onko ketään narsistin puolisoa? (mummoasiaa)

No voi hm..., onpa pattitilanne. Täällä mummi, joka on kulkenut monen myllyn läpi. Tarinasi voisi olla ihan mielikuvitusta , mutta haluan uskoa, että puhut totta vaikka se niin uskomattomalta kuuullostaaakin.

Minun tyttäreni (narsisti kai ?) haukkuu minut pari kertaa vuodessa kännipäissään juopoksi ja milloin miksikin. Pyytelee sitten anteeksi, mutta kyllähän minä anteeksi voin antaa hänen mielikseen, mutta ikinä en unohda, enkä oikeesti anteeksi anna. Hän on uhkaillut, että lapsiaan en tapaa enää koskaan, enhän minä sille mitään voi. Onneksi vävypoika on niin ihana että huolehtisi tapaamisista jos tyttäreni yrittäisi estää. Ja lapset ovat aina ihan tohkeissaan kun näkevät minut ja vaarin, heillä on ihan kauheasti asiaa. Jos näitä lapsia ei olisi, en olisi tyttäreni kanssa missään tekemisissä.

Siis en voisi hylätä lapsenlapsiani missään tilanteessa, mutta nyt kun kysyit en osaa sanoa, hylkäisinkö tyttäreni, hänen viiltävät sanansa minulle eivät unohdu koskaan, lasten takia olen cool ja hienotunteinen (voi luoja, että se vaatii voimia).

Avaajalle,
En voi ikinä hylätä lapsiani enkä lastenlapsiani. (Olin itse eronnut yksinhuoltaja ja lapseni joskus nykyään jopa paapovat minua ja minä taas rakkaudella välitän heistä ja paapon heidän lapsiaan). Erosin jo lasten ollessa pieniä, joten lasten isästä minulla eikä lapsillakaan ole mitään ongelmia - ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista yhteyttä.

Olen joskus lapsiltani kysynytkin, että kärsivätkö he koskaan 'isäpuutetta'? He vastaavat kieltävästi - eihän sellaista voi kaivata, joka ei ole koskaan lastensa elämästä välittänyt tai huolehtinut.

Lapseni ovat jo aviossa ja heidän anoppi/appi/isovanhemmat-vanhemmat-lastenlapset suhteensa pelaavat ihan mukavasti. Nuoret vanhemmat ovat nykyisin myös aika paljon ikäistensä kanssa vuorovaikutuksessa, joten emme me isovanhemmat ole koko maailma. Elämää on suvun ulkopuolellakin.

Neuvoisin sinuakin vain olemaan niiden mukavien sukulaisten kanssa vuorovaikutuksessa ja jättämään kertomasi mukaiset mielestäni ilkeät ja mieleltään sairaat isovanhemmat omiin hoteisiinsa - ei heillä taida kovinkaan paljon elämäniloa ja myönteisyyttä olla kenellekään.

Kehitä perheellesi elämäniloa ystävistäsi ja muista samanikäisistä lapsiperheistä tai omista tai lasten harrastuspiireistä yhteisiä tuttavista ja
älä enää sure vanhempiasi - niitä et voi enää muuttaa. He ovat mitä ovat, valitettavasti.

Minä kyllä uskon, että narsisti voi sairastuttaa puolisonkin.Voisitkohan keskustella joskus kahden äitisi kanssa niin, ettei isäsi ole kuulemassa.Kyselisit hänen jaksamisestaan jne.Äitisi varmaan ilahtuisi, jos huomaisi sinun välittävän hänestä.Uskon kyllä, että välität muutenkin.
Kurja tilanne kaiken kaikkiaan.Tuo narsismi on sellaista, ettei sitä kannata edes yrittää ymmärtää.Ovat niin muista erilaisia ihmisiä

Oikein hyvää joulunodotusta sinulle.

Usein koko perhe on sairas ja tarvitsee ulkopuolista apua.

