Olen miettinyt todennäköisyyksiä sille, että kuinka harvinaista on löytää itselleen sopiva kumppani.
Eli kuinka montaa henkilöä arvionne mukaan olette joutuneet tapaamaan, ennenkuin todennäköisesti on tullut kohdalle sellainen, jonkakanssa menitte jossakin vaiheessa niin pitkälle, että päädyitte esim sänkyyn?
Entä sama kysymys, mutta että suhteesta tulee pysyvämpi?
Eli kuinka montaa henkilöä arvionne mukaan olette joutuneet tapaamaan, ennenkuin todennäköisesti on tullut kohdalle sellainen, jonkakanssa menitte jossakin vaiheessa niin pitkälle, että päädyitte esim sänkyyn?
Entä sama kysymys, mutta että suhteesta tulee pysyvämpi?
Vastaukset 29
Vanhimmat
tarkoitat ilm nettideiteissä... Normaalistihan sitä lähtee treffeille sellaisen kanssa, joka jo alunalkaen on "pantava". Olisko 1/50 sopiva... Riippuu varmaan omasta mielentilasta.
Riippuu mitä tarkoitat. Olen itse arvioinut että jos puhutaan löydettävistä olevista naisista niin kyse on yksi miljoonasta.
Jos lähdetään karsimaan sitä mitä haet eli jos et hae täydellistä matsausta vaan jotain sinne päin niin ehdokkaita voisi olla ehkä 1/1000 jne.
1/100 on kyllä mielestäni aika paljon ja liikaa jos ajatetllaan pitempiaikaista suhdetta.
Mutta uskon että tietyillä ihmisillä on enemmän sopivia kumppaneita kuin toisilla johtuen siitä että he ovat enemmän keskivertoihmisiä kuin osa ihmisistä.
Tokalla kerralla mentiin sänkyyn ja nyt on 40 vuotta avioliittoa takana :-)
Kolmannen nettitreffimiehen kanssa mentiin sänkyyn ja seurusteltiinkin aikamme, mutta varmaan ainakin 30 sain tavata kunnes se asuinkumppani löytyi.
Todennäköisyyksistä en tiedä, mutta mun ekan nettitreffinaisen kanssa menin sänkyyn ja seurusteltiinkin jonkin aikaaa mutta ei siitä elämänkumppania tullut vaan silkkaa seksiä se oli. Nyt oon tässä katellu, että pääsiskö kohta toisenkin kerran treffeille. Ei oo vielä löytynyt tarpeeksi pantavan näköistä ehdokasta.
löysin itselleni sopivan, MUTTA se on NIIN varattu!!!!
sama :/
Harvinaistahan se on, mutta minulle kävi niin, että yksi varsinainen tapaaminen
ja sitten alettiinkin jo olemaan tiivimmin, kun lähellä asuttiin ja vapaita oltiin.
Sitä kesti yli 10v. kunnes kuolema eroitti, yhtä äkisti, kuin tapaaminenkin
aikoinaan.
Eipä siihen ole sääntöä. Jotkut ei tapaa ns. sielun kumppania pitkänkään
etsinnän jälkeen, kun taas joillain se voi käydä tuosta vain sattumalta.
Mitä tulee tuohon sänkyyn menoon, niin kyllä me muutama kerta tavattiin
ekaksi, sillä senverran täytyy ottaa toisesta selvää muulla tasolla,
ennenkuin minä voin ajatella edenmälle.
Olen kyllä aina ihmetellyt sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat löytävän netistäkin heti ensi yrittämällä sen sopivan tyypin.
Erottuani n. nelikymppisenä hain aina aika ajoin netistä tositarkoituksella seuraa n. 10 vuoden ajan. Kymmenillä treffeillä tuli käytyä, siis lähinnä kahvikupposen ääressä keskustelemassa. Välillä minä olisin ollut kiinnostunut jatkamaan, mutta mies ei, välillä toisinpäin. Yhden ainoan kerran löytyi ihminen, jonka kanssa synkkasi todella hyvin ja molemmat olisimme olleet kiinnostuneita jatkamaan, mutta perheessäni sattunut vakava tilanne pakotti minut sillä erää perääntymään. Viittäkymppiä lähestyessäni sain huomata, että vakavasti seuraa etsivälle sitä ei enää juuri löytynytkään. No, jos kerran seksi oli ainoa mitä oli saatavilla, otin sitten sitä - ja sitähän kyllä riitti. Ja kas kummaa: eräästä näistä seksikumppaneista tulikin sitten nykyinen aviomieheni...
