Kyllä masensi taas tulla kotiin äsken. Takanani on periaatteessa mukava ilta mukavien ihmisten seurassa eräässä helsinkiläisessä anniskeluravintolassa. Pyörähdin jopa tanssilattialla seurueen nuorimman naisen kanssa - vain viitisentoista vuotta minua vanhemman. Muut olivat viidenkympin, jopa kuudenkympin, tuolla puolen.
Ei saa ymmärtää väärin, mukavat ihmiset ovat mukavia ihmisiä iästä riippumatta ja tanssipartnerini varsin kaunis nainen, mutta siltikin suretti loppujen lopuksi katsella, kuinka kaikki muut seurueet olivat homogeenisiä, siis nuoret olivat nuorten kanssa, keski-ikäiset keski-ikäisten ja niin edelleen. En minä. Näytän tulevan toimeen ainoastaan vanhempien ihmisten kanssa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, tai ainakaan ikäiseni ihmiset (etenkään naiset) eivät minua vertaisekseen katso, tai ainakin jotenkin ajaudun vaan näihin vanhempiin porukoihin. Nuorempien kanssa tuntuu olevan mahdoton saavuttaa minkäänlaisia kaverillisia välejä.
Suretti bussimatkakin. Suutelevia pariskuntia, jokunen iäkkäämpi nainen ja pari homssuista, viinalta haisevaa ja tupakoinnin jo bussissa aloittavaa miestä ja sitten minä. Kun nousin bussista, oli kaupunkiin päin lähdössä jotain nuorisolaisia.
Jotenkin tässä vielä ahdistaa se, miten vanha koen olevani. Ikää ei ole sinänsä paljon, elämänkokemusta tuskin siteeksikään, ja siltikin tunnun jatkuvasti hengailevan keski-ikäisten kanssa, ja olen iltaisin niin väsynyt, että kymmenen aikoihin, kun muut ikäiseni ovat vasta valmistautumassa viikonloppuiltaa varten, olen melkein jo valmis nukkumaan. Ei nyt sillä, että kokisin olevani bilettäjäihmisiä (tähän pitäisi saada kursivointi) muutenkaan, ja jos nyt joskus muka jollain ilveellä tyttöystävän löytäisin, en häntä joka tapauksessaan baarista löytäisi. Siltikin jotenkin tuntuu, kun pitäisi huolestua vakavasti jo pelkästään tämän takia, eikä vain koetun alempitasoisuuden.
Noin, viikon itsesäälinen valitusvirsi. Kello tulee kymmenen yli yksitoista, taidan mennä nukkumaan ja ajattelemaan katkerana, miten muilla vasta meno yltyy.
Ei saa ymmärtää väärin, mukavat ihmiset ovat mukavia ihmisiä iästä riippumatta ja tanssipartnerini varsin kaunis nainen, mutta siltikin suretti loppujen lopuksi katsella, kuinka kaikki muut seurueet olivat homogeenisiä, siis nuoret olivat nuorten kanssa, keski-ikäiset keski-ikäisten ja niin edelleen. En minä. Näytän tulevan toimeen ainoastaan vanhempien ihmisten kanssa joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, tai ainakaan ikäiseni ihmiset (etenkään naiset) eivät minua vertaisekseen katso, tai ainakin jotenkin ajaudun vaan näihin vanhempiin porukoihin. Nuorempien kanssa tuntuu olevan mahdoton saavuttaa minkäänlaisia kaverillisia välejä.
Suretti bussimatkakin. Suutelevia pariskuntia, jokunen iäkkäämpi nainen ja pari homssuista, viinalta haisevaa ja tupakoinnin jo bussissa aloittavaa miestä ja sitten minä. Kun nousin bussista, oli kaupunkiin päin lähdössä jotain nuorisolaisia.
