Olemme olleet yhdessä noin 9 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Mieheni on välillä ollut töissä ja välillä kotona. Nyt pääsi takaisin työelämään noin kuukausi sitten. Minä olen kotiäiti. Ongelma on se että tunnen olevani vain kotiorja. Tiskaan, pesen pyykit,siivoan, hoidan lapset, ulkoilen heidän kanssaan ja teen ruuat. Ymmärrän kyllä että on väsynyt kun tulee töistä ja tarvii saada levähtää, enkä odotakkaan sitä että on heti luudan varressa, mutta en ymmärrä sitä ettei omaa aikaansa voi lapsilleen antaa. Töistä kotiin päästessä alkaa joko tietokoneen näppäily tai telkkarin vahtaaminen, sitten valmiiseen ruoka pöytään ja suihkuun. sitte sitä mennäänki kohta nukkumaan. Sama toistuu viikonloppuisinkin, hyvin harvoin mitään tarvii tehdä. asiasta keskusteleminen ei auta, riita saadaan vain aikaiseksi ja sitte alkaa se sama vauhkoominen siitä että mennä minun töihin, eli toisin sanoen kun on töissä muusta ei tarvi huolehtia. Ihmettelen suuresti että kukahan ne koti hommat hoitaa sellaisessa perheessä ja touhuaa lasten kanssa kun molemmat on töissä jos periaate on tämä. Toivoisin vain sitä että kun viikonlopun on vapaita että ottaisi minuakin huomioon ja ymmärtäisi että teenhän minäkin ympärivuorokautista työta vaikken työelämässä olekkaan ja joskus tarvisin sitä hemmottelua ja sen tunteen etten ole vain se piika. Ja muistaisi myös senkin asian että lapset tarvitsevat sitä aikaa myös isältään.
Miehen työssä käyminen verottaa kotona
N84
16295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä ota miestä osalliseksi mihinkään. Älä myöskään tee ruokaa, pese pyykkejä, anna hänen tiskien olla likaisena. Vähitellen alkaa ihmetellä, mistä on kyse. Sitten voit kertoa, että jso et kotona ja lasten hyväksi aio mitään tehdä, et sinäkään aio tehdä mitään hänen hyväkseen.
Muista kertoa, että tutkimuksissa on todettu lasten ja kodinhoidon vastaan kahta (2) kokopäivätyötä.
Samaa mieltä olen siitä, että lapset tarvitsevat aikaa myös isältä. Jos mies ei ole keskusteluhaluinen eikä muuta tapojaan, kannattaa sinun miettiä, että onko helpompaa olla yksin lasten kanssa? Ota yksinhuoltajuus niin saat joka toisen vapaan viikonlopunkin. Joskus voi olla helpompaa yksin (lasten kanssa) kuin se, että perhe ja parisuhde eivät voi hyvin. Saisi mies itse siivoilla ja laittaa ruokaa.
että jos on työtön, on aikaa hoitaa kotitöitä. Ei ole herkkua raataa töissä 8h joka päivä ja varmasti väsyttää sen jälkeen. Ukoltasi loppuu varmaan "aika kesken." Tosin, jos on lapsia, on ehdottoman tärkeää viettää heidän kanssa aikaa ja tietysti oman vaimonsa kanssa ja antaa vaimolle vapaata vkl.na.
Kotitöissä on paljon tekemistä, mutta et kai sentään joka päivä siivoa koko kämppää, pyykkää tai edes kokkaa? Siivota voi kunnolla pari kertaa kk, pyykätä vain viikonloppuisin ja tehdä ruokaa kerralla niin iso satsi, ettei heti huomenna tartte uudestaan tehdä. Eikös lasten kanssa ulkoilu ole mitä kivointa? Et ole mikään tarhatäti.
Taidatte molemmat olla liian kypsymättömiä vanhemmiksi, siltä vaikuttaa :/
Olenko väittänyt niin ettei ulkoileminen olisi kivaa? vietän lasteni kanssa aikaa mielelläni ja touhuan heidän kanssaan. Mutta eikös toisenki osa puolen vanhempana kuuluisi tehdä näitä samoja juttuja? Meillä siivotaan kerran viikossa perusteellisesti ja päivittäin on aina jotai pientä järjestelemistä. Pyykkiä pesen noin pari kolme kertaa viikossa ja kyllä KOKKAAN joka päivä. kuka nyt samaa ruokaa viikko tolkulla syö?? Tai edes kolmatta kertaa peräkkäin, seuraavana päivänä syödään päiväruuaksi sitä mitä edellisiltana on tehty. Ei varmaankaan ole sairaus jos lastenkin kanssa välillä väsyy ja haluaisi edes kerran viikosta päästä helpommalla!
