Olen nuori nainen ja seurustellu mieheni kanssa kohta 6 vuotta. Meillä on 5 vuotias lapsi. Viimeiset 2 vuotta ollaan riidelty säännöllisesti ja riidat ovat isoja, nyt on tullut mieheni osalta tönimistä ja lyömistäkin. Riidat alkavat yleensä siitä kun kyselen missä oot ollu? kenen kanssa?, hän alkaa huutamaan et olen epäilijä ja sairaan mustasukkainen. Sitten minulla alkaa luottamus pettää koska hän huutaa ja haukkuu, vaikka alunperin kyse ei välttämättä ole luottamuksesta vaan haluan tietää mitä mieheni on tänään tehnyt. Mies haukkuu minut täysin, olen kuulemma pilannut hänen elämän ja lapsen tehnyt vaikka hän ei halunnu sitä ja inhoaa lapsia. Hän siis haukkuu myös lastammeki ja kovasti. Kerran hän sanoi että heittää lapsemme roskiin. Vaikka riidat ei ikinä ole alkanu lapsemme takia. Minä hoidan kodin kokonaan, hoidan lapsen kokonaan. Ainoa asia mitä mies tekee niin hän hakee illalla lapsen hoidosta jos minä en töiden vuoksi kerkeä. Nyt viimeisin riita oli toissapäivänä kun kysyin miten sinulla näin myöhään meni kun hän tuli töistä tunnin myöhemmin mitä sanoi. Huuto alko heti. Olen tyhmä, raivostuttava, minun kanssa ei voi elää, vien kaikki rahat ym ym. Ja tuo raha juttu vielä, miehelläni on isompi palkka kuin minulla ja silti maksamme kaikki tasan puoleksi, joskus jopa minä enemmän ku luonnollisesti joudun käymään kaupassa enemmän. Äititniki on kerran sanonut että teillä menee väärin kun maksatte kaikki puoleksi, kun olen joutunut äitiltä laskuihi pyytämään rahaa. Olen nyt itkeny kolme päivää, joutunu olemaan pois töistä ja paha olo on aivan kamala. Mies sanoin ettei tiedä haluaako olla minun kanssa ja minä oon niin heikko et itken häntä et ei me voia erota jne. Nyt hän sanoi et haluaa olla minun kanssa ku kysyin häneltä, silti minä vaan itken täälä kotona. Ja tätä on ollu jo kauan, tulee riita-mies haukkuu ja sanoo haluavansa erota-minä itken ja sanon ettei erota-mies haluaa taas olla minun kanssa ja yleensä antaa ehtoja et hänen pitää saada olla kotona enemmän yksin ja minä en saa kuluttaa rahoja ym. Tämä on aivan kamalaa. Oon vaan niin heikko lähtemään vaikka haluanki ja välillä taas en halua. Minulla ei ole ketään kelle tilanteesta kertoa. Vanhempani asuu 400 km päässä ja ystäviä mulla ei täällä ole muutako työkaverit. Ystäväni on lähteny kun minulla ei ole ollut aikaa olla heidän kanssa. Minulla ei ole täällä ketään kuka hoitaisi lastani jos haluan käydä jossain, olen ollut aivan yksin lapsen syntymän jälkeen ja hoitanut lapseni yksin, mikä on minusta aikamoinen saavutus olin kuitenki tosi nuori kun sain lapsen, mutta helppoa ei ole ollut hetkeäkään. Tilanne on kamala. En oikeen voi luottaa mieheeni enää koska pelkään kokoajan koska hän taas suuttuu ja jättää minut. No nyt vaan haluaisin kuulla muiden mielipiteen tästä sopasta, kun ei ole ystaviä keltä kysyä. En yleensä kirjota mitään niin anteeksi sekavuudesta.
mitä tehdä ja miten?
toivoton
10290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitkä ovat ne asiat, joiden takia haluat olla miehen kanssa? Konkreettisesti listaa ne tähän.
Kilteistä miehistä ei kukaan nainen tykkää. Huonosti naisia kohtelevat miehet ovat naisten mieleen joten sulla on asiat hyvin kun sulla on lapsiakin. Mua kukaan nainen ei kato päinkään eikä naiset halua olla mun kaa missään tekemisissä. Ei ole edes yhtään kaveria joten älä valita, kun et kerran ole jo eronut.
