Olen seurustellut mieheni kanssa nelisen vuotta.
Alkuaikoina mies petti humalassa ja erottiin, mutta palattiin yhteen.
Vaikka tuosta on yli neljä vuotta, silti näen asiasta painajaisia ja itkeskelen
asian takia välillä. Mieheni ei halua puhua asiasta.
Voinko päästä tuosta pettämisestä ikinä yli vai onko minun vain jätettävä
mieheni?
Alkuaikoina mies petti humalassa ja erottiin, mutta palattiin yhteen.
Vaikka tuosta on yli neljä vuotta, silti näen asiasta painajaisia ja itkeskelen
asian takia välillä. Mieheni ei halua puhua asiasta.
Voinko päästä tuosta pettämisestä ikinä yli vai onko minun vain jätettävä
mieheni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Loukkaahan se. Ehkä hän ei tajua miten se käsittelemättömyys pitää sinun kipua yllä.
Pystytko elämään sen kivun kanssa lopun ikääsi vai aiotko käitellä sen jotenkin?
En pysty elämään näin, että näen asiasta painajaisia jatkuvasti ja asia tulee mieleen melkein päivittäin jostain.
On siitä puhuttu ja mieheni mielestä se on loppuunkäsitelty.
En tiedä, miten asian käsittelisin omalta osaltani loppuun..
Mietin, että menisin puhumaan jollekkin ammattiauttajalle, mutta en tiedä onko se sen arvoista/auttaako se.
On sen arvoista ja auttaa kyllä.
Olet näet nyt omaien mielenmykkyröitesi vanki.
Jos totta puhutaan et voi koskaan "käsitellä" asiaa loppuun, se matkaa mukanasi niin kauan kun rakstat miestäsi. Jos ja kun rakkaus hiipuu hiipuu tuo tunnekin.
sinulla eväät eivät riitä, on ihmisiä, joilla on kyky käsitellä ja selvittää
asioita kunhan vaan pääsevät alkuun (vaikka autettuina).
Rakkaudella on myös voimaa.
Niinpä on, mutta vain heillä, on myös ihmisiä joilla ei ole. Arpa suosii kumpaan ryhmään kuuluu.
sinun kantsii käydä ammatti-ihmisen pakeilla.
On näets suuri vaara, että erottuasi alat muistella ja suhteuttaa asioita
ja huomaatkin itkeskeleväsi sitä, että otit eron pelkän kännisen
panon vuoksi.
Jätin mieheni vähän aikaa sitte. Syy oli se kun en pystynyt unohtamaan hänen pettämisiä. Ensimmäisen kerran noin kahden vuoden yhdessä olon jälkeen ja toinen vuosi sitten. Ja humalassa oli myös. Ensimmäisen pettämisen jälkeen en lähtenyt suhteesta, mutta vuosi sitten sanoin et nyt loppu. Muutin mieleni, kun mies itki ja katu tekoaan. Osti mulle lahjoja ja lupasi muuttua. Lupasi mennä kihloihin, mihin ennen vastasi, että ihan turhaa sormuksia on ostaa. Lapsestakin puhui vaikka ennen vastaus oli ehdoton ei. Otin takasi ja mentiin kihloihin. Mutta en minä pystynyt unohtamaan pettämisiä. Ne kaivo mua jatkuvasti ja epäilin miestä koko ajan. Meinasin hulluksi tulla tai sitte tulin jo. Ryyppääminen alko, vaikka mies lupasi lopettaa juomisen, ettei mun tarvi pelätä uutta pettämistä. Kesällä mies ryyppäs ja oli paljon koneella. Rupesin ihmettelemään kun fb:ssa oli hänen kaverinaan nainen kenen kanssa he kilpaa tykkäs jostain asiasta ja perässä oli viellä sydämmiä. Ja mieheni sanoikin yhdessä viestissä häntä kullaksi. ja löysin yksityisviestiä mitä oltiin lähetelty sille naiselle. Sitte oltiin keikalla kesällä ja se nainen oli siellä myös. ihmettelin kun mieheni oli nurkassa lavan edessä tämän naisen kanssa ja minä hyvällä paikalla keskellä lavan eturivissä. No ihmettelyt loppu siihen kun näin mieheni käden sen naisen pakaroilla. No selityksiä tuli ja anteeksi pyyntöjä ja lupaksia. Ja aina kun otin nämä puheeksi haukkumista tuli. Iso muutos siihen mitä lupas, kun otin takasin. Loppu kesästä tulin raskaaksi ja mies ei sitte lasta halunnutkaan, eikä kuulema sitä koskaan olekaan halunnut. Ja uhkas jättää, jos aijon pitää lapsen. No lääkäristä ei kumminkaan tullut hyviä uutisia...ei tullut lasta, mutta minä jätin miehen. Eli kokemusta on jos pettää niin tässä tapauksessa pettää aina. Enkä koskaan pysty unohtamaan petetämisiä. Mutta taas itketään ja luvataan muuttua jos takaisin otan.