Puolisoni vanhemmat, erityisesti äitinsä on marttyyri joka on saanut valehtelemalla lähes koko suvun perhettämme vastaan. Poikansa komppaavat häntä.Minä poistuin takavasemmalle vuosikymmen sitten.Puolisoni vielä yritti..viime vuosina ei enää jaksanut sairasta, toistuvaa kuviota vaan viilensi välit lapsuudenperheeseensä, tilanne vain paheni. Heille ei enää riittänyt minun ja tyttäreni haukkuminenn vaan nyt tyttäremme saa heidän jakamattoman negatiivisen huomionsa !Ennenkin häntä käytettiin koston välineenä, ihan lapsesta asti, mutta aivan äskettäin meni taas överiksi. (Millon jäi synttärikortti saamatta, milloin joululahjat, kun poika ei käyttäytynyt niinkuin äitinsä halusi, viimeisimpänä kukaan ei onnitellut uutta lakin saajaa edes textiviestillä).
Anoppi on valjastanut etenkin nuorimman poikansa sotimaan sotaansa, välillä tyttäreni isää syyllistetään vanhan, sairaan naisen kuolemalla, milloin keksitään akuutteja sairaskohtauksia jotka juuri ennen lomamatkaamme puhkeavat.
Velipoika toimittaa äitinsä asioita ja yhdessä he juonivat toimia joilla elämämme saisivat pilalle. Välillä ollaan mielinkielin ja kohta taas syyllistetään.
Tätä on jatkunut vuosikausia ja olen monasti toivonut että puolisoni todellakin olisi nainut OMAN KYLÄN TYTÖN, kuten äitinsä toivoi. Näitä väärinkäsityksiä- ja ymmärryksiä ja loukkauksia mahtuu loputon määrä yhteisiin vuosiimme ja on ollut tekemistä että olen tuosta "valehtelevasta, hitaasta, lihavasta ja rumasta" tyttärestämme saanut upean, terveen itsetunnon omaavan, kauniin nuoren, älykkään naisen. No, saihan hän toki mahtavat geenit isänsä suvulta!!
Toisaalta siellä pohjanmaalla kyllä ulkokultaisesti esitetään ylpeitä isovanhempia ja rehvastellaan pojan firmalla ja pojantyttären pärjäämisellä. No onhan se kauheaa kun eivät ne koskaan sinne pohjanmaalle tule vieraisille, mutta syyhän on siinä että minä olen lukinnut ne vaatekomeroon jotta pysyvät poissa!
Aika paljon on ruutia mennyt hukkaan moisten vuoksi, jotka itse tekevät käsittämättömän härskejä tekoja, Moraalista ja etiikasta ei alkeellisimpaakaan käsitystä omassakaan elämässä. Puhutaan vain valkoinen mustaksi ja uskotaan mitä halutaan. Sen olen kuullut monen mutkan kautta että ei ne muutkaan miniät paljon luonansa piipahtele, heidän lapsistaan en tiedä kun sitähän ei tarina kerro... Onneksi on pari tervepäistä tätiä ja yksi serkku niin voi vähän sukuloida miehenkin puoleisen suvun kanssa.
Narsismista kai tässäkin on kyse, tytär on isälleen katkera kun antoi jatkua näinkin pitkään..ja isä käytti tytärtään kilpenä äitiään vastaan.

No just näin, niin oli minullakin tuolla pohjois-karjalassa anopin kotikonnuilla. Koko kylä kertoi kaikenmaailman asioita minusta, enkä ollenkaan tunnistanut niistä itseäni, ei miehenikään. Lopuksi nauroimme niille ja lopetimme vierailut mieheni kotimaisemissa anopin kuoleman jälkeen. Olkoot muut sukulaiset omissa oloissaan ja kehitelkööt juttujaan.

Minulla valitettavasti sama tilanne. Narsisti-isäni on myös väkivaltainen pelottelija ja todella vittumoinen ihminen. Äitini käyttäytyy ihan samalla tavalla, aina kun soitti ja arvosteli, haukkui, vähätteli yms. ajattelin usein, että isä on käskenyt äidin näin tekemään ja soittamaan ja haukkumaan puolestaan. Enää en usko niin, jos yhdessä ollaan oltu väkisin yli 40 vuotta, niin kyllä se sairastuttaa sen terveemmänkin osapuolen Äitini taitaa olla läheisriippuvainen, ovat jo kertaalleen eronneet, mutta silti piti vielä palata takaisin kiusattavaksi moneksi vuodeksi. Nyt asuvat taas erillään, mutta lähekkäin ja muu suku epäilikin, että jotain kieroilua tuossa on Kelaa ynnä muuta kohtaan.

Suku, eikä vanhempieni sisarukset halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, en ole itsekään ollut enää vuosiin ja hyvä niin!

Mulla on äiti narsku plus menin vielä naimisiin narskumiehen kanssa...
On ollu kestämistä.
Olen itse sairastunut henkisesti,samoin nyt aikuinen tyttäreni,jossa ikävä kyllä narsistisia piirteitä:(

Isoäitinä vastaan kysymykseesi, voisinko "hylätä aikuista lasta ja ainoita lapsenlapsia noin vaan". - En voisi.
Hylkäämistä ei voi erottaa erilliseksi asiaksi, vaan se on seuraus jostakin muusta.
Sinun kohdallasi hylkääminen johtuu isovanhempien luonnevikaisesta asenteesta.