Jotenkin tässä vielä ahdistaa se, miten vanha koen olevani. Ikää ei ole sinänsä paljon, elämänkokemusta tuskin siteeksikään, ja siltikin tunnun jatkuvasti hengailevan keski-ikäisten kanssa, ja olen iltaisin niin väsynyt, että kymmenen aikoihin, kun muut ikäiseni ovat vasta valmistautumassa viikonloppuiltaa varten, olen melkein jo valmis nukkumaan. Ei nyt sillä, että kokisin olevani bilettäjäihmisiä (tähän pitäisi saada kursivointi) muutenkaan, ja jos nyt joskus muka jollain ilveellä tyttöystävän löytäisin, en häntä joka tapauksessaan baarista löytäisi. Siltikin jotenkin tuntuu, kun pitäisi huolestua vakavasti jo pelkästään tämän takia, eikä vain koetun alempitasoisuuden.
Noin, viikon itsesäälinen valitusvirsi. Kello tulee kymmenen yli yksitoista, taidan mennä nukkumaan ja ajattelemaan katkerana, miten muilla vasta meno yltyy.
Vastaukset 22
Vanhimmat
niin tylsä ihminen, että vain tylsät keski-ikäiset viihtyvät seurassasi. Sun pitää nuorentaa tyyliäsi ja olemustasi. Hanki nuorekkaita vaatteita, hanki Iphone! Ala kuunnella nuorekasta pop-musiikkia.
Tässä on eräänlainen totuuden siemen. Valitettavasti.
Ollakseen osa nuorten joukkoa, pitää olla yhteys toisiin nuoriin.
Oikeastaan se on erittäin yksinkertaista.
Kuulostat kovin surulliselta ja ymmärrettävästi... yksin, ei ole "samanlaista" seuraa. Mutta jos yhtään lohduttaa, on muitakin yksinäisiä, kuten tällä palstalla.
piristäiskö tuo?http://www.youtube.com/watch?v=wyx6JDQCslE&feature=related
Ei siiiiiis aivan mahtava biisi ja video!!!!! Terv N
ja linkki uudestaan
http://www.youtube.com/watch?v=wyx6JDQCslE&feature=related
Taidat pelätä nuorempia ja ikäisiäsi naisia? Vai jutteletko heidän kanssaan yhtä sujuvasti kuin itseäsi vanhempien naisten kanssa?
No on täällä muitakin, jotka ei jostain syystä tule juttuun oman ikäisten kanssa, vaan selvästi vanhemoien kanssa juttu luistaa paremmin.
Onko siihen syy ehkä se, että ei tule sitä vertailua, kun on eri ikäisten kanssa tekemisissä, jos on oman ikäluokan ihmisten kanssa tekemisissä, niin tulee heti vertailu ja jonkinlainen kilpailu mukaan kuvioon, vertaillaan omaa elämäntilannetta muiden vastavaan, vanhemoien ihmisten kanssa kun on tekemisissä, niin pidetään luonnnollisempana että elämäntilanteet on erilaisia.
En omasta mielestäni "pelkää" ikäisiäni naisia. En vain pääse heidän, enkä myöskään ikäisteni miesten, kanssa juuri koskaan oikein minkäänlaiseen yhteyteen. Ehkä se on sitten sitä että olen ikäisteni seurassa jotenkin erilainen kuin vanhempien, tai sitten olen jotenkin muuten sellainen, etteivät vanhemmat tyypit kavahda seuraani niin kuin nuoremmat. Joka tapauksessa sen huomaa jotenkin juurikin töissä. Välit oman ikäluokkani edustajien kanssa ovat parhaimmillaankin jotenkin ammatillisen viileät, joitakin tervehdin kaverillisesti ja voi jotain pientä small talkia heittää sikäli kuin osaan, mutta siihen se jää. Emme koskaan ole "samaa porukkaa". Kaikista parhaimpina, nyt jo menneinä aikoina, iältään lähimmät työkaverit, joiden kanssa tulin hyvin toimeen, olivat hekin noin 6-10 vuotta vanhempia. Vielä viime vuonna oli yksi kolmevitonen nainen, jonka kanssa pystyin olemaan rennosti ja vastaavasti hän pystyi olemaan aika luontevasti minun seurassani, mutta nyt häntäkään ei ole.
