"..........Totuuskäsitteen voimme jakaa kahteen
ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten,
uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen
luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä
yksilön omassa elämässään noudattamiin
totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden
aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja
järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin
aatteellisiin, uskonnollisiin,
maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja
järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei
jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään
jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän
alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella,
uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat
ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa,
toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat
illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät
näihin yhteisöihin kuuluvien silmille
voimakkaat "linssit", jotka puolestaan
vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa
ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että
näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva
ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta
ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen
karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden
illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus,
mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin
pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on
yleensä aina suuntautunut joitakin toisia
vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa
siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea
järjestelmät, kokevat toiset vastaavat
järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen.
Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä
tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja
niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko
ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon
alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat
maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen,
ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-
olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet
pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset
yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä.
Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia
yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki
pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa
jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on
pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja
turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista
vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se
tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen
ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten,
uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien
polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava
tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä
taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien
luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On
löydettävä todellinen totuus ja opittava
rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole
koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa
vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään
puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja
silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei
tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten
järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja
noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön
suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme
yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden
merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on
taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että
ne näyttävät asianomaisen näkökannalta
mahdollisimman edullisilta. Tässä
jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin,
muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään
mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa
ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-
korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne.
Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu
silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita
tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset
ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä
pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun
antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden
ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu
tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun
tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa,
josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon.
Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan
entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena
väistämättä on, että nämä valheet ja
totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai
myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja
kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on
luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen
on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää
itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja
valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja
vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto,
jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien
suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja
vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin
heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden
persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat
ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee
myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo
oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet
ja muokatut totuudet synnyttävät aina
ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten
elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa
ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista,
ristiriidoista ja niiden kielteisista
seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava
rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla.
Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole
uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka
usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien
uskonsuuntien käytäntö on se, että näille
uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa
muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja
vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi
yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön
liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti
uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle
uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja
ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää
paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista.
Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput
silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain
uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja
suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos
yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka
hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää,
niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin
pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä
yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai
harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän
uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin
huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa
oikeassa.
Silloin kun ihminen joutuu valitsemaan jonkun
yhteisön edustaman totuuskäsitteen ja omassa
sisimmässä olevan totuuskäsitteen välillä,
ihmisen on selvitettävä mikä on todellinen totuus
ja oltava uskollinen tälle totuudelle. Vaikka se
johtaisi ristiriitaan jonkun joukon kanssa.
Samoin ihmisen on opittava kontrolloimaan omia
sanojaan niin, että jokainen sana hänen suustaan
on totuus ja kestää kaiken kritisoinnin ja
arvostelun. "Te tulette tuntemaan totuuden ja
totuus on tekevä teidät vapaiksi". Ja vielä
kerran: Totuudessa vaeltavan ei tarvitse pelätä
mitään eikä ketään......."
ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten,
uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen
luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä
yksilön omassa elämässään noudattamiin
totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden
aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja
järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin
aatteellisiin, uskonnollisiin,
maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja
järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei
jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään
jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän
alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella,
uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat
ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa,
toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat
illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät
näihin yhteisöihin kuuluvien silmille
voimakkaat "linssit", jotka puolestaan
vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa
ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että
näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva
ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta
ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen
karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden
illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus,
mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin
pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on
yleensä aina suuntautunut joitakin toisia
vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa
siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea
järjestelmät, kokevat toiset vastaavat
järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen.
Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä
tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja
niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko
ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon
alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat
maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen,
ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-
olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet
pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset
yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä.
Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia
yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki
pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa
jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on
pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja
turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista
vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se
tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen
ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten,
uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien
polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava
tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä
taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien
luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On
löydettävä todellinen totuus ja opittava
rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole
koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa
vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään
puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja
silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei
tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten
järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja
noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön
suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme
yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden
merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on
taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että
ne näyttävät asianomaisen näkökannalta
mahdollisimman edullisilta. Tässä
jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin,
muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään
mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa
ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-
korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne.
Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu
silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita
tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset
ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä
pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun
antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden
ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu
tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun
tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa,
josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon.
Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan
entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena
väistämättä on, että nämä valheet ja
totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai
myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja
kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on
luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen
on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää
itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja
valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja
vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto,
jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien
suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja
vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin
heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden
persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat
ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee
myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo
oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet
ja muokatut totuudet synnyttävät aina
ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten
elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa
ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista,
ristiriidoista ja niiden kielteisista
seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava
rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla.
Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole
uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka
usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien
uskonsuuntien käytäntö on se, että näille
uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa
muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja
vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi
yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön
liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti
uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle
uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja
ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää
paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista.
Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput
silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain
uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja
suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos
yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka
hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää,
niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin
pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä
yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai
harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän
uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin
huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa
oikeassa.
Silloin kun ihminen joutuu valitsemaan jonkun
yhteisön edustaman totuuskäsitteen ja omassa
sisimmässä olevan totuuskäsitteen välillä,
ihmisen on selvitettävä mikä on todellinen totuus
ja oltava uskollinen tälle totuudelle. Vaikka se
johtaisi ristiriitaan jonkun joukon kanssa.
Samoin ihmisen on opittava kontrolloimaan omia
sanojaan niin, että jokainen sana hänen suustaan
on totuus ja kestää kaiken kritisoinnin ja
arvostelun. "Te tulette tuntemaan totuuden ja
totuus on tekevä teidät vapaiksi". Ja vielä
kerran: Totuudessa vaeltavan ei tarvitse pelätä
mitään eikä ketään......."
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi sitä totuutta pitää rakastaa?
Ja mikä on se totuus? Haetko tässä elämän
tarkoitusta?
Sinä et vissiin ainakaan jumaliin usko, se on jo
positiivista...
Taitaa pikku-Kepolla tuo ripuli alkaa jo vähän
helpottaa.
Se on heti paljon rauhallisempi, kun ei koko ajan
pörise housuun.
Lokakuussa 1990 olin kasvotusten elämän ja
kuoleman kanssa. Edessä oli pitkä ja pimeä Lapin
talvi ja tarvitsin todella pätevän syyn jaksaa
sen talven yli. Eli motivoitua toimintaa.
Sinä lokakuisena päivänä kävin läpi pitkän ja
syvällisen tutkistelun. Palasin ajatuksissani
ajassa taksepäin 1960 luvulle nuoruuteeni,
eränkäyntiin ja hypnoosiharrastukseeni ja tässä
tutkistelussani minulle tuli sisäinen tunne, että
minun on alettava opettamaan hypnoosia avuksi
ihmisten arkipäivän ongelmiin. Niin pistin Lapin
Kansaan asiaa koskevan ilmoituksen ja samana
päivä kun ilmoitus julkaistiin, puhelin alkoi
soimaan jo aamuvarhaisella. Meille syntyi Lappiin
pieni tiimi ja sen talven aikana kirjoitin 86
konekirjoitusliuskaa kirjallista kurssiaineistoa
sekä käsikirjoituksen kahteen sielunhoidolliseen
kirjaan. Keskustelun avaukseksi siteeraamani
teksti on toisesta näistä kirjoista "Askeleet
sisäiseen vapauteen ja henkiseen kasvuun".
Näkisin asian siten, että hyvin minilla ihmisillä
on nykyään ongelmia elämässään ja imiset etsivät
vilpittömästi erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Näihin haasteisiin pyrin vastaamaan myös netissä
olevilla kotisivuillani, joista löytyy
monipuolista tekstiaineistoa niin uskon,
hypnoosin, psykologian kuin filosofiankin
näkökohdista elämää tarkasteltuna.
Syy, miksi pitää rakastaa totuutta, on
yksinkertaisesti siinä, että totuus ja terve
itsetunto käyvät käsikädessä. Terve itsetunto on
taas oivallinen lähtökohta kohdatessa elämän eri
tilanteita, erilaisia ihmisiä ja erilaisia
uskontoja. Omalta kohdaltani tämä merkitsee myös
sitä, että minun ei tarvitse käännyttää ketään
eikä mihinkään. Voin kunnioittaa erilaisten
ihmisten identiteettivapautta ja heidän
mielipiteitään ja kohdata lähimäisenä eri
kulttuurien ja uskontojen edustajat. Niin hindut,
muslimit kuin moninaiset kristilliset suunnatkin.
Näi lyhyesti tarkasteltuna.
Onko se ihan Raamatun mukaista?
Ymmärrän, Kaizu, varauksellisen suhtautumisesi
asiaan, josta sinulla ei ole riittävää totuuteen
pohjautuvaa asiantuntemusta ja tietoa. Eli
kysymys on tietämättömyydestäsi johtuva pelko,
niin kuin toisaalla keskustelimme.
Mitä taas hypnoottisiin ilmiöihin tulee, niin
näitä Raamattu, samoin kuin nykyiset uskonnotkin,
ovat täynnään. Tosin esiintyvät vain eri
nimikkeen alla. Raamatussa tai raamatun
käännöksissä ei voida käyttää sanaa "hypnoosi",
koska kyseinen sana on ollut käytössä vain vajaat
parisataa vuotta.
