Tässä lyhyesti ongelmani:
Olen 28v mies, seurustellut koko elämäni ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 9 vuotta. Kumppani on pari vuotta nuorempi. Meillä ei ole lapsia.
Aloimme siis nuorena olemaan yhdessä ja tavallaan kasvoimme "aikuisiksi" yhdessä. Nyt kuitenkin elämme tasaista arkea, ja kyllä monista vastoinkäymisistä huolimatta rakastan naistani ja pelko tai ajatuskin että hän jättäisi minut pelottaa, mutta toisaalta taas, onko asia niin yksiselitteinen? Meillä on ollut vaikeutemme molemmilla, esimerkiksi muutama vuosi sitten "viatonta" flirttailua "kolmansien osapuolien" kanssa, joka meinasi karata käsistä, mutta asiat eivät kuitenkaan johtaneet ikinä pettämiseen asti ja puhuimme asiat selviksi, mutta luottamuksen pula molemminpuolin vaivaa yhä silloin tällöin.
Ongelmani on se, että minua vaivaa suunnattomasti toisinaan se, että mulla ei ole ollut oikeaa suhdetta kenenkään toisen naisen kanssa ikinä, jos esim. baarissa flirttailua ei lasketa, ja siis mitään muutakaan kokemuksia toisista ei ole. Eli mietin usein että onko ruoho vihreämpää aidan takana. Toiset sanovat että on, toisten mielestä ei. Itse en oikein tiedä mitä ajatella, selvähän se, että pitkässä suhteessa arki tulee väkisinkin ja tällöin rakkauden ja toiseen kiintymisen välinen ero tuntuu joskus kovin pieneltä.
Tuntuu siltä, että haluaisin hetken verran olla vain yksin, tapailla toisia ihmisiä ja katsoa mitä siitä seuraisi, mutta toisaalta en haluaisi menettää sitä mitä minulla nyt on. Onko meidän suhteellamme tulevaisuutta? Voiko olla elämänsä ajan onnellinen yhden ainoan ihmisen kanssa, jos ei ole kokemusta muista?
Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Olen 28v mies, seurustellut koko elämäni ensimmäisen tyttöystäväni kanssa 9 vuotta. Kumppani on pari vuotta nuorempi. Meillä ei ole lapsia.
Aloimme siis nuorena olemaan yhdessä ja tavallaan kasvoimme "aikuisiksi" yhdessä. Nyt kuitenkin elämme tasaista arkea, ja kyllä monista vastoinkäymisistä huolimatta rakastan naistani ja pelko tai ajatuskin että hän jättäisi minut pelottaa, mutta toisaalta taas, onko asia niin yksiselitteinen? Meillä on ollut vaikeutemme molemmilla, esimerkiksi muutama vuosi sitten "viatonta" flirttailua "kolmansien osapuolien" kanssa, joka meinasi karata käsistä, mutta asiat eivät kuitenkaan johtaneet ikinä pettämiseen asti ja puhuimme asiat selviksi, mutta luottamuksen pula molemminpuolin vaivaa yhä silloin tällöin.
Ongelmani on se, että minua vaivaa suunnattomasti toisinaan se, että mulla ei ole ollut oikeaa suhdetta kenenkään toisen naisen kanssa ikinä, jos esim. baarissa flirttailua ei lasketa, ja siis mitään muutakaan kokemuksia toisista ei ole. Eli mietin usein että onko ruoho vihreämpää aidan takana. Toiset sanovat että on, toisten mielestä ei. Itse en oikein tiedä mitä ajatella, selvähän se, että pitkässä suhteessa arki tulee väkisinkin ja tällöin rakkauden ja toiseen kiintymisen välinen ero tuntuu joskus kovin pieneltä.
Tuntuu siltä, että haluaisin hetken verran olla vain yksin, tapailla toisia ihmisiä ja katsoa mitä siitä seuraisi, mutta toisaalta en haluaisi menettää sitä mitä minulla nyt on. Onko meidän suhteellamme tulevaisuutta? Voiko olla elämänsä ajan onnellinen yhden ainoan ihmisen kanssa, jos ei ole kokemusta muista?
Onko muilla vastaavia tuntemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästä samasta "uteliaisuudesta" tai "entä jos" ajattelutavasta moni mies sanookin itseään helposti sitoutumiskammoiseksi ja jättää vakavat sitovat suhteet pois. Valintojen maailma... :)
Ei mutta vakavasti, olen itse miltei samallaisessa tilanteessa, en tosin ensimmäistä kertaa. Ei ole yhtä pitkää suhdetta takana, mutta taas vähän mietityttää että tässäkö tämä nyt sitten on...? Ajatus erosta pelottaa, mutta aikaisemmista kokemuksista ja vastaavista tilanteista samallaisine ajatuksineen on joka kerta selvitty. Kannattaa miettiä tarkkaan, ja kannattaa myös puhua kumppanille mitä ajattelee...
Kyllä sen itse sitten tietää kun on sellaisen kanssa kenen kanssa oikeasti haluaa olla, ei siinä kauheasti ympärilleen enää vilkuile...