Hei,
Olemme olleet yhdessä reilut kolme vuotta, josta viimeinen vuosi asuttukin yhdessä. Olemme nuoria, 21-vuotiaita. Välillämme on aina ollut etäisyyttä kilometreissä, mutta nyt viimein olemme ja pysymme samassa kaupungissa. Arjen sujumisesta ei voisi parempaa toivoa, käymme aina yhdessä ruokakaupassa yms. Ongelmaksi on muodostunut miehen alkoholinkäyttö. Ymmärrän, että tämänikäiselle baarissa pilkkuun asti roikkuminen on tärkeää, mutta se on kovin toistuvaa. Pahimmillaan kaksi kertaa viikossa pitkän kaavan mukaan, vähintään parina iltana viikossa se pari kaljaa kotona. Olen itse hyvin vähän alkoholia käyttävä, enkä viihdy yöelämässä. Tästä syystä en myöskään ymmärrä, mikä siinä on niin ihmeellistä. Alkoholinkäyttö ei ole miehellä juuri muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana, sitä on ollut aina. Aina on kuitenkin kommunikoitu ns. rakastavaiseen sävyyn puhelimessa jos minä olen kotona ja mies kaupungilla. Vaan ei enää. Saan ainoastaan töksäytteleviä kommentteja, kuinka häiritsen tms. Ja hyvänyöntoivotuksia on turha toivoakaan.
Olemme keskustelleet (yhteisestä aloitteesta) parisuhteestamme, mies jo pohti ääneenkin että miltä tuntuisikaan olla sinkku. (Olemme molemmat toisillemme ensimmäisiä) Minä sorruin totaalisesti, en olisi osannut sitä odottaa. Myös mies romahti kyyneliin, ei pystyisi kuvitella eroa. Nyt pelkään tämän muuttuneen käytöksen johdosta meidän tulevaisuutta. Rakastamme toisiamme, kotona sujuu loistavasti. On läheisyyttä, mutta erinäisistä syistä seksin määrä on vähentynyt hyvin, hyvin harvaksi nyt puolen vuoden aikana. Lisäksi oma terveyteni on pettänyt pahemman kerran ja mies on joutunut minua passaamaan. Olen kuitenkin parhaani mukaan kaiken hänelle "hyvittänyt", leiponut herkkuja sun muuta sellaista. Ollut ystävällinen, kuskannut ympäriinsä.
En millään haluaisi nähdä vaihtoehtona eroa, koska ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pystymme molemmat elämään täyspainoisesti samassa kaupungissa ja näemmekin toisiamme huomattavasti enemmän. Minulle on OK ns. normaali opiskelijan käytös alkoholin suhteen, mutta mielestäni parisuhteessa elävän ei ole syytä hylätä kumppania kerta toisensa jälkeen kun tulee "tärkeämpää" menoa eli sitä juomista ja kavereita. Sitäkään en ymmärrä, miksi silloin kun juodaan, täytyy juoda 9h putkeen. Muu aika, jolloin mies ei ole koulussa, töissä tai baarissa, kuluu tietokoneella keskustelupalstoja lukien.
Miten saisin miehen liikkeelle, vaikka urheilemaan, kunhan pois tietokoneen äärestä?
Kuinka alkoholinkäytön saisi kohtuullisemmaksi?
Miten saisin miehen käyttäytymään taas ystävällisesti minua kohtaan?
Miten yleensä sieltä jyrkimmästä alamäestä käännytään ylämäkeen?
Ideoita otetaan vastaan...