Eli ei kaikki aina mene niinkuin kuvittelisi, nettideittailussakaan.
Vau.. Tuo tarinasi antoi toivoa :)
Itse olen kanssa alkanut miettimään, että otan mitä saan. Eli sen pelkän seksin. Jos ei muuta tulekaan, niin ainakin saanti on varma. Haluan kuitenkin miehestä myös keskutelutaitoa en vain seksiä, joten hankala tilanne. Kokemasi kuitenkin antaa toivoa minullekin, jospa vaikka jostakin sitten olisikin enemmäksikin :)
Olen tavannut yli 120 deittiä reilun kymmenen vuoden aikana ja edelleen olen yksin. Muutaman kanssa heistä seukkasin muutamasta viikosta vuosiin, mutta kukaan ei jäänyt rinnalle pidemmäksi aikaa. Suuri osa noista miehistä, joiden kanssa pääsin seurusteluasteelle, dumppasi mut, syystä tai toisesta. Osa dumppasi jo ekoilla treffeillä, osan dumppasin minä. Viiden viime vuoden aikana olen aika huonosti päässyt enää deitille kenenkään kanssa, joten mahdollisuudet pariutua hupenevat vuosi vuodelta. Olen kai tuomittu ikuiseen yksineloon. ;(
Järkyttävä määrä tuo 120 miestä kymmenessä vuodessa. Otapa, myönnäpä itsellesi vuoden virkistysloma touhusta. Vaihteeksi opi nauttimaan yksinolostakin, harrasta, matkustele, hemmottele ja hoivaa itseäsi. Kyllä se kohtalo kumppanin tuo polullesi jos on tuodakseen.
En minä tarvitse mitään virkistyslomaa, varsinkaan yksin! Luuletko, että en ole yksin ollut jo liikaakin? Ei tuo 120 deittiä reilussa kymmenessä vuodessa ole kovin paljon, vain noin yksi kuukaudessa max. Viime vuosina ei sitäkään, viime vuonna ehkä viisi, tänä vuonna kaksi. Aika vähäistä ja harvinaista deittailua, jos olen max 10 tuntia viimeisen vuoden aikana kuluttanut treffeihin!
Viimeiset viisi vuotta olen ollut lähinnä yksin, olen matkustellut yksin ulkomailla, viettänyt iltoja ja viikonloppuja omassa seurassani, nauttinut paljon myös ystävien seurasta... Mutta rajansa kaikella, todellisuudessa kaipaan miestä, kumppania jakamaan elämäni.
En usko kohtaloon, enkä varsinkaan siihen, että joku kumppani bongaisi minut, jos en itse ole aktiivinen. Niin ei ole tapahtunut koskaan.
Ekan kerran nettideittasin yli 10 vuotta sitten. Silloin kävin noin kymmenillä treffeillä, kunnes kolahti. Elämäntilanteemme veivät meidät erilleen kolmen vuoden avoliiton jälkeen. Muuten olisimme varmaan vieläkin yhdessä.
Toisen kerran kokeilin nettitreffejä vuosi sitten. Heti ekan treffikumppanin kanssa synkkasi niin hyvin, että ollaan seurusteltu vuosi.
Mun kohdalla todennäköisyys on ollut 100% ja osumatarkkuus noin 20%.
Olen itse 30 vuotiaana miehenä, noin keskivertotallaaja muutoin paitsi raamikkaampi, todennut etten itse voi löytää deittipalstalta naista joka kelpuuttaisi minut sellaisena kuin olen. Olen tavannut tämän palstan kautta noin kolmen vuoden aikana reilut 20 naista ja kukaan heistä jolla on ollut edes jonkin verran koulutusta ja fiksu noin yleisesti ei ole halunnut tavata itseäni uudestaan, eikä oikeastaan ne muutkaan. Olen usein saanut vastauksen ettei tästä tämän enempää voi tulla tai ei ole perhosia vatsassa.
Toisaalta kun baarissa joskus harvoin käyn niin eipä ne naiset sielläkään sen enempää ole itsestäni kiinnostunut vaan roikkuvat erityylisten miesten seurassa. Myönnetään että itsessäni ei ole varmaan tasan yhtään pelimiestä/jännittävyyttä ja ehkä se on suurin ongelma että on niin vaikea päästä seurustelemaan.
Varmaan kumppanin löytämistä helpottaa paljon se jos on ns. helppoa päästä treffeille ja ihmsiä tulee nopeasti monta kohdalle joista sitten valita. Itse olen toisaalta jo niin tottunut sinkkuna olemiseen etten liikaa enää haaveile seurustelusta vaan aika valuu tavallaan tyhjyyteen. Olen yrittänyt ajatella että yksinolossa on paljon hyvääkin ja sen myötä jaksanut eteen päin.