Joo, aina riittää näitä jotka surkuttelee kusipää miestään, josta eivät pääse eroon eivätkä halua eroon. Vastaavasti kiltit miehet katselee sivusta ja surevat kun kukaan nainen ei ole heistä kiinnostunut.
Ei näihin vit-tu jaksa enää vastailla, kun sama kaava: nainen kusipään kanssa yhdessä. sitten ihmetellään että miks menee huonosti.
Aamen
Lähde sinne kotipuoleen takaisin, kaipa sielläkin jotakin työpaikkoja on olemassa. Tai kortistossa sitten jos ei työtä löydy, mutta kunhan lähdet ja saat lapsenhoitoapua. Onko lapsesi jo häiriintynyt? Pian on jos et lähde hänen kanssaan turvalliseen paikkaan.Pelkää varmaan isäänsä raukka, eikä äidistäkään ole nyt muuhun kuin itkemään (miehen perään).
Kerroit väkivaltaakin olleen. LÄHDE! Pyydä isäsi hakemaan sinut ja tavarat pois, kun et itse pysty näämmä mihinkään järjelliseen toimintaan.
Kiitos kaikille jotka on vastannu, oli tosi helpottava kuulla muiden mielipiteitä! Onneksi kirjotin tänne! Olen nyt viime maanantaista asti itkeny joka ilta ja nyt päätin et se saa riittää. Nyt just keskityn itseeni, lapseen ja työhön. Seuraan et tekeekö mieheni mitään meidän parisuhteen eteen, mutta ite oon jo kaikkeni tehny joten nyt annan olla sen stressin. Ja ois kyllä ihanaa muuttaa kotipuoleen, lapsenhoitoavut ois 24/7 ja kavereitaki ois :) Mut katsellaanpa miten käy. Kai tässä suurin on se yksin jäämisen pelko, vaikka luulis et parikymppinen löytää vielä uuden miehen jos eroaa, vaikka onki yh äiti.
Et sinä mitään yksin jää, sullahan on koko elämä vielä edessä. Rakkaus tulee sitten kun on tullakseen, on täällä niitäkin miehiä jotka haluavat perheen perustaa. Sun kannattais vaan uskoa huomiseen. Kun perhe ja kaverit on lähellä, sitä jaksaa, vaikka ei omaa kultaa ole lähettyvillä. Terv nimimerkki: Aloin seurustelemaan 27 vuotiaana, ensimmäistä kertaa.
älä nyt enään kattele sitä äijää kun etkös sä ole jo ketellut tarpeeksi. Ei se siitä miksikään muutu. Hyvä et lopetat stressailun mut ota seuraava askel heti ja muuta pois, niin kyllä se siitä. Ja varmana löydät miehen, koska olet hyvä ihana nainen jollasen tällänen kiltti mieskin haluaisi omaksi.
Jos haluat, yksin et jää loppuiäksi, se on varmaa!
Joten pakkaa ja lähde, vähän aikaa kirvelee ja voi olla että mies anelee takaisin mutta ole nyt fiksu tyttö ja jätä se taaksesi!
Ajattele lastasi! Sanot että mies vihaa häntä, puhuu rumia ja uhkailee! Et SAA antaa tuon jatkua, etkä SAA antaa itseäsi kohdellä noin!!!!!
Ja muista, ensin hoida itsesi kuntoon, mieti mitä tahdot, kuka olet ja opettele tuntemaan itsesi ja sitä kautta kasvattamaan itsekunnioitus joka sulta nyt puuttuu!!
Sen JÄLKEEN voit sitten alkaa miettiä ja katsella sitä uutta mahd. elämänkumppania, mutta muista että hiljaa hyvä tulee!
Älä lähde kenen tahansa kelkkaan joka sattuu "sut huolimaan", nïthän jo miten siinä kävi!
Tsemppiä nyt tyttö ja iso onnenpotku tällaiselta vanhemmalta sedältä joka on paljon elämänvarrella nähnyt ja oppinut. Oma tyttökin on sun ikäluokkaa.
Olet takuulla hieno tyttö ja sulla on kallis vastuu; oma lapsi! Hän menee kaiken edelle!
Kyllä sinä pärjäät!