Haloo..! Vaikuttaa siltä, että olet työssä firmassa nimeltä perhe ja työ nimeltä lasten kanssa touhuaminen on ikävä rasite...?
Suosittelen, että hakeudut mitä pikimmin työelämään, niin saatte puntit tasan miehesi kanssa. Huomaat, miten "kivaa" on kiitää töistä hakemaan lapsia hoidosta ja raahautua kahden väsyneen ja kärttyisen tenavan kanssa ruokakaupan läpi kotiin ruokaa laittamaan. Se on arkea meille monelle työssäkäyvälle äidille, jotka eivät silti heittäydy marttyyreiksi tehdessään "yksin kaiken". Mieheni joutuu viikottain työnsä vuoksi reissuille palaten niiltä ilta-7:n maissa, jolloin nuorimmaisemme on jo menossa yöpuulle. Silti en tunne kokevani mitään huutavaa vääryyttä, vaikka töiden jälkeen teen huushollityöt yksin.
Esikoisen syntymän jälkeen olin kotona hoitovapaalla pari vuotta, sitten töissä vuoden ennen toisen lapsen syntymää, jonka jälkeen olin myös pari vuotta kotona - eli voin sanoa tietäväni jotain kotiäitiydestäkin.
Kohtuuttomaksi menee sinun tohotus. Vaadit liikaa. Mitä vikaa jos sydään vaikka 3-4 päivää samoja ruokia? Tee sunnuntaina pari ruokalajia koko viikon satsiksi kerralla. Joka päivä jotain pientä järjestelyä, perusteellinen siivo kerran viikossa? Mä siivoan perusteellisesti kerran vuodessa ja ok kämppä päällepäin jos ei rupee urkkiin, kyllä se kerran kuussa tai parissa viikossa perusteellisesti pitäs riittää. Ei ole tervettä jos lasten vastustuskyky ei joudu yhtään koetukselle. Ja että kome kertaa viikossa pyykit? Ostakaa toinen pesukone jos ei ole ja lisää vaatteita ja kerran viikossa. Miksi pidät asiat turhaan vaivanloisina? Ei työssäkäyvällä ole liikaa aikaa kotona eikä perhe ole työpaikka oli miten paljon ja raskasta työtä tahansa. Perhe on perhe :)
Laita miehesi hommiin. Meillä mies on töissä ja minä opiskelen ja pyöritetään YHDESSÄ viiden hengen taloutta. Silloinkin kun olin äitiyslomalla ja mies töissä, teki mieheni myös kotihommia. Asiasta piti painavasti keskustella kyllä mutta onneksi hän ymmärsi että vastuu kodista kuuluu myös hänelle. On itsekästä olettaa että tekemällä normaalia 8h työpäivää voi lopettaa kodista huolehtimisen.
Saman tuntimääränhän sinä teet yksin kun miehesi on töissä. Siihen sen sinunkin päiväsi pitäisi loppua. Tarkoitan että se yksin huolehtiminen. Ota itsellesi aikaa. Älä kysy lupaa vaan ilmoita että teet näin ja näin. Jos ei sovi niin sitten mies voikin lähteä täysihoitolasta asumaan poikamiesboxiin.
No olisiko ajateltavissa, että sinä menet töihin? Ja mies koti-isänä?
Kotirouva hoitaa kodin. Lastenhoito kuuluu aina molemmille vanhemmille.
Pienten lasten isällä ei ole vapaa-aikaa sen paremmin kuin äidilläkään. Kotirouvaäiti hoitaa lapset päivällä, isä tultuaan töistä ja viikonloppuisin. Isän hoitaessa lapsia äiti voi hoitaa kotia.
Ei tarvitse ihmetellä, että miksi suhteessa suurin riski erota on silloin, kun lapsi on alle 1 vuoden ikäinen.
Monessa parisuhteessa mies ja vaimo suorastaan kilpailevat siitä, että kumpi on väsyneempi, kumpi tekee enemmän työtä jne, vaikka pitäisi vetää köyttä samaan suuntaan.
