Olen töissä pienessä urheiluseurassa toimistotyöntekijänä ja vastaan yksinään miljoonasta asiasta. Käytännössä vietän kaikki päivät yksinään ja ihmiskontaktit on pääasiassa sitä, että joku soittaa ja valittaa, miksi jotain asiaa ei ole hoidettu tai laskua maksettu.
Kaikki "vapaaehtoiset" tekevät työnsä hällä-väliä asenteella, joka vaikeuttaa omien töideni hoitamista huomattasti. En enää jaksaisi tätä touhua, mutta en voi lähteä, sillä pitäähän sitä ihmisen jollakin elää. Minulla ei ole taloushallinnon koulutusta, joka taas vaikeuttaa muiden töiden löytymistä. Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta asuntolainaa ei makseta, eikä perhettä elätetä opintotuella. Apuva!
Kaikki "vapaaehtoiset" tekevät työnsä hällä-väliä asenteella, joka vaikeuttaa omien töideni hoitamista huomattasti. En enää jaksaisi tätä touhua, mutta en voi lähteä, sillä pitäähän sitä ihmisen jollakin elää. Minulla ei ole taloushallinnon koulutusta, joka taas vaikeuttaa muiden töiden löytymistä. Haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta asuntolainaa ei makseta, eikä perhettä elätetä opintotuella. Apuva!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet ollut pitkään töissä niin sinulla saattaa olla mahdollisuus päästä opiskelemaan työttömyyskorvauksella. Pankeista saa yleensä pari vuotta lyhennysvapaata. Tämä yhdistettynä ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen lapsikorotuksilla niin saattaa olla että rahat riittävät hyvinkin opiskeluun.
Teet vain laskelmat huolellisesti, otat huomioon karenssit, lapsilisät ja sellaiset. Ja laitat niin paljon rahaa säästöön kuin vain pystyt ennen kuin siirryt opiskelijaksi.
Tarkkoja ohjeita ei kukaan pysty antamaan kun tuollaisiin isoihin elämänmuutoksiin vaikuttavat niin monet asiat mutta itse voi jokainen etukäteen arvioida että mikä on mahdollista. Jos esimerkiksi pystyy luopumaan autostaan tai on valmis muuttamaan halvempaan asuntoon niin elämään tulee pelivaraa ihan erilailla kuin sellaisilla jotka eivät ole valmiita mistään tinkimään.