Hän ei kyllä vielä ainakaan ole anoppini sillä me vielä seurustelemme poikaystäväni kanssa. Olemme puhuneet kihloihin menosta ja yhteen muuttamisesta kyllä. Mutta mieheni äiti on aivan kamala! Hän haukkuu minua,
syyttää minua kaikesta, mustamaalaa poikaystävälleni, käskee häntä jättämään minut uudestaan ja uudestaan...
Olemme olleet yli vuoden yhdessä eikä tilanne ole parantunut vaikka olen yrittänyt keskustella hänen äitinsä kanssa, hän väitti ettei mitään tuollaista ole tapahtunut. Olen kumminkin kuullut päin naamaa, poikaystävältäni, hänen siskoiltaan ja isältään että "anoppi" ei pidä minusta ja mitä hän höpisee selkäni takana. Mitä mun pitäisi tehdä?
syyttää minua kaikesta, mustamaalaa poikaystävälleni, käskee häntä jättämään minut uudestaan ja uudestaan...
Olemme olleet yli vuoden yhdessä eikä tilanne ole parantunut vaikka olen yrittänyt keskustella hänen äitinsä kanssa, hän väitti ettei mitään tuollaista ole tapahtunut. Olen kumminkin kuullut päin naamaa, poikaystävältäni, hänen siskoiltaan ja isältään että "anoppi" ei pidä minusta ja mitä hän höpisee selkäni takana. Mitä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ei mitäään. Asiahan ei sinällään kuulu anopillesi eikä tämän kanssa tarvitse kovasti koittaa ollakaan kaveria jos näin puhuu-anna hänen olla oloissaan. Mutta pidä hyvät tavat.. ota rennosti. Puhukoon anoppikokelas mitä tahtoo.. Vaikka eihän se kivaa ole.
Älä keskustele anoppikandin kanssa vaan anna koko jutun vaan olla. Ja ajattele enemmän muita asioita!
OTA IISISTI
Yritä päästä eroon anopistasi....
Mutta en tahdo menettää poikaystävääni. Mutta hän pakottaa minut puhumaan ja näkemään hänen äitiään. Olen jo kauan kieltäytynyt menemästä hänen kämpilleen jos hänen äitinsä on siellä, se tekee suhteelle hallaa. Mutten voi sille mitään. En vain halua mennä sinne haukuttavaksi koko ajan.
Sanoppa poikaystävällesi että annatko vielä taysi-ikäisenä äidin määräillä sinua ja eiko sinussa ole miestä laittamaan äitiänsä kuriin ja niin edelleen. Sanoppa seuraavan kerran ihan suoraan poikaystäväsi äidille että mikä mättää ja poikaystävän äidin ja isän suhde huonossa jamassa ja niin edelleen. Kyllä miehelle oma tyttöystävä on paljon tärkeämpi kuin määräilevä äiti ja kun on täytäänýt 18v ja asuu omassa asunnossaan niin voi sanoa äidilleen että suksi kuuseen ja niin edelleen.
Vaikutat aika nuorelta , tai kokemattomalta ihmissuhteissa . Maailmassa on vain monenlaisia ihmisiä , tuskin sinä nyt olet niin hänen hampaissaan, kuin kuvittelet .
Kuvaa vähän tarkemmin , miten hän haukkuu sinua , oikeesti , eikä miten arvelet tai mitä olet kuullut , onko ihan totta kaikki.
Jos haluat edetä suhteessa , sinun pitää jotenkin hyväksyä koko miehesi suku ja tulla toimeen , pitkässä juoksussa se on hyväksi ja rikkaus olla väleissä .
Kun tapaat anoppisi , puhu hänelle kuin parhaalle ystävällesi , älä kaivele koko ajan sanomisia tai äänenvärejä , vaan yritä luoda tasapainoinen suhde . Muista kuitenkin, että hän on vanhempi sinua , hänellä on erilaisia näkemyksiä , ei sen väärempiä , mutta erilaisia .
Keskity vain vuorovaikutuksen parantamiseen, sitä tarvitsee sekä työ- että yksityiselämässä .
Hyvää rakastavaa elämää sinulle lämpimästi toivottaen ..
Ei sinun tarvitse ottaa vastaa itseäsi koskevaa huonoa käytöstä. Kerro poikaystävällesi, että sinä olet loukkaantunut anoppisi puheista ja et aio tulla silloin, kun hän on paikalla.