Parisuhteessa pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Jos mies ei kuuntele, lähetä hänelle sähköposti tai kirjoita kirje. Ehkä mies havahtuu ja tajuaa, että ero on edessä, jos ei yhdessä mietitä ratkaisuja.
Meillä päädyttiin seuraaviin ratkaisuihin avioliiton pelastamiseksi. Huom! nämä eivät ole yleispäteviä, vaan meille sopivia kompromisseja:
- toinen nukkuu lauantaina ja toinen sunnuntaina niin pitkään kuin haluaa. Sillä tavalla kumpikin saa univelkoja pois
- kummallakin on oikeus yhteen harrastukseen arki-iltana (esim. jumppa, kuntosali).
- kummallakin on oikeus pari kertaa vuodessa ikiomaan vapaaviikonloppuun kaverin kanssa, pikkujouluiluun tms.
- yhdessä harrastetaan koko perheenä jotakin edes kerran viikossa lapsen ikä huomioiden (esim. vauvauinti, pulkkamäki, kävelylenkit). Käytännössä menimme joka päivä kävelylenkille sen jälkeen, kun mies tuli töistä ja oltiin syöty
- yksi yhteinen meno kuukaudessa. Jos isovanhempia ei saa hoitamaan lapsia, niin sitten hoitaja MLL:n kautta. Sitä varten meillä oli kiinteä päivä, josta pidettiin kiinni, että "aikuisten parisuhdeilta" saatiin toteutumaan
- yksi siivouspäivä viikossa, johon koko perhe osallistuu. Rivakka siivoaminen (esim. toinen vie matot ulos, toinen imuroi). Loput siistimiset minä hoidin sen mukaan mitä jaksoin.
- mies korjaa omat jälkensä (esim. astiat tiskialtaaseen/tiskikoneeseen).
- mies tekee ruoan kerran viikossa.
Kun palasin töihin, jaoimme kotityöt 50/50.
Voi pyhä pulivari!
Lastemme synnyttyä vaimoni oli kotona 7-vuotta eikä missään vaiheessa ollut mitään puhetta kotitöistä.
Tietenkin autoin viikonlopun siivouksen rakaammissa osuuksissa.
Kun tenavat tavoittivat 7:n ja 5:n vuoden iän meni vaimoni iltatöihin, klo 17 > 20 ja lauantait klo 9 > 15.
Minä olin silloin lasten kanssa ja lauantaisin siivosimme talon yhdessä joten vaimo pääsi lauantaisin valmiiseen kahvipöytään klo 15.15.
Joka on kotona tekee kotityöt! Sillä sipuli!
Ei mitään hemmetin jakolaskuhössötystä.
Vaimo piti itseään etuoikeutettuna ja eräällä matkalla kaksi svedumammaa kutsui häntä luksusrouvaksi.
Vai vielä miehesi pitäisi alkaa tehdä kotitöitä työpäivänsä jälkeen, vaikka sinä olet ollut päivän kotona. Juuri sun laistes laiskojen lehmien takia pitää yhteiskunnan järjestää työttömienkien lapsille päivähoito. Lastenhoito on toki työtä, mutta älä ala marttyyriksi. Susta saa vähän sellasen kuvan, et oisit tyytyväinen, jos miehesi olisi edelleen työtön ja yhteiskunta ottaisi vastuun teistä. Voisitteko kasvaa aikuisiks, ennenkun alatte leikkiä kotileikkejä.
Siitä olen samaa mieltä, että miehesi pitäisi viettää aikaa lasten kanssa.
Olet väärässä. Laiskoiksi lehmiksi nimittely ei ole mitenkään hyvä asia, ja on todella huonoa keskustelutaitoa. Lisäksi ensin vetoat siihen, että ap on koko päivän kotona ja sitten muka mielestäsi lastenhoito on työtä. Jaa, jaa, muttei kuitenkaan ole vai on, vai ei vaan niin arvokasta kuin palkkatyö vai miten? On hieman omituista kehottaa muita kasvamaan aikuisiksi samassa kirjoituksessa, missä kovin aikuismaisesti itse nimittää muita tosiaan laiskoiksi lehmiksi.
