Kuka neuvoisi ahdistavassa asiassa?
Olen naimisissa ollut 8 vuotta ja meillä on 6 vuotias poika. Nyt olen saanut kiertokautta sattumalta tietää, että vaimoni on pettänyt minua todennäköisesti useita kertoja lapsemme syntymän aikoihin ennen ja jälkeen raskautta.
En ole sanonut vaimolleni mitään, koska mietin vanhan asian esille tuomisen järkevyyttä. Vanha asiahan tuo on, mutta todella ikäväksi asian tekee se, että mietin väkisin myös sitä, onko lapsemme sitten kuitenkaan minun.
Rakastan poikaani, mutta kyllä minua ahdistaa jos hän ei olekaan omani. Mitään syytä minulla ei ole ollut tätä epäillä. Vaimoni oli hyvin rakastava raskauden aikoihin ja sen jälkeen ja yhdessä hoidimme asian tuolloin mikä tuntui tuolloin hyvältä. Poikani ei ole erityisesti minun näköiseni, mutta ei nyt niin erinäköinenkään.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun unohtaa koko asia ja rakastaa poikaani. Tuntuu siltä, että vaimolle on hyvin vaikea puhua pettämisestä juuri siksi, että siinä väkisin heräisi tämä lapsiasia, joka on minulle pettämistäkin ahdistavampi.
Varmaan pystyisin helposti hankkimaan dna testin, mutta mitäs sitten jos testitulos ei ole minulle mieleinen? Kauhea tilanne jossa en oikeasti nyt tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.
Olen naimisissa ollut 8 vuotta ja meillä on 6 vuotias poika. Nyt olen saanut kiertokautta sattumalta tietää, että vaimoni on pettänyt minua todennäköisesti useita kertoja lapsemme syntymän aikoihin ennen ja jälkeen raskautta.
En ole sanonut vaimolleni mitään, koska mietin vanhan asian esille tuomisen järkevyyttä. Vanha asiahan tuo on, mutta todella ikäväksi asian tekee se, että mietin väkisin myös sitä, onko lapsemme sitten kuitenkaan minun.
Rakastan poikaani, mutta kyllä minua ahdistaa jos hän ei olekaan omani. Mitään syytä minulla ei ole ollut tätä epäillä. Vaimoni oli hyvin rakastava raskauden aikoihin ja sen jälkeen ja yhdessä hoidimme asian tuolloin mikä tuntui tuolloin hyvältä. Poikani ei ole erityisesti minun näköiseni, mutta ei nyt niin erinäköinenkään.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö minun unohtaa koko asia ja rakastaa poikaani. Tuntuu siltä, että vaimolle on hyvin vaikea puhua pettämisestä juuri siksi, että siinä väkisin heräisi tämä lapsiasia, joka on minulle pettämistäkin ahdistavampi.
Varmaan pystyisin helposti hankkimaan dna testin, mutta mitäs sitten jos testitulos ei ole minulle mieleinen? Kauhea tilanne jossa en oikeasti nyt tiedä mitä oikein pitäisi tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos rakastat poikaasi, niin älä tuollaisella lopultakin pikku asialla päätäsi vaivaa! Se on isä joka lapsen on kasvattanut poikanaan. Lapsen etu ennenkaikkea! Sillä, kuka aikanaan on lapsen siittänyt ei pitäisi olla sinulle mitään merkitystä, tajuatko? Unohda koko juttu. Mutta sillä toki on paljon suurempi merkitys jos mies on hairahtunut vieraaseen petiin ja siitä on seurauksena lapsonen, jonka asian mies salaa vaimoltaan. Siis noin tärkeän asian omalta vaimoltaan, että miehellä on lapsi jonkun muijan kanssa syrjähypyn seurauksena. Kyllä vaimon pitäisi moinen asia saada tietää, että voisi heivata petturi p*ski*isen elämästään. Se olisi lastenkin etu. Näin vaan palstan naikkosten mielipiteitä seuranneena...
no teet sen dna testin ja jos lapsie ei ole sun niin heitä äpärä pihalle
Lapsi on kyllä syytön. Jos poika on isälleen rakas, miten hän yhdessä sekunnissa muuttuisi iljetykseksi vaikka olisikin toisen aikaansaama? Petollinen vaimo se iljetys olisi. Omalla kohdallani kohtelisin poikaa(ni) kuin ennenkin, mutta luulenpa että muijaan luotto menisi iäksi. Itse en pystyisi elämään petoksessa päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Aika moni nainen kyllä pystyy mikäli pariinkin tutkimustulokseen on uskomista. Niiden mukaan jopa 2-3 lasta sadasta on jonkun muun siittämä kuin aviomiehen tämän tietämättä asiaa. Naiset (ainakin suuri osa palstalaisista) ajattelevat ilmeisesti eritavalla kuin miehet, koska heidän mukaansa asialla ei ole mitään väliä. Miehen ei kuuluisi moisen pikku asian takia päätään vaivata. Täälä on ollut parikin kirjoitusta kuinka nainen on saanut tietää miehen syrjähypystä alkunsa saaneesta lapsesta. Voi mikä tuomion myrsky! Neuvotaan heti jättämään moinen äijä. Silloin ei enää olekaan lapsen etu se että isä pysyy perheessä.
pakollisiksi lapsia tehdessä!!!! Ei tarviis miettii onko lapsi mulle vai jollekin toisélle.
kyllä sen voisi niin hoitaa, että sanot että tämmösiä huhuja pyörii ja ne ahdistaa, varsinkin lapsen alkuperää miettien. Ethän missään nimessä hylkää lasta, mutta jos asia vaivaa,pakkohan se on selvittää.
Niin, siitä olen samaa mieltä, että en poikaani hylkää se nyt on itsestään selvää. Jos kuitenkin vaimoni on vaikka tiennyt, että lapsi ei ole minun ei minusta pahempaa petosta oikein voi olla olemassa.
Mitä siitä jos paneskelee jonkun kerran (siis tähän verrattuna), mutta jos pystyy luomaan yhteisen elämän tuollaiselle pohjalle niin sitä en ymmärrä. Voihan tietty olla, että tietää, että lapsi on minun koska on harrastanut sen toisen kanssa vain suojattua seksiä. Toivottavasti niin.
Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että en voi lähteä selvittämään isyyttäni, koska mikään ei saa vaikuttaa minun ja poikani väliseen suhteeseen.
Se jatkanko sitten vaimoni kanssa on toinen juttu. Sitä täytyy varmaan miettiä. Itsekin olen kerran erehtynyt, joten ihan hirveästi en voi häntä pelkästä pettämisestä ryhtyä syyttämään vaikka kyllä tuo ajankohta tuntuu tosi ikävältä kun mukamas rakastuneena seurasin hänen raskauttaan ja hän sitten paneskeli tuolloinkin ilmeisesti jonkun muunkin kanssa.