Jos hypnoosi esiintyykin eri nimellä Raamatussa,
niin miten siihen siellä suhtaudutaan?
Jotta ymärtäisimme asiaa paremmin niin meidän on
kaikkein ensimmäiseksi ymmärrettävä se, mitä
hypnoosi ylipäätään on.
Ensinnäkin hypnoosi on, sitten Frans Anton
Mesmerin päivien, tieteellisesti tutkituin asia,
mitä maan päältä löytyy. Viimeiset liki 200
vuotta hypnoosia on tutkittu kaikkialla
maailmassa ja päätytty samansuuntaisiin
tuloksiin, joskin pieniä koulukuntaeroja on.
Näissä tieteellisissä tutkimuksissa on päätytty
siihen, että hypnoosissa ei ole kysymys mistään
ihmisen ulkopuolisista voimista tai tekijöistä,
ei Jumalasta eikä saatanasta. Kysymys on ihmisen
itsensä alitajuisista tekijöistä, jotka tavalla
tai toisella aktivoidaan ja hallitaan. Nyt taas
siitä tekijästä, joka saa aikaan hypnoottisia
vaikutuksia ihmisissä, käytetään
nimitystä "suggestio", jonka piiriin luetan
kaikki ne tekijät, jotka tavalla tai toisella
vaikuttavat yksilön ajatustottumuksiin ja
käyttäytymiseen. Näin ollen jokainen ihminen on
jokapäiväisessä elämässään jatkuvasti
suggestioiden kohteena ja elää tietyssä
hypnoottisessa tilassa.
Mainittakoon vaikkapa kaupallinen mainonta, jolla
ihmisiä pyritään "hypnotisoimaan" ostamaan
tiettyjä tuotteita rippumatta siitä,
tarvitsivatko he näitä tai ei. Samoin
muoti "hypnotisoi" ihmiset pukeutumaan tietyllä
tavalla ja ostamaan uusia ja uusia vatteita
vaikka vaatekomerot ovat jo ennestään tupaten
täynnä. Yleinen mielipide sanelee pitkälle sen,
miten yksilön on kulloinkin ajateltava ja
puhuttava. Jengit, puolueet, uskonnolliset
yhdyskunnat tai voimakashenkiset johtajat
(Hitler, Osama bin Laden ym) vaikuttavat
ysilöihin nähden hypnoottisella tavalla ja saavat
yksilöt heistä riippuvaiseksi. Eli että.
Hypnoottiset ilmiöt ovat osa ihmisen
jokapäiväistä elämää ja yleisempää kuin on
totuttu ajattelemaan. Joskaan nämä ilmiöt eivät
esiinny hypnoosi-nimikkeen alla.
Mitä sitten varsinaisiin hypnoositapahtumiin
tulee, sirkuksessa, hypnoositerapiassa ym tulee,
niin näissä toimitaan tietoisesti
hypnoosinimikkeen alla ja pyritään tiettyihin
tarkoin määriteltyihin tavoitteisiin. (Olen ollut
esiintyvänä hypnotisoijana näyttämöllä). Mutta
näissäkin, niin maagiselta kuin ne näyttävätkin,
toimitaan ainoastaan ja vain hypnotisoitavan oman
alitajunnan alueella. Tähän perustuu mm.
kaatamiset tapahtuipa ne hypnoosinäytöksessä tai
hengellisessä suurkokouksessa. (Jumala ei ole
kaatanut Suomessa yhtään ihmistä eikä tule
koskaan kaatamaankaan.)
Yleisenä periaatteena minulla on se, että silloin
kun hypnoosia köäytetään myönteisellä tavalla
ihmisen, kansakuntien ja koko ihmiskunnan
hyväksi, tämä on hyvää ja sallittavaa rippumatta
siitä, minkä nimikkeen alla hypnoottiset ilmiöt
esiintyvät. Kun taas vastaavasti hyppnoosi on
pahasta silloin kun se aiheuttaa haittaa
ihmiselle, jopa tuhoaa ihmisen psyykkisen tai
fyysisen terveyden, saa ihmiset tuhoamaan ja
tappamaan toisiaan ym. ym. Ja erityisesti
korostan sitä, että näitä hypnoosin
tuhovaikutuksia esiintyy myös uskonollisissa
yhdyskunnissa ja niinpä maassamme tarvitaan
sellainenkin yhdistys kuin Uskontojen Uhrien Tuki
ry.
Hyvin menee,kunhan ei kutsuta henkiä paikalle ja
demonit ei hypi silmille.