Suurin osa meistä eläkeläisistä kuitenkin on ihan tavallisia, elämänkokemuksen omaavia ihmisiä, joilla ei ole noin jyrkkää asennetta kehenkään, saati omiin jälkeläisiin.
Harva hylkää jälkikasvunsa ja sanoo jättävänsä heidät perinnöttömiksi. Se mielestäni muuten jo osoittaa, että sanoja ei tiedä, mistä puhuu. Perintöoikeus on ja pysyy, testamentinkin voi riidellä oikeudessa, jos haluaa. Lakiosa säilyy aina.

Sinun tapauksessasi on kysymys häiriintyneistä ihmisistä, ja näin ulkopuolisena kirjoituksesi perusteella kysynkin, miksi lainkaan toivoisit lastenlasten tutustuvan näin negatiivisiin ihmisiin? Herkkähermoinen lapsi saattaisi kauhistua, jos hänelle valkenisi, että raivopäinen ja huutava vanhus on läheistä sukua. Alkaisi vielä miettiä, onko luonne periytynyt hänelle!
Minun mielestäni on lasta varjeltava, sitä ilmeisesti isovanhemmatkin toivovat.

Millaiset välit sinulla on sisaruksiisi?

Ohhoh...

Vieläkö noinkin nuoressa ikäluokassa on noin kovia kokenut ihminen..

Olen Sinua muutaman kymmenen vuotta vanhempi ja luulin että moiset tarinat jäivät meidän sukupolvellemme.

Uskon Sinua, koska olen kokenut samaa....Minulla oli vielä syntinä se, että synnyin sairaana ja se oli vanhempienieni mukaan "hullutta" joka pahoinpitelemällä parannettiin...

Vanhempani ovat nyt jo olleet pitkään kuolleita, mutta voin kertoa että meillä ei koskaan ollut minkäänlaisia välejä ja kuten olet kokenut, lapsistni ei myöskään välitetty.

En tiedä, auttaako tämä sinua mitenkään nk. vartaistukena.

Toivon kuitenkin että jaksat taistella elämäsi kuntoon ja käsitellä asiat mielessäsi, koska se on ainoa keino elää joskus ehjää elämää ilman katkeruutta ja pystyä olemaan äiti omille lapsille. .

Oudolta kuullostaa. Yleensä tilanne on päinvastainen eli nuoret eivät halua olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä ja kieltävät myös lapsiltaan isovanhemmat. Näin meillä kävi. Siitä olen kovin murheissani, mutta vanhemmat päättävät lastensa(ja omasta) elämästään. Jos ei isovanhemmat, apet ja anopit kiinnosta, niin ei nämä sille mitään mahda. Olen itse oppinut elämään omaa elämääni enkä pidä lapsiini yhteyttä, jos nämä eivät sitä halua. Lahjat ostan merkkipäivinä,samoin lapsenlapselleni. Mutta siitä perinnöstä: Mielestäni minulla on oikeus määrätä siitä omaisuudesta, jonka olen omalla työlläni hankkinut, en perinyt, vaikkapa antaa sen kenelle tahansa....Lakiosa, jos sen vaativat, niin sitten ottavat.

Miten minulle onkin sattunut niin ihanat lapset ja lastenlapset että kukaan ei hauku ketään, joten on aina mukava tavata. Eikä tietenkään minunkaan tee mieli puhua pahaa heistä - ovathan he meidän rakkaimpiamme. (Toki meissä kaikissa on virheemme ja hyveemme, mutta onneksi ei mitään elämää häiritseviä).

Täällä on toinen mummo (ja ukki) jotka eivät ole koskaan tarvinneet riidellä lastensa kanssa. Meillä kaikilla on mutkattomat välit. Lapsemme käyvät monta kertaa viikossa toistensa luona.perheineen (sisko ja veli) Molemmilla lapsellamme on kaksi lasta ja. serkukset ovat kuin sisaruksia . Isommat huolehtivat pienemmistä kun leikkivät yhdessä. Olemme yhteydessä usein joko puhelimitse tai käymme heillä.Lapset tulevat perheineen silloin kun heille sopii. Kaikista ihaninta on kun koko sakki on meillä kerralla . On hulinaa ja vilinää ja kovaa ääntä. Nautin noista hetkistä, koska kahdestaan ollessamme ei paljon melua kuulu:)Kiitoksen laitan tuonne ylöspäin rakkaista lapsistani ja lastenlapsistani

Siunausta Sinulle ja perheellesi Mummotar. Oli ihanaa lukea tuollaisesta. Itse olen suvusta jossa sukulaiset eivät juurikaan pidä yhteyttä.