Onpa outo poikaystävä, että pakottaa sinut anoppisi haukuttavaksi...tuo ei tule muuttumaan koskaan vaan ajan myötä pahenee. Mieti tarkkaan jaksatko olla loppuelämäsi syntipukki ja, että sinua aliarvioidaan. Kukaan ei jaksa, usko pois. Uskon, että sinua varmasti odottaa parempi mies jossain eikä äitinsä mammanpoika joka antaa äitinsä haukkua sinua miten tahtoo. TILANNE TULEE PAHENEMAAAN, USKO POIS. Sinun oikaystäväsi olisi pitänyt laittaa asialle stoppi jo heti kättelyssä.
rilla-anoppi, luuletkos etten tee juuri noin? Hän haukkuu minua lutkaksi ja huoraksi ja lapselliseksi etc. (Lapselliseksi siksi että poikaystäväni kirjoitti nimikirjaimemme ja sydämen heidän autoonsa, en ymmärrä että miten sekin nyt oli sitten minun vikani?). Puhun hänelle nätisti ja hymyilen ja olen niin kiltti ja ystävällinen kun osaan. Silti tulee *askaa niskaan koko ajan :(
Tottakai yritän tulla toimeen mutta hänen äitinsä ei vaan yksinkertaisesti pidä minusta. Muu perhe kyllä pitää. Olen mieheni ensimmäinen tyttöystävä. Hänen äitinsä olisi halunnut että hän seurustelisi koko elämänsä erään tytön kanssa jonka he ovat tunteneet koko elämänsä.. Mutta he eivät itsekkään tahdo. Äiti ei vain ajattele että olen hyvä nainen hänen pojalleen. Ihmissuhteita minulla on ollut en ole kokematon.
Ja olen samaa mieltä tuossa, miehen olisi pitänyt sanoa äidilleen. On sanonut kuulemma vastaan ja juuri tuossa autoon piirtelyssä sanoikin. Mutta muulloin en ole kuullut. Mieheni sanoi että ei mun tarvitse olla väleissä hänen vanhempien kanssa, että olen vaan niinkun olen tähänkin asti ollut eli kohtelias niin kaikki on hyvin. En kyllä ole käynyt heillä nyt kolmeen kuukauteen varmaankaan, ja ajattelimme muuttaa yhteen tuossa 3-4kkn päästä
Kuinka usein olet sallinut itseäsi haukuttavan ?
Et kohtele itseäsi kiltisti jos annat toiselle ihmiselle mahdollisuuden
alistaa sinua haukkumalla.
Molempien käyttäytyminen on pahasta .
Hyvyyttä ei luoda pahuutta sallimalla vaan sitä poistamalla.
Kerrot muulle perheelle heidän äidin tavasta kohdella itseäsi.
Mikäli et saa vastakaikua asiaan pakkaisin tavarani ja lähtisin
mahdollisimman kauaksi heidän vaikutuspiiristään.
Mies joka ei puolusta sinua äitinsä pahuudelta on yhtä lailla syypää
sinun alistuneisuutesi lisäksi.
Mikäli et saa itsellesi puolustajia sinun täytyy puolustaa omaa elmääsi
itse .Perheessä saattaa olla nimittelyä sinun selkäsi takana muultakin taholta
kuin perheen äidin puolelta.Olet ikäänkuin vaaravyöhykkeellä tässä
suhteen .Harkitse tarkkaan muuttamista yhteen ihmisen kanssa jonka
oma äiti haukkuu sinua noin ala-arvoisella tavalla.
Jos muu perhe pitää oikeasti sinusta käyvät he myös puolustamaan
sinua äitinsä huonoa käytöstä vastaan.
Muista tämä asia ja testaa tilanne kuinka oikeastaan asian laita on.
Haukkumiset loppuu seinään jos puolisosi muu perhe tukee sinua.
Hänen siskonsa eivät asu kotona joten isä on ainoa paikalla. Hän on äidin tossun alla myös aikalailla eikä siksi sano vastaan kovin usein. Kyllä hänkin on pariin otteeseen sanonut "älä nyt jaksa koko ajan mollata" ja suoraan kieltänytkin ja sanonut minulle että älä välitä tuosta sillä on huono päivä. He usein tosin syyttävät huonoa päivää..
