin itsekäs.Sit se tapahtui, kaksi vuotta lapsen syntymästä meni, mut sit mä havauduin.Mihin mä havahduin?Mua katso yks äiti, silmät kyynelissä ja sano, et oletko sä oikeasti noin saamaton ja itsekäs ettet rakasta lasta niin kuin äidin sitä kuuluu rakstaa.Rakkaus miestäs kohtaan, ei anna ikinä niin paljon kuin oman lapsesi rakastaminen.Mä menin sisälle, soitin sossuun ja meidän haettiin pois.Siitä lähtien mä olen aina sanonut kaikkille, jotka on alkanut tillittää et mies lyö, et älä kerro, jos sulla ei sitten ole lasta.Rakkaus on riskipeliä, ja jos se sattuukin olemaan väkivaltainen ihminen, jonka kanssa kerkeät saamaan aikaiseksi maailmaan jotain hienoa niin miksi pilata se pieni ihminen sinun "onnesi" takia. Mä en siis ole ollut hyvä äiti heti, mut kun mä tein päätöksen lähteä mä olen ollut enemmän kuin ylpeä itsestäni. Ja ajan kanssa mä toisaan en ole huomannut olevani uhri vaan aidosti itsekäs paska.Maailma on miehiä täynnä ja osa niistä on ilman nyrkkiään toimeen tulevia.Ja arvatkaas mitä kyl tääl pärjää ihan ilman miestäkin.
Näin lyhyesti sanottuna: jos sä tiedät et sun näkemys väkivallasta on oikeampi, kuin väkivaltaa harrastavan näkemys oikeasta, niin mieti lyhyesti kuka saa sit määrätä et kenen oikeaa uskotaan.Faktahan se on, että jossain vaiheessa se mieskin kärsii, mut mitä sä olet sen sitä ennen antanut tehdä sulle ja lapsillesi voi ollakin koko loppu elämäs pahin virhe.Ja se ei ole anteeksi annettavaissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa mieltä paljosa ed. kanssa.
Lisäisin tähän että turvakodit on olemassa, jos et tiedä oman paikkakuntasi turvakodin sijaintia, poliisi tietää, tai taksi.Tiedän omasta kokemuksesta että sieltä saa todella hyvän ja korvaamattoman avun, minua ja tytärtäni autettiin saamaan oma asunto ym. Asuimme siellä vähän yli 2 kk, saimme myös keskustelu- ym. apua. Siellä on ovet y¨tä païvää lukossa, joten väkivaltainen puoliso ei pääse kimppuun. Saat aikaa ja apua käsitellä tilannettasi ja alkaa rakentaa omaa elämää.
On tosi kovaa joutua jättämään kotinsa ja entinen elämänsä, mutta kuten yllä oleva sanoo; valinta on sinun!!
Älä itke ja valita jos et mitään asian eteen kuitenkaan ole valmis tekemään!!!
Ja yksin pärjää ja on jopa onnellinen! Olen sitä nyt!!!