Olemme olleet yhdessä reilut kolme vuotta, josta viimeinen vuosi asuttukin yhdessä. Olemme nuoria, 21-vuotiaita. Välillämme on aina ollut etäisyyttä kilometreissä, mutta nyt viimein olemme ja pysymme samassa kaupungissa. Arjen sujumisesta ei voisi parempaa toivoa, käymme aina yhdessä ruokakaupassa yms. Ongelmaksi on muodostunut miehen alkoholinkäyttö. Ymmärrän, että tämänikäiselle baarissa pilkkuun asti roikkuminen on tärkeää, mutta se on kovin toistuvaa. Pahimmillaan kaksi kertaa viikossa pitkän kaavan mukaan, vähintään parina iltana viikossa se pari kaljaa kotona. Olen itse hyvin vähän alkoholia käyttävä, enkä viihdy yöelämässä. Tästä syystä en myöskään ymmärrä, mikä siinä on niin ihmeellistä. Alkoholinkäyttö ei ole miehellä juuri muuttunut miksikään kolmen vuoden aikana, sitä on ollut aina. Aina on kuitenkin kommunikoitu ns. rakastavaiseen sävyyn puhelimessa jos minä olen kotona ja mies kaupungilla. Vaan ei enää. Saan ainoastaan töksäytteleviä kommentteja, kuinka häiritsen tms. Ja hyvänyöntoivotuksia on turha toivoakaan.
Olemme keskustelleet (yhteisestä aloitteesta) parisuhteestamme, mies jo pohti ääneenkin että miltä tuntuisikaan olla sinkku. (Olemme molemmat toisillemme ensimmäisiä) Minä sorruin totaalisesti, en olisi osannut sitä odottaa. Myös mies romahti kyyneliin, ei pystyisi kuvitella eroa. Nyt pelkään tämän muuttuneen käytöksen johdosta meidän tulevaisuutta. Rakastamme toisiamme, kotona sujuu loistavasti. On läheisyyttä, mutta erinäisistä syistä seksin määrä on vähentynyt hyvin, hyvin harvaksi nyt puolen vuoden aikana. Lisäksi oma terveyteni on pettänyt pahemman kerran ja mies on joutunut minua passaamaan. Olen kuitenkin parhaani mukaan kaiken hänelle "hyvittänyt", leiponut herkkuja sun muuta sellaista. Ollut ystävällinen, kuskannut ympäriinsä.
En millään haluaisi nähdä vaihtoehtona eroa, koska ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pystymme molemmat elämään täyspainoisesti samassa kaupungissa ja näemmekin toisiamme huomattavasti enemmän. Minulle on OK ns. normaali opiskelijan käytös alkoholin suhteen, mutta mielestäni parisuhteessa elävän ei ole syytä hylätä kumppania kerta toisensa jälkeen kun tulee "tärkeämpää" menoa eli sitä juomista ja kavereita. Sitäkään en ymmärrä, miksi silloin kun juodaan, täytyy juoda 9h putkeen. Muu aika, jolloin mies ei ole koulussa, töissä tai baarissa, kuluu tietokoneella keskustelupalstoja lukien.
Miten saisin miehen liikkeelle, vaikka urheilemaan, kunhan pois tietokoneen äärestä?
Kuinka alkoholinkäytön saisi kohtuullisemmaksi?
Miten saisin miehen käyttäytymään taas ystävällisesti minua kohtaan?
Miten yleensä sieltä jyrkimmästä alamäestä käännytään ylämäkeen?
Ideoita otetaan vastaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vielä lisäys edelliseen romaaniin.
Olemme puhuneet mahdollisesta kihlauksestakin moneen otteeseen tämän vuoden aikana, sillä näemme tulevaisuutemme yhteisenä. Vaan en tiedä näkeekö mies enää..
käyttäytyy kuin typerys ja sinä näet tulevaisuuden yhteisenä, mutta et ole varma miehestäsi....ööööö, onko sinulla kaikki palikat päässä paikoillaan?