Kyllä tietenkin mietin tarkkaan ennen muuttoa yhteen ja muhun mieheni kanssa asiasta. Olen maininnut hänelle jo että jos hänen äitinsä ei lopeta tuota niin suhteemme ei koskaan voi edetä pidemmälle sillä en halua olla suhteessa jossa joudun kestämään tuollaista. Ei minun mielestä kenenkään kuuluisi olla haukuttavana ihan vain siksi että saa olla miehen kanssa jota rakastaa. En tiedä onko se itsekästä mutta itse pitää viihtyä suhteessa myös että toinenkin viihtyy. Mutta kiitos paljon nyt tähän asti kaikille vastanneille hyviä neuvoja on kyllä tullut (:
Mitä sinä voit tehdä! Et mitään muuta kuin olla parempi minäehdokas.
Älä nosta nokkaasi anopille. Käyttäydy hyvin, ole kohtelias.
Älä ole suunapäänä. Älä arvostele ketään ihmistä anopin kuullen, ei ole muutenkaan syytä nuoren ihmisen arvostella ketään. Elämänkokemus puuttuu.
Älä vedä anoppiasi tilille joistakin kuulopuheista. Totta kai jokinen kieltää haukkuneensa ketään, kun suoraan kysytään. Kysymyskin on tahditon.
Koskaan ei voi vaatia toista pitämään kenestäkään, jos ei pidä, ei pidä.
Pidätkö itse tästä "anopista"? Miksei hänen täytyisi pitää sinusta? Mitä sinulla on tarjottavana?
Olen aina kohtelian enkä muutenkaan arvostele ketään. En nosta nokkaani koskaan ja käyttäydyn hyvin tottakai. Hän haukkuu minua päin naamaa eikä siihen ole todellista syytä. En ole tehnyt mitään väärää ja olen parhaimmillani aina kun olen hänen luonaan. Tottakai pidin hänestä ensin mutta hän on niin ilkeä minulle aina että en niin kamalasti pidä enää, mutta yritän silti sillä hän sentään on mieheni äiti. Pitäisin hänestä kyllä heti kun hän itse olisi kohtelias minulle. Ei sille oikeasti edes ole syytä miksi hän ei pidä minusta, hänestä en vain ole hyvä nainen hänen pojalleen vaikka olen oikeastaan hyvä persoona ja hyvä ihminen. Voin tarjota sen että hänen poikansa on onnellinen. Muulla ei pitäisi olla edes väliä.
Ei se ole siitä kiinni että mitä nainen tarjoaa että kenestä hän sitten pitää, tai kenestä vanhemmat pitää ylipäätään. Ei kumppania valita rahan tai auton kannalta vaan ihmisen.
Jos kerran olet hyväkäytöksinen ja osaat malttaa mielesi, osoittaa se sinusta, että olet tasapainoinen ja arvosi tunteva..
Sinulle ei tule mitään vaikeuksia pysytellä poissa anoppisi lähipiiristä, sillä et tule kaipaamaan hänen läsnäoloaan missään tilanteessa.
Olet nähnyt hänen käytöksensä, ja voin sanoa, että ihminen ei koskaan muutu parempaan, kun on päästänyt irti huonomman puolensa.
Jokaisen on opeteltava itsehillintä nuorena. Anopin iässä se ei onnistu.
Pysy hänestä kaukana, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Ei mitään lähikosketusta ikinä enää.
Onko sinulla muuta mahdollisuutta kuin pysytellä erossa ihmisestä
joka nimittelee sinua eikä halua sinua elämäänsä ?
Kannattaako sinun olla anopin kanssa tekemisissä ?
En näe mitään järkeä olla tekemisissä ihmisen kanssa jonka
mielipiteet tuottaisivat minulle pahaa olotilaa .
Nimittely on raja ,jota en katsoisi läpi sormien.
Sinunkaan ei tarvitse miellyttää tietenkään ihmistä joka ei
pidä sinusta eikä halua olla missään tekemisissä kanssasi.
On tilaneita joissa on hyväksi sietää anoppia/appea siitäkin huolimatta ,
vaikkei miniää miellyttäisi anopin /apen olemus tai muut tavat.
Samaten mikäli anoppia/appea ei kiinnosta miniän puheet tai muu
olemus hekin pyrkivät tulemaan toimeen asian kanssa.