Ei naiset miestä etsii vaan tunnetta, niitä perhosia ja panetusta.
Sitten haukkuvat miehet pinnallisina sikoina vaikka itse ovat ihan sitä itseään.
Älä vain jaksa eteenpäin vaan todellakin elä!
Etsi ulkomailta. Parempi laatu ja suurempi määrä sekä eivät ole niin feministisopassa marinoituja tapauksia. Osaavat arvostaa miestä ja näkevät normaalin esim. raamikkaan miehen heti miehenä eivätkä jonain uhkana tai jolta pitää leikata munat irti.
Suominaisilla on asennevamma tai ovat itsetunnoiltaan kääpiöitä/egoisteja.
Vajaan kuukauden tarvitsi pitää profiilia Suomi24:ssä. Muutaman naisen kanssa tuli viestiteltyä, kunnes löytyi hän, jonka kanssa synkkasi kaikin puolin. Kirjoittelimme pitkiä viestejä toisillemme, jonka jälkeen sovimme treffit. Seurustelu alkoi siitä, ja jatkuu edelleen. Ja kyseessä on todellinen unelmanainen, eikä mikään "no paremman puuttessa menettelee", ja näköjään minäkin sovin hänelle mielestänsä oikein hyvin. Eikä hänkään ollut ehtinyt käydä netin kautta sovituilla treffeillä vielä kertaakaan ennen minua.
Ehkä vain olimme todella onnekkaita kun ei tarvinnut kantapään kautta hakea nettideittikokemuksia?
Mulla nyt 2kk profiili S24:ssa. Vaikka on hyvä kuva ja oon mielestäni hyvän ja ikäistäni nuoremman näköinen, niin asiallisiin viesteihini juuri kukaan vastaa. Mutta 2 kertaa on muhun otettu yhteyttä. Ekan kanssa tuli heti selväksi että ei jatketa ja toinen ilmoitti heti haluavansa seksiä! Ja kävin tapaamassa. Joku on vastannut ekaan viestiin, mutta sitten ei kuulu mitään, se ärsyttää, ilmoittais vain heti että ei kiinnosta. Nyt on muutama lyhyt viesti vaihdeltu yhden naisen kanssa, saas nähdä. Eli aika vaikealta näyttää mutta onko tämän suuntaisia kokemuksia muilla?
siitä on tosi kauan kun olen nettideittailua kokeillu ja ainakin sillon alle kolmekymppiselle naiselle tuli satoja viestejä parissa päivässä. jos oot vastannu jollekkin, joka saanut paljon yhteydenottoja, ja siksi vain sit tullut se yksi viesti... Itse tapasin noista sadoista vain muutaman pikaisesti, ja yhden kanssa sitten pidemmän aikaa.....
Kokemuksesta varottaisin profiileista, jotka ovat pysyneet täällä vuosia ja ovat vielä usein aktiivisia, he joko eivät kelpaa kenellekään tai eivät ole tosi mielellä tai eivät kelpuuta ketään.
Olen ollut täällä itsekin useita vuosia, mutta profiili esillä vain lyhyitä aikoja, olen tavannut vuosien saatossa aika monia miehiä ja seurustellut kolmen kanssa. Seurustelut loppuneet eri syistä. Enää en usko löytäväni täältä miestä, joten olen poistunut näyttämöltä ja keksinyt muita harrastuksia.
Näyttää siltä, että täällä pitkään roikkuvat niin miehet kuin naisetkin ovat kaikki jo kokeilleet toisiaan. Yhtäkkiä vaan huomaa tulleensa niin vanhaksi, ettei enää kannata yrittää - aika on ajanut ohi.
Jos todella haluat parisuhteen, ota se, äläkä haikaile parempaa, sillä lopulta löydät itsesi yksinäisenä vanhuksena.
Mikset itse "ottanut" sitä parisuhdetta, jos mahdollisuuksia oli noin monta?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että täällä pitkään profiilia pitäneet ovat kokeilleet lähes jokaista? Täällähän voisi periaatteessa pitää profiilia vuosia eikä käydä treffeillä ollenkaan. Tai edes lähettää viestiä kellekään. :D
Itse olen sitä mieltä, että ihminen ei ole rakkauteen koskaan liian vanha - jos löytää oikean kumppanin. Eikä se yksinäinen vanhuuskaan ole välttämättä huonompi vaihtoehto kuin elämän jakaminen jonkun sellaisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta.
