Palstalaisen elämä tänään

On ollut mielenkiintoista peilata ajatuksiani palstan hörhöjen ajatuksiin ja selvittänyt siinä rytäkässä itselleni, miten hyviä ajatuksia minulla onkoon.

Eräänä päivänä tänne eksyi hymyilevä ja mukava, sinisilmäinen ja aina ystävällinen maalaispoika. Viattomana metsän laidassa kasvanut nuorukainen.

Nykyään hän on kyyninen, henkisesti ruma paskiainen, joka kiroaa ja hakkaa näppistään dataraivon vallassa sylki suusta pärskien...

Mutta ei puhuta enempää Älyn haamusta.

Ei tämä minua ole juurikaan muuttanut.

Eipä ole palsta vaikuttanut oikeaan elämään mitenkään. Tai no, kiitos teidän teinifani-väkivaltafantasioitsijoiden, ikisinkkunörttimiehet ovat silmissäni entistä vastenmielisempiä luusereita joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Aikoinaan tultu tänne tunteita purkamaan jolloin puuttui oikea ihminen elämästä vaikka naimisissa olinkin. Yhteistä aikaa ehkä kaipasin tuolloin mutta tuntui kuin olisin väärän ihmisen kanssa.

Arvot suht koht samat paitsi ehkä tänään vielä kehittyneemmät, pelkistyneemmät, yksinkertaisemmat?

Vuosien jälkeen avioeron kokeneena tunnen kehittyneeni ihmisenä. Kuitenkin tunnen yksinäisyyttä enemmän kuin aikaisemmin.

Palsta on vienyt eteenpäin tunteissa mutta elämän kumppani puuttuu.

Olen oppinut pöksyjen voiman.

Alussa (parisen vuotta sitten) trollasin paremmin, nyt olen tehnyt sitä niin paljon, etten enää erota huonoa trollia hyvästä.

Kun tulin palstalle vuonna 2007 ei rumalla naisella tehnyt yhtään mitään. Mikään ei ole saanut minua muuttamaan käsitystäni.

En koe tämän muuttavan tai muutaneen mitään minussa. Ehkä tulee ajateltua aktiivisemmin asioita, joita ei muuten miettis.

Aikaa toki vie monesta muusta asiasta, mutta onneksi voin itse vielä päättää miten aikani käytän. Sen verran olen oivaltanut, että miten erilaisia me ihmiset monissa asioissa loppujen lopuksi ollaan. Ja miten hyvin omat asiat tavallaan on kaikessa huonoudessaankin. Niistä raskaista kokemuksista on kuitenkin päässyt yli ja jatkamaan elämää.

Kun toiset jää suohon kiinni rimpuilemaan. En halua olla ilkeä tms. vaan oikeasti miten hankalaa ja raskasta jollekin voi joku itsestä helpolle tuntuva juttu olla. Vaikka sen saman asian kanssa olis joskus paininutkin. Sivusta katsottuna tekis mieli nostaa ylös ja työntää persuksista eteenpäin, mutta on aika voimaton täällä ruudun takana ja muutenkin. Jokaisen kun pitää itse oivaltaa jatkaa eteenpäin.

Hyvä aloitus -kerrankin.

Tulin palstalle alle vuosi sitten. Pitkää asuin täällä. Viime kuukausina olen ollut täällä harvoin.

Tältä palstalta olen oppinut sen, että on todellakin olemassa miehiä, jotka asettavat naiset miesten vastakohdaksi ja mies on heille se hyvä ja nainen se paha -kaikessa. Naisiin kohdistuvan kielteisyyden ja luokittelun lisäksi ko. miehet ovat ylipäätään katkeria kaikelle kaikesta. Marisijoita.

Hyvää tässä palstassa on ollut se, että olen tutustunut muutamaan hyvään ja mukavaan ihmiseen. Lisäksi olen päässyt näin virtuaalisesti toteuttamaan pöksyvoimaani, kuten feikkipäivähiiri tuossa yllä jotain kommentoi.

