Vanhustyön tueksi tarkoitetut muistelusalkut tutustuttavat sadutustekniikkaan, jota käytetään muistelun apuvälineenä. Sadutuksen ideana on, että sadutettava kertoo tarinaa, joka kirjataan ylös sanasta sanaan. Elämän tärkeisiin tilanteisiin ja vaiheisiin liittyvä muistelu ja aivojen aktivoiminen on hyväksi muistille. Onnistuessaan prosessi tuottaa elämyksiä ja on palkitseva niin ohjaajalle kuin ohjattavallekin.
Salkkuihin on koottu kuvia, esineitä, tuoksuja ja äänimateriaalia. Toisen salkun teemana on luonto ja oma kasvuympäristö. Toinen salkku hattuineen johdattaa hetkiin, jotka ovat olleet muistelijalle erityisen merkittäviä. Salkuista löytyy lisätietoa sadutuksesta ja selkeät ohjeet ja vinkit salkkujen parissa työskentelemiseen.
Katsokaa vaikka: http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/oppimisymparisto.html
Rahaa kun tulvii museolla joka tuutista (eli lähinnä talousvaikeuksissa kärvistelevien seurakuntien kassasta), ei vissiin enää tiedetä, mihin kaikki saadaan syydettyä. Ja työntekijöitäkin on sen verran, että jotain on keksittävä, jottei aivan tarvitsisi päiviä täyttää pasianssinpeluulla.
Jokin stoppi tälle hullutuksella on saatava. Haloo, kirkolliskokouuuus!
Salkkuihin on koottu kuvia, esineitä, tuoksuja ja äänimateriaalia. Toisen salkun teemana on luonto ja oma kasvuympäristö. Toinen salkku hattuineen johdattaa hetkiin, jotka ovat olleet muistelijalle erityisen merkittäviä. Salkuista löytyy lisätietoa sadutuksesta ja selkeät ohjeet ja vinkit salkkujen parissa työskentelemiseen.
Katsokaa vaikka: http://www.ortodoksinenkirkkomuseo.fi/oppimisymparisto.html
Rahaa kun tulvii museolla joka tuutista (eli lähinnä talousvaikeuksissa kärvistelevien seurakuntien kassasta), ei vissiin enää tiedetä, mihin kaikki saadaan syydettyä. Ja työntekijöitäkin on sen verran, että jotain on keksittävä, jottei aivan tarvitsisi päiviä täyttää pasianssinpeluulla.
Jokin stoppi tälle hullutuksella on saatava. Haloo, kirkolliskokouuuus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirkolliskokous ei saa mitään muutosta aikaseksi.
Liian laaja ja heterogeeninen joukko.
Asiat menevät yleensä kirkollishallituksen esitysten mukaisesti. Kirkollishallituksessa on junttameininki.
Viime vuonna kirkolliskokous lausui kirkkomuseon suurista kustannuksista , että museon laadittava perusnäyttelyn uudistamissuunnitelma nykyisen budjetin rajoissa (377000 euroa) ja eväsi yli 2 000 000 euron perusnäyttelyinvestoinnin kirkon resursseille liian kalliina.
Kuluvan vuoden aikana on museon hallinto muutettu . On perustettu säätiö, jonka peruspääomaksi kirkko on myöntänyt kehittämisrahastosta 100000 euroa.
Museo on saanut varoja siis 477000 euroa.
Laitos on ollut suljettuna keskustalon remontin vuoksi kaksi vuotta, mutta edes osittaisia lomautuksia ei henkilökunnalla ole ollut.
Nyt on talousarviossa vuodelle 2012 esitetty museon tukemiseen 374000 euroa. Mikään ei siis ole muuttunut. Sanotaan, että säätiöittäminen lisää rahoituksen monipuolisuutta, sen pitäisi näkyä kirkon rahoituksen vähittäisenä pienenemisenä.
"Kirkolliskokous ei saa mitään muutosta aikaseksi."
Voi olla, mutta pidetäänpä asiaa joka tapauksessa tapetilla. Jos se vaikka saisi jotkut edustajat mietteliäiksi.
Sitä en tiedä, minkä tason henkilökohtainen kytkentä tässä museoasiassa on museonjohtajan ja kirkkokunnan johdon välillä, mutta sellaisen olemassaoloa on tiettyä aihetta epäillä.
Ennen pitkää kuitenkin kirkkokunnalta loppuvat oikeasti rahat, joten leikkauskohteita alkaa olla pakko vähitellen keksiä.