Ja anteeksi että puhuin rakkaudesta - se ei liene soveliasta tällä palstalla.
Siltä se tosiaan tuntuu. Että näissä nettideittikeskusteluissa jos ottaa rakkauden puheeksi, sen että täytyy ihan oikeasti innostua toisesta ihmisestä ja tuntea häntä kohtaan tunteita, niin eihän sitä kukaan ymmärrä. Liian moni luulee että Se Oikea pitää löytyä sanotaan nyt vaikka 3 kk sisällä, ja jos ei löydy niin on nirso, kranttu, epätoivoinen, roikkuja ja nyt siis näemmä myös jakorasia eli mistä ihmeestä tämä oletus että on tavannut kaikki muut jotka täältä hakevat seuraa???
Ehkä jotkut sitten tulevat juttuun ihan kenen kanssa tahansa, että on näitä ihmeellisiä ääneen lausumattomia (tai lausuttuja) sääntöjä ettei saa hakea vuosikausia mieleistään kumppania, vaan on hätäpäissään otettava kenet tahansa. Turha kuvitella että vähänkin vanhempi ihminen aina kyttää että koska saisi sen varakkaan, komean ja menestyneen - sitten vasta suostuisi suhteeseen. Ne varakkaat, komeat ja menestyneet jotka pitävät suurinta ääntä itsestään ovat äärimmäisen tylsiä ja rajoittuneita ihmisiä.
Ennätin olla maksullisella deittipalstalla vajaan kuukauden, kun löysin unelmieni miehen. Olimme tiiviissä kirjeenvaihdossa jo ennen ensitapaamistamme ja ennen häntä ehdin käydä yksillä treffeillä, mutta se ensimmäinen treffikumppani ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Heti toisella kerralla sitten kuitenkin tärppäsi! Joten uutta matoa koukkuun vaan, mikä tahansa on näköjään tässä elämässä mahdollista!
Pelimies-ystäväni pystyi löytämään sänkyseuraa 300-paikkaisesta ravintolasta joka kerta. Siis 1/150 ainakin kelpaa. Vuoden verran aktiivisesti samassa paikassa seuraa etsittyään hän alkoi valittaa, että on ollut jo "kaikkien" kanssa. Niinpä hän vaihtoi ravintolaa ja alkoi toista ja kolmatta kierrosta samojen naisten kanssa. Yhdestä heistä tuli lopulta hänen ensimmäinen vaimonsa.
Oletko sitä mieltä, että sen oikean löytääkseen pitäisi ensin panna kaikkia baarin/baarien naisia/miehiä? Kyllähän panoseuraa jokaiselle kohtuullisen näköiselle naiselle/miehelle löytyy, mutta seurustelukumppania tuskin. Ja kun ei pelkkä pano kiinnosta yhtään, ainakaan minua, niin miksi vaivautua testailemaan noin monia?
Olen käynyt vajaan kahden vuoden aikana treffeillä 32 naisen kanssa. Heistä 30 on ollut nettituttavuuksia. Kolmen kanssa sänkyyn, kahden kanssa lyhyt kuukauden-puolentoista mittainen suhde.
Mielestäni nettitreffeillä tulee paljon enemmän huteja kuin oikeassa elämässä. Valokuva ei välttämättä kerro riittävästi - ei näe ilmeitä ja eleitä eikä vatsamakkaroita. Toisaalta on moni ollut luonnossa paljon nätimpi kuin kuvassa.
Aivan toivottoman vaikeaa tuntuu olevan uuden kumppanin löytäminen. Olen 46 v mies. Elämäni on tosi hyvällä mallilla, enkä ole mikään luuseri taikka ruma.
Näyttäisi siltä, että automaattilaatikko on liian vaativainen. Sulla on selvästi aika kovat ulkonäkövaatimukset.
En edes yritä etsiä "Sitä Oikeaa" netistä enää. Ehdin deittailla nettimiehiä toistakymmentä vuotta ja parhaimmillaan se johti pariin-kolmeen pitempään suhteeseen (6-18 kk) mutta toiminta on mennyt koko ajan yhä hullummaksi. Jotta voisi ylipäänsä vastata viisikymppisten miesten ilmoituksiin pitäisi olla nuori, hoikka ja kaunis.
Tein kuten tuolla ylempänä ilmeisesti muutama muukin, päätin alkaa hakea vain seksiä. Nyt on kumppani, jonka kanssa on hyvää seksiä ja hauskaa yhdessäoloa mutta sitoumuksetta. Tosin hänkään ei tullut varsinaisten nettideittien kautta mutta tavallaan juttu sai alkunsa netin kautta.