Opiskelijana oli vähän sama juttu. En juurikaan ystävystynyt samanikäisteni kanssa, jo silloin fuksina kun yritin vähän olla mukana, niin ei. Paras opiskelijakaveri silloin ihan aluksi oli minua selkeästi vanhempi mies. Silleen ihan nuorekas, mutta muistaakseni jo kolmekymppinen, kun itse olin silloin 21. Opintojen loppuvaiheessa minulla oli (ja on) yksi miespuolinen kaveri, joka on vain muutaman vuoden (3? hassua, etten ole varma hänen iästään) vanhempi, mutta luennoilla opiskelijakaveri oli joku nelikymppinen tyyppi, joka jostain syystä oli palannut yliopistolle suorittamaan tutkintoaan perhe-elämän lomassa. Muistan kuinka hän minulle selitti, kuinka oli järjestänyt kännykkäliittymäasiat kuntoon, kun lapset olivat tuottaneet liian suuria laskuja.
Ehkä sä vaan oot sellainen, joka tulee helpoiten toimeen itseään vanhempien kanssa. Jotkut tulevat helpoiten toimeen itseäni nuorempien kanssa. Jotkut vain just samanikäisten.
Osaatko edes kuvitella itsellesi samanikäistä tai hieman nuorempaa kumppania?
Jep jep. Tuollaista se on ns normaalin "ei-syrjäytyneen miehen" elämäkin. Kiitos kun piristit mieltäni.
yritän ymmärtää jotenkin. Eli ongelmasi on ettet pysty löytämään vastakkaisesta sukupuolesta tarpeeksi samanlaista henkilöä kuin itse olet. Ennen näitä tavattiin kutsua se oikeaksi tai silun kumppaniksi tai vastaaviksi, mutta nykyinen mainos kulttuuri on muuttanut käsityksiämme kun ne on väännetty kaupallisiksi. Yksinkertaistettuna sun tarvis vain löytää se nainen joka on tarpeeksi samankaltaltainen kanssasi niin olisit onnellinen. Iän kasvaminen tuo tietysti oman vaikeutensa tähän hommaan kun niitä samanlaisia ihmisiä on entistä vähemmän.
Ei, kyse ei ole tuosta. En minä pääse kunnolla edes tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen, kun ainoat joiden kanssa pääsen viettämään aikaa on minua selkeästi vanhemmat, joiden kanssa ei edes voi olla mitään "sutinaa", enkä usko että joku kuumankostea milffifantasia olisi sen arvoista, jos siinä rytäkässä perheen joutuisi rikkomaan (enkä toisaalta usko, että nämäkään naiset minut miehenä suhtautuvat, pikemminkin ajattelevat minua jonkinlaisena puolikummipoikana).
Oletko kokeillut juoda baarissa vaikka viisi jekkubatterya tunnin-kahden sisään? Muuttuuko fiilis?
Huume-känniääliö-siili hiljaa siinä.
Mutta muuten, relaa vähän, Lordi.
Mitä se Essi nyt taas huutelee?
Pullo Drai Vodakaa tunnissa ,nin sitten vasta juttu luistaa naisten kanssa ja on iskukunnossa
Haluut naisen elämääs mutta kelpaiskohan sulle oikeesti kukaan?
Miten niin. Lordihan toi tällä palstalla julki jopa viimmeisen netti seuranhakuilmoituksensa. Yleisesti ottatet ainakin sitä threadia seuraamalla en huomannu muuta kuin arvostelua naisten puoleta. On toki sallittua että jokainen lordinkanssa lähemmässä kanssakäymisessä ollut nainnen tuo kokemuksensa ilmi.
Tärkein kysymys: haittaako se? Jos haittaa, niin miksi?
Hyvä kymysys!
Suomi on siinä suhteessa surullinen maa. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas alas kartalla, kun juhlimassa ovat kaikenikäiset, vauvasta vaariin, samassa tilaisuudessa.
http://www.youtube.com/watch?v=cKF2GjRAUtE
Yöelämä on paskaa. Tämä on sanottu ennenkin.