Kyllähän kotia aina pitäisi hoitaa kaikkien jotka siellä asuu, lastenkin osallistua sitten kun kynnelle kykenevät ainakin jonkun verran. Kotiäiti on toki kotona, mutta kyllä lasten hoito on työtä, se on jopa työtä, mihin koulutetaan ihmisiä ja joille maksetaan palkkaa. Kotiäiti säästää eli tienaa perheelleen mm. päivähoitomaksut. Tekee ruokaa edullisemmin ja tuo monia etuja, mitä ei saa jos molemmat käy töissä. Mutta eihän kenekään pitäisi joutua olemaan töissä 24h vaikka olisikin töissä kotona. Vai miksi siis kotiäidille se kuuluu yksin? Moni mies käy töissä lepäämässä, ja tämä on tieto. Miesten suusta kuultua, ja miesten aloilla nähtyä. Että ei siellä kaikki edes ihan hirveästi rasitu.
En saanut yhtään semmoista kuvaa, että ap toivoisi miehensä olevan työtön. Vaan että hän toivoisi miehen osallistuvan perheen yhteiseen aikaan, parisuhteen hoitoon ja kodin hoitoon sen verran kun jaksaa. Sain käsityksen, että ap haluaa olla äiti, mutta haluaisi olla myös joskus vapaallakin, haluaisi joskus työhönsä apua (miehen työpäivä kestää 8 tuntia, hänen 24 tuntia). Käsitin myös, että hän haluaisi hellintää eli varmaan myös sen miehen siihen parisuhteeseen. Käsitin, että hän toivoo ihan normaaleja asioita. Liitossa kun ollaan myös parisuhteessa, parisuhteeltaan toivoo huomiota, osallistumista ja hellyyttä. Kotia tosiaan saa hoitaa kaikki siellä asuvat ja kyllä aikuisten pitääkin välillä saada olla myös aikuisia: työttöminäkin.
Lisäksi se työttömien lapsien päivähoito voi olla niille työttömien lapsille etu. Siellä saa kavereita ja voi olla kivaakin: pitääkö lasten maksaa siis vanhempiensa työttömyydestä? Lisäksi vanhempien on hyvä saada välillä vapaata perheestä, molempien. Myös yhteistä aikaa, milloin voisi pitää parisuhdetta yllä. Lapsille on etu stressittömät ja jaksavat vanhemmat joilla on oikeasti rakkautta ja parisuhde.
Mies saisi itsekin siitä perheeseen osallistumisesta ja perheen aktiivisena osana olemisesta jotain. Sekä vaimoltaan että lapsiltaan ja myös kodistaan.
Itse voin omalta kohdaltani sanoa, että kerran elämässäni on ollut jakso, kun sain käydä töissä ja aina oli koti siivottu ja ruoka pöydässä. Mikään ei ole ollut niin helppoa koskaan. Kyllä siinä pitäisi jaksaa yhtä ja toista. Työni oli erittäin raskasta. En ymmärrä, miksi joku siis ei jaksaisi missään auttaa tai osallistua perheeseen, minkä kuitenkin itse on valinnut ja halunnut.
Lue toi mun eka teksti uudestaan!!!! Kirjoitinhan etten odota että siivoilisi kun töistä tulee!!! Odotan sitä että touhuilisi lasten kanssa koska he kaipaavat sitä yhteistä aikaa. Viikonloppuna odotan sitä kyllä että ottaa osaa yhteisiin askareisiin ja jos viikolla joutuu jonku roskapussin ulos viemään nii onko se liikaa vaadittu!! Minä en sitä toivo että mieheni jäisi työttömäksi, hyvä juttu että meistä toinen käy töissä. Mutta minä en äidiksi aikuiselle miehelle rupea!!!
Moi. Mun mielestä ei kannata lähteä riidan haastamiseen, eikä tarvitse miettiä eroa. Teillä on vaan kommunikaatio-ongelma. Jotenkin siitä teidän keskustelustanne tulee aina riita, joten mieti miksi. Miten voisit pyytää häntä mukaan perheeseen, olemaan perheen kanssa, miten voisit vietellä sinullekin aikaa, miten voisit lempeästi saada hänet ymmärtämään, että perheeseen ja parisuhteeseen kannattaa panostaa. Kyllä jokainen työssä käy yksinäänkin, ja silloin täytyy vaan hoitaa kaikki kotiasiat: mahdotonta se siis ei todellakaan ole. Moni seurusteleekin , hoitaa työnsä, kotiasiat ja antaa aikaa kullalleen, sekään siis ei ole mahdotonta. Lapset ovat yhdessä tehtyjä ja osa perhettä: mitä kaikkea kivaa voisi ehdottaa ja haaveilla tekevänsä perheen kanssa.
