Seurustelin nykyisen mieheni kanssa vasta puolisen vuotta, ja jätin hänet riitojen vuoksi.. joka päivä riitelimme ja aina jommalla kummalla oli paha olla. Erosta on vasta muutama päivä, mutta olen alkanut katua päätöstä. Haluan hänet takaisin.. Mies sanoo ettei haluaisi enää palata, koska satutin häntä jättämisellä niin paljon.
Yhden exäni kanssa seurustelin 3 vuotta, eikä hänen kohdallaan ero ollut näin vaikea lähellekään. Nyt saan itkukohtauksia koko ajan, raivoan yksinäni ja mietin miksi kaikki meni näin. Alkuhuuma oli edelleen menossa suhteessa, joten arjen tylsyyttä ei ehditty edes kohdata, asuimme siis yhdessä. Sattuuko näin helvetisti siksi että suhteen jatkaminen olisi ollut yhä mahdollista? Nyt tunnen vihaa,katkeruutta ja surua miestä kohtaan, koska ei halukaan enää yrittää. Ymmärrän sen kyllä, itsehä minä hänet jätin.
Yhden exäni kanssa seurustelin 3 vuotta, eikä hänen kohdallaan ero ollut näin vaikea lähellekään. Nyt saan itkukohtauksia koko ajan, raivoan yksinäni ja mietin miksi kaikki meni näin. Alkuhuuma oli edelleen menossa suhteessa, joten arjen tylsyyttä ei ehditty edes kohdata, asuimme siis yhdessä. Sattuuko näin helvetisti siksi että suhteen jatkaminen olisi ollut yhä mahdollista? Nyt tunnen vihaa,katkeruutta ja surua miestä kohtaan, koska ei halukaan enää yrittää. Ymmärrän sen kyllä, itsehä minä hänet jätin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisko se olla, että tuossa teidän suhteessa oli niin paljon voimakkaita tunteita (tuskin muuten olisi ollut riitojakaan), että olet vielä emotionaalisesti jumissa kaikessa teidän välisessä. Ja tällä en tarkoita sitä, että ne voimakkaat tunteet ois välttämättä merkki mistään suuresta rakkaudesta. Niihin negatiivisiinkin tunteisiin on helppo jäädä koukkuun. Tunteet kun voi välillä olla kuin huumetta. Kun on tottunut siihen, että sisällä myllertää, on vaikeaa päästä irti siitä kaaoksesta ja palautua taas järki-ihmiseksi. Etenkin, jos on jäänyt jotain hampaan väliin.
Kyllä sä vielä saat itsesi vierotettua. Saattaa vaan kestää jonkin aikaa. Ei se kipu välttämättä sitä tarkoita, että teistä olisi tullut toimiva pari. Hyvin mahdollista, että olisitte jatkaneet riidellen ja pahalla mielellä hamaan tulevaisuuteen. Voi hyvinkin olla, että teit oikean päätöksen kun kuuntelit järkeäsi, vaikka nyt kaduttaakin. On ihan normaalia jossitella omia päätöksiään jälkikäteen. Elämässä kun asiat on harvemmin 100% suuntaan tai toiseen.
Tuntuu vaan niin pahalta, koska asiat olisi ollut vielä selvitettävissä. Nyt mies jossittelee, eikä tiedä haluaako olla vai ei. "katsotaan päivä kerrallaan" joka tarkoittaa erillään asumista, ei seurustelua, mutta tapailua kuitenkin. En tiedä enää mitä tehdä. Mitä ilmeisemmin hän ei välitä tarpeeksi koska ei halua varmaksi yrittää kanssani. Olemme päivittäin yhteydessä, ja parempi olisi kuunnella järkeä, antaa hänen vain lähteä omille teilleen, olla vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa.
Niin paljon itsekuria minulla ei ole, että pystyisin sen tekemään.. ja pelkään että tätä kidutusta kestää kauankin. Kyllä, ei, kyllä ei, kyllä ei.... Se särkee sydäntä eniten.