Näin saadaan aikaan joustoa tilanteissa joissa molempien
vanhempien tapaamiset yhdessä perheen kesken olisivat
mahdollisia, silloinkin vaikkei naamataulut aina olisikaan kaikkien
sukulaisten kesken kuosissa .Voidaan olla edes lasten lasten
vuoksi yhteisissä sukutapaamisissa tai tavata muissa merkeissä.
Ei se mitenkään vaarallista ole vaikkei kaikki olisikaan oman mielen
mukaista, kunhan tullaan tarvittaessa keskenämme toimeen.
Sano anopille suorat sanat, että se ei hänelle kuulu kenen kanssa seurustelet. YKSINKERTAISTA JA HELPPOA. !!!! =)
en sano kun mieheni suuttuisi. Olen sanonut anopille kyllä että miltä tämä kaikki minusta tuntuu ja hän rupesi syyttämään poikaansa. Yritti pelastaa oman perseensä tai luulee että olen todella tyhmä, sillä hän tosiaan syyttää kaikesta minua. Tiedän sen kyllä koska olen paikalla ollut monesti kun hän on niin tehnyt.
Samoin miehelle että suhde ei etene jos anoppi ei edes vähän yritä tulla toimeen sillä en halua olla suhteessa jossa joudun kuuntelemana pään aukomista koko ajan. Anoppi on joskus ihan mukava, harvoin mutta joskus silti. Mutta suurimman osan ajasta kun persauksiin ammuttu karhu. Mieheni ja hänen isänsäkin ovat sanoneet että mammalta on tainnut pari piuhaa mennä sekaisin, että nähtävästi on pöpiksi tulossa vaikka on melko nuori nainen vielä.
"Samoin miehelle että suhde ei etene jos anoppi ei edes vähän yritä tulla toimeen sillä en halua olla suhteessa jossa joudun kuuntelemana pään aukomista koko ajan."
Siinä tapauksessa annat anopin päättää sinun ja poikaystäväsi suhteesta.
Mitäs oikeutta poikaystävä on sinulle suuttua kun" ehkä tuleva anoppisi"
tuottaa sinulle harmia ?
Millainen poikaystävä sinulla oikeastaan silloin on ?
Poikaystäväsi kuuluisi ilmaista suuttumustaan äidilleen eikä vierittää
syytä sinun niskaan.
Miettisit millaisen poikaystävän kanssa seurustelet mikäli
poikakverisi uskoo äitinsä mielipiteitä enemmän mitä sinun ?
Anataisin poikakaverin suuttua .Jos hän ei uskoisi sinua , jättäisin asian
sikseen.Miksi rakentaa suhdetta poikaystävän varaan ? Hän taasen
rakentaa milipiteensä äitinsä mukaan.
Poikaystäväsi vie sinulta itsemääräämisoikeutta, ei sen enempää,
mikäli joudut pelkäämään hänen mielipidettään kun
sinua nimitellään .Sinulta viedään poikaystäväsi toimesta
sananvapaus.
Tällainen suhde joka toimii pelon alla ei toimi kunnolla vaikkei anoppi
sinun elmään vaikuittaisi, silti poikakaverisi määräisi tahtipuikkoa
rajoittamalla sinun elämääsi muulla tavoin.
Vielä tiedoksi, kun sinua nimitellään rumasti, ihmisyyttä alentavalla
tavalla ,sinun ei pidä totella poikaystävän tai" ehkä tulevan anopin" mielipiteitä.
Sinun kuuluu toimia tasan tarkkaan sillä tavoin ettei kumpikaan
äiti/poika voi estää sinua haluamallasi tavalla puolustaa itseäsi
sinuun kohdistuvilta nimittelyiltä.
Mutta toimi siten ettet itse joudu näistä tilanteista vaikeuksiin .
Jos minua anoppi huorittelisi niin en kävisi siellä enää. Ja miksi poika ystäväsi pelkää äitiään niin kovasti ettei hänelle saa sanoa suoraan miten asiat ovat. Katsoppas tarkkaan poika ystäväsi luonne ettet joudu katumaan myöhemmin. Tarkoitus ei tietenkään ole eristää häntä vanhemmistaan, kuten monet miniät tekevät, vaan anna hänen käydä yksin taaamassa äitiään. Vaikuttaa hieman ihmeelliseltä nuo huorittelu jutut sillä minun on vaikea uskoa että joku vanhempi ihminen sanoo poikansa tyttö ystävästä niin.
Minun kohdallani se olisi kerrasta poikki.