Hän ei ymmärrä millaista työtä sinä teet. Voisit kirjoittaa hänelle kirjeen. Ystävällisen, missä selität, että haluat selittää, koska hän on ehdottanut että sinun pitäisi mennä töihin. Hän ei halua puhetta ottaa oikein vastaan eikä ymmärtää, että ensinnäkin sinä olet jo töissä, ja siksi toisekseen, kun olet kotona, te säästätte lasten hoitomaksuissa ja kotiruoassa sekä hermoissa jos toimitten yhdessä. Hän ei nyt nää tilannetta. Kirjeessa voit selittää ehkä paremmin, jospa hän lukisi sen. Kirjoita ylös vaikka päivästä ja viikoista ja kerro että ikävöit yhteistä perhettä, yhteistä parisuhdetta ja sitä, että molemmat vanhemmat haluaa olla osa perhettä. Kerro ympärivuorokautisesta työstäsi (ilman kiihkoilua) ja selitä, miksi se on työtä: hän ei ymmärrä. Muista että hän ei ymmärrä.
Kerro mitä kaikkea lapsista saa vaivan palkaksi. Rakkautta, hauskuutta, leikkejä, mielikuvitusta, harrastuksia ja tekemistä, ennen kaikkea perheen. Mies ei nyt ymmärrä, että jättäytyy kaiken sen elämän ulkopuolelle.
Nyt ainakin puhut vain velvollisuuksista. Siitä helposti syntyykin riitaa. Velvoitat, et kerro mitään kovin houkuttelevaa tai mitään semmoista yhteen tuovaa. Siis, puhut asiaa ja totta, mutta "sävy" on velvoittava. Kannattaa ehkä miettiä ilmaisuakin, miten itse ottaa asioita vastaan helpoiten ja ihminen vaan nyt on semmoinen, etenkin kun ei ihan ymmärrä. Kehuminen, kannustaminen, mukaan pyytäminen, hassuttelu, läheisyys, kertominen, ja kauniisti pyytäminen olisi ehkä parempia keinoja? Lapsistakin voisi kertoa iloisia juttuja, kertoa siis miksi kannattaa olla mukana. Mies haluaa mukaan, kun tajuaa mistä jää tuolla tavoin paitsi. Hän on nyt sokea, sinun pitää opastaa sokeaa, ei aloittaa sotaa.
Noilla agressiivisilla vastauksilla saadaan mielestäni vain aikaan epätoimiva liitto, lopulta ero. Parisuhteen viileneminen ja lopulta siinä on vain kaksi erillistä aikuista hoitamassa asioita ja perhe on pelkkä yritys. Ei perhe, yhteinen, eikä ole parisuhdetta. Se kaikki on lapsille huonoksi, vaikka miten hoettaisiin asioitten jakamisesta. Onnellinen perhe on yhteistyötä.
Voisit myös ottaa itsellesi jonkun illan vapaata? Ja miten sinä jaksaisit panostaa ensinnäkin omaan hyvinvointiinsi: saatko lapset joskus pariksi tunniksi hoitoon ja itse pääset salille/hierontaan/mikä nyt miellyttäisi ja hoitaisi hyvinvointia? Mitenköhän, jaksaisitko sinä jotenkin saada siihen hellyyteen jotain virikettä, ikäänkuin näyttää mallia? Sitten ehkä hellinä hetkinä voisi haaveilla miten olisi enemmänkin aikaa ja mitä voisi yhdessä tehdä...
Viikonloppuna voi tietty iloisestikin vaan raahata imurin eteen ja sanoa tee sinä tuo, niin minä teen tämän tms. että yhdessä voi tehdä vaikka?
Kyllä sinä jotain keksit. Mutta minun mielestäni kannattaa ensin yrittää jotain miellyttävää keinoa. Ja tosiaan sitä keskustelua kannattaa miettiä, moni luulee keskustelevansa ja kuitenkin lähtee joka provosointiin mukaan, tai esittää asiat hyökkäävästi tms. siis ihan huomaamattaan. Toivotan tsemppiä, toivottavasti saatte asiat järjestymään! Jaksamista!
"Kyllä ´98079yoitgkjv" kiitos osuit asian ytimeen, en vain osannut sitä paremmin itse kirjoittaa mutta tätä juuri tarkoitin. "o54u6029u45" kiitos myös sinulle neuvoista ja vinkeistä, näitä voidaan koittaa soveltaa. Ja kiitos myös muille jotka asian ymmärsivät ja ottivat hyvällä tavalla kantaa :)