LUKEKAA miten IHMEELLISTÄ Mozart on! Mozartin sinfoniat ovat satuja, kertomuksia, tunnetiloja ja maisemia!
Jossakin kello kuuden maissa sunnuntaina laitoin verhot ikkunan eteen, menin istumaan selkä suorana mutta rennosti tuolille, laitoin korvakuulokkeet korville ja kuuntelin Mozartin levyä.
Minä olin ihan pirteä ja energinen siihen aikaan eikä ollut mitään univelkaa tms. mutta Mozartia kuunnellessa minulle tuli kumman unelias olo ja lähes kaikki ajatukseni huomioni meni pois arkipäivästä...Kummallisen rentouttavaa oli!
Ei, en ihan nukkunut. Olin hereillä, mutta tuntui kuin olisin nähnyt UNTA siitä huolimatta, Mozartin sävelet alkoivat muodostaa kuvioita,sävyjä ja liikkeitä päässäni ja istuin siinä lähes haltioituneena!
Mozartin sinfonioiden tietyissä kohdissa ja melodioissa minulle tuli mieleen kaikenlaisia sosiaalisia ihmisten keskisiä tilanteita, tunteita,maisemia, eläimiä ja jopa ihmisten kasvoja!
Minusta tuntui että jokainen Mozartin "kappale" oli ikäänkuin yksi "tarina", ja koko Mozartin levy oli kuin SATUKIRJA!
Mozart tavallaan KESKUSTELEE minun kanssani musiikissaan, ja minä kuuntelen ihmeissäni hänen tarinoitaan! Niissä melodioissa,sävelissä,rytmeissä ja muissa on tunteita, ihmisten kasvoja, symboleja ja Mozartin musiikki on erittäin OPETTAVAISTA!! Niin tiedättehän ne lasten sadut, missä yleensä paha saa palkkansa, noita työnnetään uuniin, susi tippuu pataan ym, niissä saduissahan on aina takana jokin moraalinen/älyllinen OPETUS, minusta Mozartin musiikissakin on "opetuksia"!
Minusta Mozartin musiikki on SATUMAISTA!
Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia??
Kiitos!
Jossakin kello kuuden maissa sunnuntaina laitoin verhot ikkunan eteen, menin istumaan selkä suorana mutta rennosti tuolille, laitoin korvakuulokkeet korville ja kuuntelin Mozartin levyä.
Minä olin ihan pirteä ja energinen siihen aikaan eikä ollut mitään univelkaa tms. mutta Mozartia kuunnellessa minulle tuli kumman unelias olo ja lähes kaikki ajatukseni huomioni meni pois arkipäivästä...Kummallisen rentouttavaa oli!
Ei, en ihan nukkunut. Olin hereillä, mutta tuntui kuin olisin nähnyt UNTA siitä huolimatta, Mozartin sävelet alkoivat muodostaa kuvioita,sävyjä ja liikkeitä päässäni ja istuin siinä lähes haltioituneena!
Mozartin sinfonioiden tietyissä kohdissa ja melodioissa minulle tuli mieleen kaikenlaisia sosiaalisia ihmisten keskisiä tilanteita, tunteita,maisemia, eläimiä ja jopa ihmisten kasvoja!
Minusta tuntui että jokainen Mozartin "kappale" oli ikäänkuin yksi "tarina", ja koko Mozartin levy oli kuin SATUKIRJA!
Mozart tavallaan KESKUSTELEE minun kanssani musiikissaan, ja minä kuuntelen ihmeissäni hänen tarinoitaan! Niissä melodioissa,sävelissä,rytmeissä ja muissa on tunteita, ihmisten kasvoja, symboleja ja Mozartin musiikki on erittäin OPETTAVAISTA!! Niin tiedättehän ne lasten sadut, missä yleensä paha saa palkkansa, noita työnnetään uuniin, susi tippuu pataan ym, niissä saduissahan on aina takana jokin moraalinen/älyllinen OPETUS, minusta Mozartin musiikissakin on "opetuksia"!
Minusta Mozartin musiikki on SATUMAISTA!
Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia??
Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
pari kertaa pilvessä 70-luvulla.