Ennen tänne tuloa en tiennyt että neitsyyttä ihannoidaan. Meidän nuorten keskuudessa kun on melkein noloa olla kokematon. En tiennyt sitäkään että myös yli 25 vuotiaat miehet katselevat meidän teinien perään.

No kun tulin niin olin vielä vähän hiomaton ja täydempänä katkeruutta ja patoutumia.

Sitten koitti sellainen kausi jolloin rupesin olemaan mukava ja enemmän palstanaisten suosiossa juttujeni takia.

Kai sitä nykyään ollaan jossain siellä välillä. Tulee provosoitua enemmän ja ote on jotenkin miehistynyt ja karskistunut taas hempeämmän periodin jälkeen.

Tiede elää.

Kyllä kaikki lukemamme ja ajattelemamme vaikuttaa ihmiseen. Kenenkään on turha väittää muuta.

Tämä palsta on muuttanut minua ehdottomasti negatiiviseen suuntaan. Aloitin palstalla hyvin avoimin mielin ja aika kauan jaksoin keskustella kärsivällisesti, mielestäni reilusti ja provosoitumatta. Olen huomannut, että nykyään asenteeni nettikeskusteluja kohtaan on paljon välinpitämättömämpi ja kyynisempi. Vihamielisiin teksteihin vastaan äkkipikaisesti virnuillen enkä osaa ottaa enää mitään vakavasti, vaan trollailen huvikseni. En tykkää näistä pimeistä puolista, jotka palsta tuo minusta esille.

Onneksi se ei tunnu vaikuttavan juurikaan elämään netin ulkopuolella, mutta huomaan kyllä olevani äksymmällä ja hermostuneemmalla tuulella, kun olen lukenut palstaa.

Kiitos vastauksista.

Sitten jatkokysymys. Miten palstanjutut vaikuttavat teidän elämäänne livenä?

Ammettaneko jotain ajatuksia 1:1een palstalta vai jääkö nää jutut teidän mustiksi ajatuksiksi nettiin vaan?

On kyllä tullut muutosta, mut en tiiä onko se sitten eteenpäin vai taaksepäin? Joissain asioissa taaksepäin, tai sit ei... erittäin hankala arvioida itseään. Ehkä kuitenkin vois sanoa että on mennyt eteenpäin, ainakin tietyllä tavalla.

Ajatukseni ja arvoni ovat pysyneet varsin samanlaisina kuin ennenkin ja jos ne on jotenkin muuttuneet, niin palstalla ei siihen muutokseen ole ollut mitään tekemistä millään tavalla.

En ennen ollut kuullutkaan mistään alemman tason miehistä, mutta nyt olen valaistunut, tiedän mitä niillä tarkoitetaan ja tiedän, että niitä todella on olemassa.

On mennyt usko ihmiseen.

Olen muutamien palstaselailujen jälkeen ruvennut miettimään, että kuinka monen lutkan pillussa jonkun kiinnostavan miehen muna on ollut. Huhhuh, pitäisi varmaan mennä terapiaan.

Tullessani palstalle kuvittelin, että naiset ovat pääsääntöisesti ihania, lämpimiä, kilttejä, auttavaisia ja hyviä ihmisiä, kuten monet tuntemani naiset ovat. Täällä olen oppinut, että suurin osa naisistä on kylmiä, laskelmoivia, tunteettomia ja omaa etuaan ajavia lutkia.

En usko, että palsta on muuttanut minua. - Siis mikään näistä S24:n keskustelupalstoista. - Juuri tässä joku päivä mietin, että musiikista huomaan, missä mennään. - Kun tulin palstalle, kuuntelin musiikkia, jonka sanoissa oli tietynlainen sanoma. - Vähän aggressiivinen, ehkä, tai ainakin elämään pettynyt. - Nyt huomaan kääntyneeni huomattavasti kevyemmälle osastolle ja aiemmat suosikit alkavat olla jo taakse jäänyttä elämää.