Löydän tekstistä ns. puolitotuuksia omasta elämästäni. Näyttää siltä, että ongelmat kulminoituvat juuri tähän alkoholiin. Mielestäni pitäisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella, että mikä on alkoholin kulutuksen oikea määrä ja mitkä ovat seuraukset. Tässä asiassa täytyisi löytyä molempia osapuolia "tyydyttävä" sopu. Vaikea sanoa tulevaisuudesta, että onko alkoholin käyttö viihdekäyttöä vai kehittyykö siitä myöhemmin elämäntapa. Puhun nyt asiasta yleisellä tasolla. Itse näkisin asian niin, että keskustelu luottamuksellisessa hengessä saattaisi auttaa ratkaisemaan elämääsi kuuluvia ongelmia ja ristiriitoja. Tyhjentävää vastausta tässä on varmaan mahdoton antaa.
Mies on ryypiskellyt kolme vuotta ja juossut yöt baarissa. Minä en sanoisi sitä rakkaudeksi. Kyllä pari kertaa kuussa voi ryypätä mut pari kertaa viikossa on jo liikaa. Ei sitä kiinnosta sun kanssa viettää aikaa vaan se ryypiskely on pääasia.
Teidän sihde on kuollut ja kuopattu
Painotan siis, että tuo pari kertaa viikossa on se, mitä se on pahimmillaan ollut. Ei aina. Tavanomaisempaa on se, että hän ottaa sen pari kaljaa kotona viikon aikana. Mutta kun lähtee kavereiden kanssa iltaa istumaan, siihen kuluu koko ilta yö. Ja tällaisia iltoja on viime kuukausina ollut 1-2 viikossa/kahdessa. Välillä on myös ollut kuukaudenkin mittaisia taukoja, mutta nyt huolestuttaa..
Ajattelin itsekin nuorena että kyllä mies joskus lopettaa juomisen....Ei lopettanut lasten synnyttyä, kasvettua eikä edes erouhkan edessä. Nyt uusi rouva juoksee hänen perään kun exmieheni sekopäisenä juoppoudessaan tekee mitä sattuu....
" Se mitä on tänään, on todennäköisesti näkyvillä myös huomenna" on hyvä motto.
MIETI TARKKAAN. Et voi syyttää kuin itseäsi valinnoistasi, jos vuosiasi tärvääntyy etkä niitä takaisin saa koskaan enää...Rakkaus on ennen kaikkea TEKOJA.
No ryyppää kuitenkin paljon. en minäkään juo kun korkeintaan kerran kuussa ja baarisssa olen ollut viimeksi viime uutena vuotena. baarit on turhia paikkoja.
Onse selvää että viina on sille tärkeämpää kuin sinä. baarissa voi olla ja tehdä mitä huvittaa kun et ole lähettyvillä.
Teillä on nuori suhde jossa on jo aika lailla ongelmia: miehen alkoholin käyttö, sinun terveysongelmasi ja vähäinen seksi. Ne ovat kaikki vakavia ongelmia jotka varmaan liittyvät kaikki tavalla tai toisella toisiinsa.
Sanoit että olet yrittänyt hyvitellä miestäsi (seksin puutteesta?) herkuilla tms. hemmottelulla. Tämä ei ole ehkä oikea tapa vaikka voikin tuntua mukavalta. MIehesi ei varmaan halua tuossa iässä mitään "äitisuhdetta" jossa sinä passaat ja hemmottelet mutta et ole hänelle se kumppani jota hän oikeasti haluaisi. Toisaalta mies on myös niin nuori ja kehittymätön että hän ei vielä oikein tiedäkään mitä parishde vaatii ja miten sen vaikeammat hetket voitetaan. Juomaan meneminen on varmaan ainakin osittain sitä oman tilan ja vapauden etsimistä ja pakoa . Hänelle riittäisi ehkä hyvin hetkittäinen romantiikka ja seksi mutta yhdessä asuminen kaikkine vastuineen voi olla liikaa varsinkin jos lisäksi suhteessa on muita vaikeuksia.
En sano ettei teillä ole tulevaisuutta. Teidän pitäisi kuitenkin aika pian selvittää sekä itsellenne että toisillenne mitä ihan oikeasti ja rehellisesti tulevaisuudelta ja suhteeltanne haluatte ja kohtaavatko ne toisensa riittävästi. Ja ovatko suhdetta muuten rasittavat vaikeudet tilapäisiä, pitkä-aikaisia vai pysyviä ja miten niiden kanssa voisi elää.