Kaksi kovaa olisi siinä vastakkain, ja minä en ikinä unohtaisi solvausta. Muistaisin sen JOKA kerran kun näkisin anopista vilauksenkin.
Sen myös sanoisin, samalla kun keräisin kamppeeni ja lähtisin vaikka yön selkään siitä kämpästä.
Jos poikaystävä valitsisi äidin puolen, jäisin vanhaksipiiaksi mieluummin kuin olisin niin lällyn miehen kumppani.
Huomioin ihan saman asian ,lisäksi aloitukset kulkevat saman kaavan mukaan.
Anoppi puhuu rivouksia,huutaa ,raivoaa .
Muu perhe istuu kiltisti kuuntelemassa äitinsä haukkumisia
tai juoruaa äitinsä sanomisia miniälle.
Anoppi tekee miltei aina pahuuksia .
Poikakaveri tai mies on usein varsin moitteeton samoin miniä.
Miniä rähisee palstalla anopistaan
Miniä tokenee toimeen katkaisee välit anopin kanssa
Oli miten oli, siitä huolimatta ei tule sallia huorittelua siinäkään tapauksessa
vaikka aloittajan aiheen valinta olisi tuulesta temmattu .Huoritteluissa
voi olla toden perää, ainakin aloittajan kirjoituksen mukaan hän näin
väittää asian kohdallaan olevan tai asialla on pelkkä hih,hih,hii, ?
Mikäli aloittajalla on oikea ongelma hänen kuuluu ratkaista asia
omaksi parhaakseen.
Sitäkin mietin mistä kummasta henkilö A .on saanut päähänsä huoritella
poikansa tyttöystävää .Onko tämä jotenkin yhteydessä oman poikansa sanomisiin.
En tosin ole kuullut muiden kuin "päästään seonneiden" ihmisten tai demen-
tikkojen suusta rivouksia, joissa ei ole päätä ei häntää.
Vielä vähemmän täyspäisten, vanhempien ihmisten suusta huorittelua.
Huorittelussa ei ole mitään perää. Olen muistaakseni jo aikaisemmin sanonut että anoppi oli suunnitellut poikansa elämän. Tahtoi hänen seurustelevan ja menevän naimisiin erään toisen naisen kanssa. Mutta sitten tulin minä kuvioihin. Mieheni ja tämä nainen eivät pidä toisistaan mutta äiti yrittää vieläkin heitä parittaa.
Siis "huorittelussa ei ole mitään perää".
Tarkoitatko, että olet menettänyt muistisi, kun 27.11. kerrot, että hän on nimitellyt sinua lutkaksi huoraksi ja lapselliseksi.
Ei nyt oikein täsmää.
Pojat jotka ovat aikuisia suunnittelevat oman elämänsä itse, joten hieman tuulesta temmattua, ja jos anoppi nyt on sanonut jotain siitä toisesta tytöstä niin en usko että silti on suunnitellut mitään. Miniät vaan usein vääntävät asiat toisiksi mitä ne ovat. Mene vielä äidin helmoihin sinne kuulut
Elätte toisin sanoen tummun olemattomien luulojen varassa.
Sinun vain pitäisi nyt tietää tahdotko elää poikakaverisi kanssa
vai et ?
Sitä pääätöstä tummu ei voi puolestasi tehdä .
Niin siis tarkoitin sitä että hän haukkuu minua mutta haukkumiselle ei ole syytä sillä en ole mikään huora tai lutka enkä ole sen lapsellisempi kuin miehenikään.
En pukeudukkaan huorahtavasti tai mitään. Meinasin ettei sillä ole syytä haukkua. En ole tehnyt mitään väärin. Anoppi myönsi jokunen aika sitten että oli ilkeä ja haukkui koska halusi tietää onko meidän suhde kestävä.
Mutta hän on silti sen jälkeen jatkanut sitä, en tiedä että mikä tää juttu nyt sitten oikeen on.
Haluan kyllä olla mieheni kanssa, mutten halua jos hänen äitinsä ei hyväksy minua.
Kuten kirjoitin jo tuolla, että minun kohdallani se olisi jo loppunut aika päiviä. Minulle ei yksikään ihminen, mies eikä nainen, tule haukkumaan ala-arvoisilla ja halveksivilla nimityksillä.
En ikinä unohtaisi, enkä ikinä antaisi anteeksi.