Tieto on valtaa näilläkin alueilla ja autta
ihmistä luomaan terveen ja realistisen kuvan
näistä ilmiöistä. Kuten jo ennemmin olemme
keskustelleet, tietämättömyys johtaa moniin
kuvitelmiin ja pelkoihin; ja juuri nämä
kuvitelmat ja pelot maalaavat monet mörköt,
demonit ja henkimaalimat seinille, eli ihmisten
ajatuksiin ja näin ihmisistä tulee omien
kuvitelmiensa ja pelkojensa uhri.
Jeesus sanoi: "Te tulette tuntemaan totuuden ja
TOTUUS ON TEKEVÄ TEIDÄT VAPAIKSI" ja nämä
Jeesuksen viisaat sanat pätevät monissa asioissa
elämässämme.
Taas älypitkä juttu asian vierestä. Sinänsä
kannustava historiikki, hienoa että olet
suvaitsevainen ja jaksat jatkaa.
Vielä siitä elämän tarkoituksesta: Sinä et sitten
kuitenkaan voi vastata? Onko olemassa joku elämän
tarkoitus, onko sinulla siitä joku oma versio, ja
voitko pukea sen sanoiksi?
Ihan semmoinen yhden lauseen kiteytys mieluiten
jos pystyt. Ja jos et pysty, niin voisit vaikka
kirjoittaa että "en tiedä elämän tarkoitusta."
Asiahan on niin, että jokaisen on löydettävä oma
tarkoitus elämälleen eikä ole olemassa yhden
lauseen yleispätevää elämän tarkoitusta. Ellei
sitten käytetä yhtä sanaa: "Elää".
Minun tämänhetkinen elämäntarkoitus on siinä,
mitä aiemmin kerroin. Eli istua tämän tietokoneen
ääressä ja hyödyntää autokolarissa kovia kokeneen
kaverin pitkiä yksinäisiä päiviä jakamalla
kokemuksia ja näkemyksiä toisten ihmisten kanssa.
Ilman tätä elämän tarkoitusta en jaksaisi enää
elää ja vaihtoehdoksi jäisi kuolema, joka on
hyvin huono tarkoitus elämälle.
Hyvin puhuttu. Ja oikeassa olet. Juuri tuon
kummempaa elämän tarkoitusta ei yksilön elämälle
voi keksiä.
Elää elämänsä niin hyvin kuin mahdollista ja
nauttia niin paljon kuin pystyy.
Ikävä että sinulla on yksinäistä, toivottavasti
tämä naputtelu riittää sinulle elämän sisällöksi
että jaksat painaa eteenpäin.
Kuolema ei tosiaan ole kovin houkutteleva elämän
tarkoitus..
Oletko ajatellut ihmiskunnan tarkoitusta? Jos
ajatellaan ihmistä lajina, mikä on koko populan
tarkoitus maailmassa?
Kyllähän jos lähdemme pohtimaan koko
sivilisaation, ihmiskunnan ja koko luomakunan
tarkoitusta, niin ymmälle joudutaan. Miksi
ylipätään Maa-planeetalla on elämää? Mihin tämä
elämä lopulta johtaa? Onko olemassa jokin kaiken
yläpuolella oleva, jonka "leikkitarhana" tämä
sivilisaatio on? Jne.
Mars-planeetalla ei ole elämää (enää?). Mutta
sielläkin tuulet puhaltavat ja hiekka pölisee,
vaikka kukaan ei tuulen huminaa kuule eikä hiekan
pölinää näe. Mitä jos Maa-planeettakin olisi
samanlainen? Kenen vahinko se olisi, jos yhtäkään
elävää ei olisi?
En todellakaan löydä vastausta tämäntyyppiseen
elämäntakoitukseen.
Kyllähän jos lähdemme pohtimaan koko
sivilisaation tarkoitusta niin ymmälle joudumme.
Miksi Maa-planeetalla on ylipäätään elämää? Mihin
tämä elämä lopulta johtaa? Onko ihmiskunta
jatkuvan humanistisen kehityksen prosessissa,
joka johtaa ihmistä kohti täydellisyyttä?
(Toivottavasti)
Mars-planeetalla ei ole elämää (enää?), mutta
sielläkin tuuli humisee ja hiekka pölisee vaikka
kukaan ei kuule eikä näe. Mitä jos Maa-
planeetallakin olisi samanlaista? Kenen vahinko
se olisi jos täällä ei olisi ainuttakaan elävää?
Enm todellakaan löydä vastausta tämäntyyppiseen
elämän tarkoituksen pohdintaan.
Aika paha kyssäri se on, mitään järkevää ja
merkityksellistä elämän tarkoitusta ihmislajille
on vaikea keksiä.