"Ymmärrän, että tämänikäiselle baarissa pilkkuun asti roikkuminen on tärkeää, mutta se on kovin toistuvaa."
Niin,miehesi tahtoo elää ja mennä.
"Olen itse hyvin vähän alkoholia käyttävä, enkä viihdy yöelämässä."
Niin ja sinä et halua mennä ja juoda.
Asiahan on hyvin yksinkertainen. Teillä on erilaiset elämäntyylit ja halut.
"Saan ainoastaan töksäytteleviä kommentteja, kuinka häiritsen tms. Ja hyvänyöntoivotuksia on turha toivoakaan."
Niin,koska miehesi tietää että et pidä siitä mitä hän tekee mutta hän haluaa tehdä. Sinä olet se ilonpilaaja.
Ehkä kannattaisi miettiä hakisiko pariksi ihmisen jolla on samanlaiset elämänarvot. Mutta katse kohdistu teidän ikäänne. VASTA 21- v. Jolloin menojalka suurimmalla osin vipattaa ja lujaa. Ja miksei mennä kun on vielä ns. vapaa menemään? Ei lapsia yms. Pahinta on se että vanhana miettii kun ei enää jaksa,että miksi en nuorena mennyt. Useasti käy vanhana niin että kun on mennyt ei enää jaksakaan mennä. En tarkoita että sinun pitäisi odotella,että miehesi väsähtää. Mutta on toisaalta aika kohtuutonta vaatia noin nuorta olemasta menemättä ja elämättä nuoruutta.
Mitä alkoholin kulutukseen tulee niin en olisi huolissani tuon ikäisellä vielä siitä. Itse muistan kyllä vkossa viettäneeni parikin iltaa erittäin huuruisissa merkeissä. Nyt yli 30 v. ei jaksa,eikä haluakaan mennä kun on oma perhe.
Anna toisen elää ja etsi sinä itselle sellainen joka ajattelee asioista samoin. Et voi muuttaa toista etkä vaatia olla elämättä. Se on totuus.
Valitettavasti vain aniharva ensisuhde kestää. Moni väkisin kituuttaa suhteessa siksi, koska ei uskalla päästää irti. Miehesi on myöntänyt miettineensä, että miltä tuntuisi olla sinkkuna. Se on eka merkki henkisestä irrottautumisesta, että ylipäätään sellainen tulee mieleen.
Olisiko pieni irtiotto paikallaan? Niin, että jompikumpi teistä muuttaisi esim. vanhempiensa luokse 1-2 viikoksi, ettekä olisi yhteydessä puhelimella tai FB:ssä.
Meillä samallainen ongelma joka ikinen viikon loppu tappelu mieheni juomisesta. hän ei edes pysty lupamaan minulle olevansa kuukauden selvin päin. aina kun hän on kännissä häätää minut seurastaan pois tai jos näen hänen juttelevan toisen naisen kanssa niin kyllä paukut ja kaljat rupeaa lentelemään. olemme olleet yhdessä kaksi vuotta minä olen 19 ja juon todella todella harvoin ja mieheni on 23. jopa kalja oli tärkeämpi kuin minun syntymäpäivä lahjani ja synttäri suunitelma
Olen pikkuhiljaa alkanut miettimään eroa koska tästä ei vain tule yksinkertaisesti mitään midän joka viikkoisesta riitelystä ja viiteen yöhön asti ryyppäämisestä.
ota mut mieheksesi. Tosin olen jo 36 v mut mulla on paljon enemmän järkeä päässä eikä juopottelu ole mulle tärkeetä. Kyllä sen olen huomannut et kaikki juopot saa naisa mut itse kun en juo paljoo niin ketään ei katso päinkään. Juopot ei ole niin tylsiä kun selvinpäin olevat.