Tämä vain vihjauksena niille, jotka soittavat suutaan miniöille tai anopeille, että on ihmisiä, joille niin ei tehdä.
Itse en koskaan käyttäisi tuollaisia ilmaisuja, en nyt enkä tulevaisuudessa.
Asia sitten selvä, jos haet omalle tahdollesi tummun hyväksyntää
jäät vaille poikakaverisi ja sinun yhdessäoloa.
Toisin sanoen poikakaverisi ei juurikaan merkitse sinulle pennin vertaa.
Saat vastineeksi tummun hyväksynnän päätöksellesi.
Tummun taakse on hyvä paeta omia valintojaan .
Kenenkään hyväksyntää ei voi vaatia se on itse saavutettava käyttäytymisellään.
Haluan kyllä olla mieheni kanssa, mutten halua jos hänen äitinsä ei hyväksy minua
Haluat miestäsi tietyin ehdoin hänen äitinsä on hyväksyttävä ensin sinut ?
Miksi ?
Se on hyvin epämukavaa jos jokainen kerta kun näen hänen äitinsä niin se aukoo päätä jostain. Hankaloittaa suuresti elämää se ettei hän mielestäni edes yritä tulla toimeen kanssani vaikka minä yritän paljon.
Rakastan poikaystävääni että älä yhtään höpöttele siellä. On siihen eräs syy miksi hän ei äidilleen niin pahasti raivoa, mutta en halua liikaa taustatietoa. Tässä menee hetkinen niin asiat ehkä hoituu.
Aion kyllä olla hänen kanssaan vaikkei äitinsä hyväksyisi minua, mutten halua nähdä häntä sitten ja se on mutkikasta. En halua että tekään tulette tänne päätänne aukomaan, ihan turhaan syytätte minua kaikesta kun ette tilannetta tiedä, jos ei ole mitään positiivista sanottavaa niin olisi mukavaa jos ette sanoisi mitään.
Kiitos!
Mikäli rakastat oikeasti poikaystävääsi tämä tummun ja teidän välinen
tilanne pitäisi vahvistaa teidän kahdenkeskeisiä välejänne.
Kerroit poikakaverisi suuttuvan jos kerrot tummulle suorat sanat .
Miksi hän sinulle suuttuu ?
Tässä teidän tulevaisuutenne myös sinun valintaasi vaikeuttava ongelma
löytyy kertomustesi mukaan ,joita olet tänne välittänyt .
Yrittääkö mielestäsi poikaystäväsi tulla kanssasi toimeen suuttumalla sinulle
äitinsä puheista ?
Voidaanko ajatella ettei pokaystäväsi rakasta sinua yhtä vahvasti mitä sinä ?
Silloin kun on netissä "päätään aukomassa" itse on se merkki että haluaa tuoda julki jotain, sinä keskustelet anoppisi kauheudesta. Ja sitten ihmettelet kun saat vastauksia, ja sanot ettei tausta tietoja. Ala kirjoittamaan päiväkirjaa niin ei tarvitse luikerrella kaikella lailla. SINÄ olet täällä ihan itse aukonut päätäsi ja polkenut toisen ihmisen maan rajaan, ja välillä et halua olla pojan kanssa ja sitten taas yhtä äkkiä haluat. Olet ihan liian nuori näihin juttuihin. Kyllä aikuiset ihmiset näkevät jo eka riviltä tarkoituksesi. Siis halusit että me muutkin aletaan haukkumaan ihmistä josta et pidä. Vain samalla aaltopituudella olevat ovat kanssasi samaa mieltä. Anoppisi saa jäädä rauhaan nyt.
poikaystäväni tahtoo myös että tulisin hänen äitinsä kanssa toimeen koska se olisi helpompaa. Enkä hae erityisemmin hänen hyväksyntäänsä enään, se loppui puoli vuotta sitten. Jos ei tykkää niin ei tykkää. Hän suuttuu siksi että joutuu jokainen päivä töissä olemaan äitinsä seurassa eikä tahdo ylimääräistä draamaa siihen väliin.
Enkä tarkoittanut sitä että teidän pitäisi haukkua häntä, miksi haukkuisitte kun ette edes tunne koko ihmistä? Halusin vain tietää jos joku muu on ollut saman laisessa tilanteessa tai jos jollakin olisi jotain hyviä neuvoja mitä voisin tehdä että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Olen muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteenkin kohtapuoliin ja olisi hyvin mukavaa jos hänen äitinsä ei itkisi koska "poika on pilannut elämänsä".