Yhdesti olen kokenut musiikin erityisen vahvasti: kuuntelin Buxtehuden kantaatteja ja yhtäkkiä kuulin kaikki sävelet jotenkin selvemmin kuin yleensä ja minulla oli vahva tunne, että ymmärrän musiikkia. Tuntui siltä, että jokainen sävel oli kuin jonkin taian johdosta osa täydellistä kokonaisuutta. Olisin voinut kuunnella samaa levyä loputtomiin ja nautin musiikista aivan valtavasti.
Tätä on vaikeaa selittää ja muulloin en ole vastaavaa kokenut...
Ihme juttu, luulin olevani ainoa ihminen joka vielä kuuntelee Buxtehudea. Immerseelin levytys kuudesta Buxtehuden kantaatista muutti kerran elämäni.
Totta ihmeessä Buxtehude´a pitää kuunnella.
Vaikka tämä nyt meneekin hieman asiasta
(Mozart) sivuun täytyy minun mainita muutamia
Buxtehude´n teoksia, jotka minuun "vaikuttavat":
Joulukoraali "In dulci jubilo"
Kantaatti "Befiehl dem Engel, dass er komm"
Koraalifantasiat "Kas kirkas nyt kointähtönen"
ja "Mä huudan Kristus Sinua"
Passacaglia d-molli
Preludi fis-molli
Sarja nro 6 cembalolle
Urkukoraali "Ach Herr, mich armen Sünder"
Siinä eräitä esimerkkejä minun valikoimastani.
Aikalaisethan unohtivat Buxtehude´n lähes
kokonaan kunnes hänet "löydettiin" uudelleen
1800-luvun puolessavälissä eikä sen jälkeen
ole unohdettu.
Kyllä minulle on useammankin kerran tullut sellainen tunne, että Mozartin kautta puhuu joku ihmistä suurempi. Amadeus-elokuvassahan Salieri päivittelee, miksi Jumala ottaa välikappaleekseen tällaisen kurittoman kakaran. En minä asiaa ihan noin muotoilisi, ja Mozartin kakaramaisuus on pitkälti pelkkä myytti, mutta joku tavallista ihmistä suurempi voima Mozartin musiikissa on. En ole henkilökohtaisesti saanut mitään spirituaalista kokemusta Mozartin musiikista, mutta sen sijaan koen lähes päivittäin, että tämä ihmistä suurempi voima on toimiva parisuhde. Eritoten Mozartin oopperoissa ilmentyy se, että rakkaus ei ole vain fyysistä rakastelua, mutta ei myöskään sellainen opera sérian konventioiden mukainen taikavoima, joka automaattisesti tekee kenestä tahansa luuserista sankarin. Sen sijaan Mozartin oopperoissa rakkaus on realistinen parisuhde, johon täytyy panostaa, mutta joka sitten pitää ihmisen koossa vaikeinakin hetkinä. En tiedä ketään toista säveltäjää, ainakaan oopperasäveltäjää, jolle oma vaimo olisi ollut samanlainen innoituksen lähde kuin Mozartille. Beethoven ei ollut naimisissa lainkaan. Verdi ja Wagner menettivät ensimmäiset vaimonsa melko nopeasti ja ottivat toisiksi vaimoikseen naiset, jotka palvoivat miehiään täysin alisteisesti. Puccinin sairaalloisen mustasukkainen vaimo ajoi perheen kotiapulaisen itsemurhaan. Straussin vaimo pani avioeron vireille kun tuntematon naisihminen lähetti hänen miehelleen kiitoksen hauskasta illasta. (Nainen tarkoitti kiitokset Stransky-nimiselle kapellimestarille, mutta ei saanut selvää omasta käsialastaan ja kiitoskirje eksyi Straussille. Tämän tapauksen Strauss itse sävelsi oopperaksi nimeltä Intermezzo). Bellini ja Donizetti kuolivat nuorina syfilikseen. Rossinin avioelämästä en tiedä muuta kuin että hän oli kahdesti naimisissa. Kuitenkin hänen musiikissaan rakkaus on joko koomista tai sitten täydellisen puhdasta ja ylevää, ei koskaan realistista. Britten oli homo, ja Peter Grimesiaan pidetäänkin yhtenä hänen valoisimmista oopperoistaan, kun nimihenkilö painostetaan täysin normaaliin, terveeseen itsemurhaan, ilman mitään vihjailuja homoilusta (kuolema Venetsiassa) tai lasten hyväksikäytöstä (Ruuvikierre).