Minä ajattelen että meidän hommana on vain
selvitä olemassa. Maapallo joskus käytetään
loppuun tai se tuhoutuu jotenkin, siihen mennessä
pitäisi saada ammuskeltua aluksia avaruuteen
senverran että jotain elollisia itiöitä jää
perinnöksi sinne kieppumaan.
Muihin tähtiin pitäisi lähteä suunnistamaan ja
sinne siirtokuntia rakentamaan.
Se, että onko se oikeasti tarkoituksenmukainen ja
järkevä homma on sitten eri asia. Minun mielestä
ihmislajin selviäminen on parempi homma kuin
sukupuutto. Tarkoitti se selviäminen sitten mitä
temppuja tahansa.
Yksittäisen ihmisen elämälle ei jää sitten kai
muuta tavoitetta kuin edistää lajin selviämistä
eli opetella uusia asioita, opettaa ne eteenpäin
ja lisääntyä sopivasti.
Elinikää pitäisi pidentää jonnekin 700 vuoden
kieppeille niin alkaisi homma eteneen.
Pelosta vielä lisäisin.
Pelko johtuu monesti tietämättömyydestä ja siitä,
että oletetaan muiden haluavan sinun omaasi tai
muuten vain oletetaan toisen hyökkäävän päällesi.
Tämä selittää varsin hyvin armeijat. Kansakunta
on saavuttanut jotain ja haluaa, että muut eivät
pääse osille. Toiselta taas on kenties pellot
kuivuneet, joten pakko saada leipää ja kukapa
sitä antaisi ilman taistelua.
Tietämättömyydestä johtuva palko taas poistuu,
kun tietoa tulee. Ihmisten keskenhän olemme
hieman varauksellisia aluksi, mutta sitten kohta
voi sanoa melkein mitä vaan.
Kuolemanpelko taas onkin kimurantimpi.
Kuolemanpelko johtuu siitä, että ihmiseen on
sisäänrakennettu voimakas tarve olla hengissä,
mutta kun ihminen ei voi ympäristölleen mitään,
niin hän pelkää ympäristönsä aiheuttavan
kontrolloimattomana kuoleman. Siksi tällainen
yhteiskunta poistaa kuolemanpelkoa ja
ikuisuusasiat ovat syrjässä.
Kristitty on siinä mielessä hyvässä asemassa,
että kuoleminen tarkoittaa kotiin menemistä,
joten pelkoa ei ole tällä alueella.
Tässä tällaista maalaisfilosofiaa.
Asiahan on juuri niin, että ihmisten
tietämättömyys luo erittäin hyvän maapohjan
ihmisten tunnevoittoisille mielikuville.
Epäluulolle, pelolle ja vihalle. Tämä on myös se
ominaisuus, jota kaikki sotapäälliköt,
poliittiset akitaattorit ja uskonnolliset
fanaatikot ovat iät ajat käyttäneet
hyökkäyttäessään kannattajia tai alaisiaan toisia
kansoja, puoleita tai uskontoja vastaan.
Tieto ja totuuden tuntemus on avain terveeseen
itsetuntoon ja itsenäiseen ajatteluun. Ja mitä
enemmän kansalaiset pystyvät itsenäiseen
ajatteluun, sitä vähemmän heitä voidaan
manipuloida mihinkään ja sitä vähemmän
hitlereillä, stalineilla, ladeneilla ym. ym. on
mahdollisuuksia menestyä ja saada kannattajia.
Samoin tunnettua on, että pelko on tyrannien ase
ja kun kansa lakkaa pelkäämästä niin tyrannit
menettävät aeensa ja valtansa. Niin kuin kävi
Romaniassa runsaat kymmenen vuotta sitten
Näin lyhyesti tarkasteltuna. Hyvää jatkoa sinulle
ja jatka folosofointiasi.
KIRJA.
Niin. Olen jo kirjoittanut. Keskustelunavaukseksi
siteeraamani teksti oli juuri tästä kirjasesta.
Viimeiset yli 17 vuotta olen istunut
päätoimisesti ensin sähkökirjoituskoneen, sitten
tekstinkäsittelykoneen ja nyt kolme ja puoli
vuotta tämän tietokoneen ääressä. Minulla on oma
Pariisissa rekisteröity lehti, oma rekisteröity
domain ja kotisivuni netissä pyörii kahdella
kanavalla ja tunnetaan maailmalla kaikissa
suurissa hakukoneissa. Tämän lisäksi olen
kirjoittanut kymmenittäin artikkeleita lehtiin,
muutamia televisioon jne. jne.
Nyt joku voi kysyä, että mistä on kysymys?
Kysymys on siitä, että juhannuksena 1983 rysähti
ja tuli romua niin autosta kuin miehestäkin ja
toimintani antaa minulle tarvittavat motiivit
jaksaa vielä elää.