En halua mitään arvostelua, haluan vain ehdotuksia.
Älä enää kirjoita. Sotkeudut vain sanoissasi.
On asia nääs niin, että kun on jotain asiaa kysynyt, huoliaan purkanut ja palstalla avautunut, niin ei voi enää mitään sille, että vastaajat sanovat mielipiteensä. Monesti käy niin, että aloittajan toivomaa myötätuntoa ja säälittelyä ei tulekaan.
Voi johtua huonoista sananvalinnoista tai epämääräisistä ilmaisuista, tai liian agressiivisesta tyylistä.
Tai sitten käy vaan niin, että kirjoittajat huomaavat sen, mitä aloittaja ei ole tajunnut.
Totuus saatta kirpaista.
mulla kans samoja ongelmia. olemme mieheni kanssa seurustelleet päälle 3 vuotta josta 2 vuotta kihloissa ja saman katon alla asuttu myös 2 vuotta ja meillä on myös yhteinen lapsi. anoppi ei vaan suostu hyväksymään minua ollenkaan. haukkumista ja kaikkea muuta mahdollistra on tullut vastaan, ja paljon. odottelen tässä sitä päivää jolloin mieheni uskaltaa sanoa äidilleen jotain vastaan ja elämä helpottuisi. voimia sinulle. toivottavasti anoppisi pian rauhoittuu
Olet saanut monta hyvää neuvoa. Tässä vielä yksi:
Anoppi: " Sinä olet huora"!
Sinä: "Taisit kuulla väärin nimeni ei ole Doora vaan Maija"
Anoppi: " Sinä olet liian ala-arvoista seuraa pojalleni".
Sinä:" Päinvastoin! Te olette kouluttaneet poikanne arvostamaan kauneutta ja hyvyyttä. Siksi hän valitsi juuri minut! Teille, hyvä anoppi kuuluu siitä kaikki kiitos ja kunnia."
Anoppi: "Taas sinä huora/Maija olet tehnyt ..... , tiedät että emme hyväksy sitä."
Sinä: Voi voi sentään, tuon on täytynyt olla väärinymmärrys! Olen jo niin monelle Sinun ystävällesi kertonut miten Sinä, hyvä anoppi, pidät siitä että minä pesen poikasi auton/ vierailen Sinun luonasi - edustathan Sinä sitä hyvyyttä jota pojassasi näen-/ 9tai mitä tahaansa josta hän sinua syyttää." )
Käännä ilkeät sanat kauniiksi. Se vetää maton alta pahimmiltakin ihmisiltä.
Se EI ole sama kuin nuolla hänen kämmentään, yrittää miellyttää pahantekijää. EI missään tapauksessa!!!! Se on vain pahuuden neutralisoimista.
Kun jatkuvasti huomaat kääntvä pahan hyväksi, ei kukaan ihminen jaksa eikä voi jankuttaa samaa negatiivisuutta. Hänen huomattuaan etta sinä todellakin olet niin paljon hänen yläpuolellaan, hän ajan mittaan lopettää huonon käytoksensä.
Sillä välin, vain paina nappia DELETE ja kuuntele kohteliaasti, välillä sanoen , niin ihanko totta, voi miten kamalaa ja samalla suunnittele kuinka kalustaisitte yhteisen asuntonne... ihanko totta, vai niin ...
MUISTA, MUISTA: älä KOSKAAN, ikinä sano muille ilkeitä asioita anopistasi! Ne bongaa ajanmittaan takaisin tehden aivan liian suurta hallaa.
Ja kaikista tärkein neuvo, jos rakastat miestä jonka anoppi on sinulle synnyttänyt joskus niin yritä ymmärtää että maailmassa on monia eri tapoja taklata tilanteita. Ja jokainen äiti haluaa vaan omien lastensa parasta.
Ei se ole niin helppo olla anoppikaan, joten älä tee niin suurta numeroa tilanteista missä me muut pärjätään ihan tavallisella lähimmäisen rakkaudella.
Jos vihaa miehensä äitiä niin kauheasti, niin eikö ole paras etsiä joku muu mies vierelleen sillä vihan tunteet pilaavat usein hyvänkin suhteen.
Ei kai hänen tehtävänsä ole tässä elämässä taistella kahden naisen välillä.