Monille, ellei kaikille oopperanharrastajille tulee vaihe, jossa Mozartin musiikki tuntuu kevyesti orkestroidulta, koska Mozartilla ei ollut käytettävissään sadan hengen orkestereita tuubineen. Strauss onkin tällöin hyvä valinta, koska hänen musiikissaan yhtyy Mozartin komiikka ja Wagnerilaisen rikas orkestrointi. Mutta Straussin musiikkia on sattuvasti verrattu bordellissa käyntiin: tuntuu sillä hetkellä upealta, mutta jälkeenpäin jää tyhjä olo. Ja tämä tyhjä tila on juuri se, jonka Mozartin musiikki jollain selittämättömällä tavalla täyttää.
Anteeksi jos latistan tunnelmaa, mutta omasta mielestäni Mozart on tehnyt suuren synnin Jumalaa vastaan - mies oli supermusikaalinen ja sävelsi enimmäkseen karmeaa pilipalimusiikkia :D Toki tuotannossa on helmiäkin, kuten Requiem ja C-mollimessu.
Anteeksi vain jos masennan mieltäsi, mutta
melkoisen synnin taisit tehdä Sinäkin
pikku ympyröissäsi kun Mozartin musiikkia
karmeaksi pilipalimusiikiksi mainitsit.
Mozart sävelsi tietenkin myös helmiä
sioille.Anteeksi vain!!
Kaikki Mozartin musiikki ei ole taivaallista. Mozartin oopperoihin ja orkesteriteoksiin voi suhtautua levollisesti tietäen, että tulossa on mestariteos. Mutta kamarimusiikin kohdalla pitää tietää mitä etsii. Mozartilta tilattiin paljon sellaista kamarimusiikkia, jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua mestarilliseksi. Joskus oli kyse taustamusiikista (divertimento, tafelmusik, cassation...), jonka ei pitänytkään kiinnittää liiaksi syöjien tai keskustelijoiden huomiota. Joskus taas aateliset tilasivat musiikkia omille orkestereilleen, joiden taso saattoi olla hyvin kirjava. Tai joskus tilaaja saattoi esittää Mozartin sävellyksen omanaan, jolloin teos ei saanut olla tunnistettavissa Mozartiksi.
Mozartin kamariteosten aatelia edustavat mm. Haydn-kvartetot, eli kuusi kvartettoa, jotka Mozart omisti ja lahjoitti Joseph Haydnille. Sen sijaan hänen suhtautumistaan aiemmin mainitsemiini tilausteoksiin kuvaa hyvin runo, jonka Mozart kirjoitti äidilleen (!). Runo liittyy siihen, että eräs aateloitu lääkäri tilasi Mozartilta joukon kvartettoja Wendling-nimisen muusikon toimiessa välittäjänä. Olen nähnyt runosta vain englanninkielisen käännöksen ja siitäkin muistan vain lopun:
Wendling must be full of rage
as I have not yet written a single page
...
lest he calls me mean and petty
I will finish off his four quartetti
the one for Paris I’ll keep, ‘tis more fitting
I’ll scribble it down some day when I’m shitting.
:-D Eikös se Mosse sanonut, että hän säveltää "niin kuin sika pissii"? Veijari ei toden totta vuodattanut syvimpiä tuntojaan joka helkutin kipaleeseen - ja miksi olisikaan, kunhan teki vain työtään. Ei pitäisi liikaa mystifioida sitä, mitä nykyisin kutsumme taidemusiikiksi - yhtään väheksymättä Mozartin kykyjä.
Mozartin heitto säveltämisestä ”niinkuin sika pissii” mainitaan usein asiayhteydestä irrotettuna. Todellisuudessa häneltä kysyttiin miten hän säveltää. Hänen vastauksensa tarkoitti, että säveltäminen on hänelle yhtä luonnollista (ja tärkeää?) kuin mainittu toiminta possulle.
bordelleissa käyneenä voin sanoa, että pitää paikkansa. Minulle Mozart tuo seesteisyyttä ja selkeyttä olemassaoloon.
perseestä.