Kultahiput

heh, tämäkin ihmissuhde on hyvä tilaisuus kasvaa ja avartua ihmisenä. Olemme mieheni kanssa aika erilaisista lähtökohdista, joten molemmat ovat joutuneet sopeutumaan toisen sukulaisten "outouksiin"... kasvukipujahan tässä on kärsitty, mutta pikkuhiljaa sopeuduttu ;)

Kyseessä on kaksi ikäpolvea. Anoppi ei koskaan halua tapahtuvan mitään pahaa lapselnsa perheelle.
Hän vain haluaisi olla osa suurta perhettä ja siitä se ristiriita. Miniä ei siedä ajatusta ja kokee kaikenlaisen keskustelun häneen kohditusvaksi moitteeksi. Sitä anopit tuskin ovat enimmäiselläkään sanallaan halunneet, ovat ehkä kertoneet asioista, joita miniä ei ole omassa suvussaan tottunut käsittelemään ja nist'ä puhumaan.
Suomessa on niin paljon näitä salaisuuksien perheitä, joissa ihan normaalitkin asiat ovat lakaistu maton alle.

Ihmistä on ollut helposit loukkantuvia , sietämättämöniä. He eivät ymmärrä omassa suhteessankan enää perheen merkitystä, mennään ja aina vain mennään, murheita huuhdellaan viinalla, ne eivät todellakaan huku, muuttuvat vain suuremmiksi ja kukas iihen pahaan oloon syyllinen kuin anoppi, vaikka anoppi ei olt niihin millään tavoin syyllinen tai edes ymmärrä tuota syyttämista asiosita, joita ei tiedä.

Tämän järkyttävän alla on monesti kaksi nuorta ihmistä täysin rikki, mahdollisesti lapset, jotka ovat saaneet elää koko pienen lapsuutensa ulman syliin nostamista. Kodin ovet suljetaan kaikilta, jotka voisivat olla tukena, siälle kelpaa vain tuon saman öykkärimäisen elämän edustajat, yritetään pöyhkeillä ulkokultaisilla tavoilla.

Koko meidän sosillaapuolen väki on täysin tietämätön ja ymmärtämätön näkemaan, että heidän tulisi puuttua jo ihan heti hyvin tarvokkasstai perheen elämään, jotta tuo kamala putki saataisiin katkeamaan. Kun kaikki jatkuu liian kauan, ovat nämä ihmiset vain eläviä muumioita kävelemään eteenpäin, entä nämä lapset, minkalaisen aikuiseuuden he pystyvät rakentamaan.

Uskon vahvasti siihen, että entisenlainen perhekeskeinen ja naapurikeskinen elämäntapa suojeli hyvin paljon perheitä joutumasta näin pahaan tilanteeseen.
Silloin elettiin enemmään nuoret , sekä vanhat samassa yhteisössä, juteltiin kaikkien kanssa, kukaan ei jäänyt yksin.

Miniä on melkoinen juttujen kertoja ja muunnetun totuuden helliä.
Ihmettelen miten Hän muistaa valheensa. Joskus unohtaa, sitten salamoi, kun asiat törmäävä.
On paljon huomion hakuisuutta, naamioituna muuksi, valitettavasti ilman mielenterveys ongelmia noissa puitteissa eivät lapset kasva

Toivon heidän yhteiselämän jatkuvan kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.