Mitä teen, kun mies uhkailee itsarilla, koska haluan muuttaa erilleen hänestä ja mahd. erota. Miehellä alkoholiongelma ja muita naisia ollut aina, yli 30 vuotta. Minulla tunteet täysin kuolleet ja painostuksen alla joudun suostumaan jatkuvasti pakkoseksiin. Miehellä mielestäni tunne-elämä pahasti vinoutunut lapsena koetun hyväksikäytön seurauksena. En uskalla ottaa riskiä, viimeksi eilen sain suostuteltua aseen häneltä, jonka laitoin lukkojen taakse ja avaimen itselleni. Auttakaa, onko kellään kokemusta tämän kaltaisesta helvetistä?
Häkkieläin!
Angel-59
23363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
en ole koskaan kuullut et kun on uhkaillut ja kun akka on lähtenyt niin mies olis tehnyt sen. Se on vaan epätoivoisen miehen parkumista koska jää yksin ja tietää et kukan ei sellasta juoppoa enään ota. Voit ihan huoletta jättää miehes. ei se mitään tee. ja itsrmurhan tekeminen on yllättävän vaikeeta, kovin moni ei pysty siihen. varsinkin sellanen itkupillu joka uhkailee kun vaimo on jättämässä.
varmasti ampuu sut ensin ja sit ittensä. välillä lehdistä saa lukea kun mies ampuu ensin lapset, sitten vaimon ja lopuksi ittensä. sinuna juoksisin ja kovaa pois sen miehen luota. ja jos sillä on ase niin vie se poliisille tai käske poliisien tulla hakemaan se koska jos se on uhkauillut niin poliiseilla on hyvä syy ottaa ase pois
Itsellä on omakohtaista kokemusta. Vaimo lähti. Itse olin se itsemurhalla uhkailija. Todella lähellä oli itsellä.Ihmettelen ylipäätään että olen tässä vielä.Ei tosin ole alkoholiongelmaa, mutta epätoivoinen ja väsynyt olin.
Vielä lisäisin, että kun miheni viimeisin suhde paljastui, hän tuntui jopa rakastavan ko.naista. Olin jo ehtinyt toivoa, että nyt se on löytänyt syyn eroon, enkä olisi ollut heidän onnensa esteenä, vaan miespä ei pystynytkään irrottautumaan minusta ja tämä selvisi naiselle ja hän vetäytyi ikävä kyllä. En usko, että mieheni edes tietää, mitä on rakkaus, koska hän on niin paljon valehdellut niin minulle, kuin sille toisellekkin. Ei kai hän itsekkään haluaisi myöntää olevansa moinen sika. Olin ajatellutkin tuota poliisille menoa, onko tuo riittävä peruste aseiden takavarikoimiseen?
varmana on riittävä peruste. Miehes on mielenvikainen ja voi sulle tehdä pahaa. Meet nytte sinne poliisille ja äkkiä. Hopi hopi hopi nyt...
Jos miehesi on ollut jo ase kädessä, niin itse olisin jo mennyt poliisin puheille.Varsinkin väsyneenä ja kenties masentuneenakin tähän vielä alkoholia, niin ei yhtään tiedä mitä mieleen sattuu tulemaan.
Ero saattaa auttaa molempia elämässä eteenpäin, vaikka se aluksi pahalta tuntuukin.
Juuri näin olen itsekkin päätellyt, että masentunut ihminen voi todella toteuttaa uhkauksensa. Toisaalta, miksi minä enää välittäisin, mikä tahansa on parempi, kuin tämä elämä, en ole vastuussa hänen ratkaisuistaan. Lapsillemme se olisi kuitenkin hirveä teko, erityisesti tyttärellemme, jonka moni ystävä on päätynyt tuohon ratkaisuun, tiedä kestäisikö enää tuota. Joulu ja lapsenlapsen ristiäiset tulossa, täytyy tässä rakkaiden lastensa tähden vielä yrittää jatkaa. Yritän vielä suostutella miestäni hakemaan apua, ei minun, vaan itsensä tähden.
Onko mieheltänne todettu masennusta, käyttääkö lääkkeitä ym? Jos näin on, niin sellainen henkilö saattaa joka tapauksessa sen toteuttaa. Mutta jos ei ole normaalitilanteessa masennusta, niin kyllä ihminen eron jaksaa.
Hyvin paljon kiinni, miten eron saa toteuttua, erityisen riitaiset erot aina raskaita.
Ei lääkärin toteamaa masennusta, paitsi joskus vuosia sitten. Diapamia nappailee välillä, mutta ei säännöllistä lääkitystä, työterveyslääkäri kai kirjoittanut lääkkeet, useiden fyysistenkin kipujen vuoksi. Olen aivan saamaa miettinyt, että voi toteuttaa itsarin, vaikka vähän aikaa menisikin paremmin, sitä paitsi tapoja on lukemattomia, jos vaan kantti kestää. Sekin tässä vielä ihmetyttää, että mies on itse ongelmansa hankkinut, jos halu jatkaa kanssani on kova, niin miksi ei tee kaikkeaan, että muuttuisi. Hän ei kai vaan pysty asettumaan minun asemaani, niin kuin en minäkään hänen. Sovinnossa ehdottomasti haluankin erota ja ainakin alkuun vain muuttaa erilleen, että tilanne rauhoittuisi, jokin aika sitten mieskin oli samaa mieltä, kaduttaa todella, että en silloin toiminut heti.
Tuliko eroajatus akuutisti, vai oletteko jo kenties vuosia siitä puhuneet? Yht'äkkiä tulleena vaikea nopeasti sulattaa.
Mulla myös vaimo puhunut samanlaisia "levottomia". Olen yrittänyt antaa hänelle lisäaikaa sen takia, jotta alkaisi tottumaan ajatukseen.
Minä olen aika ajoin ehdottanut eroa jo vuosien ajan. Mies itse teki aloitteen erokeskusteluun pari vuotta sitten ja silloin hän tuntui ihan järkevältä ja asialliselta. Olen aivan varma, että silloinkin kyseessä oli suhde toiseen naiseen. Harkitsimme asiaa kuitenkin liian pitkään ja miehen mieli muuttui ja kuten aiemmin totesin, olen hemmetisti katunut, etten tarttunut silloin tilaisuuteen. Mielestäni mies on totutellut asiaan jo kauan, ei tule äkkinäisesti. Kauhistuttaa, kun ajattelen elämääni eteenpäin, jos kaikki vaan jatkuu, loppuelämäni menee hukkaan. Monesti ihmettelen kolmea lastamme, että ovat niin tasapainoisia, jokaisella jo oma elämä ja itsetunto tuntuu olevan heillä kohdallaan, vaikka elämämme on ollut aina vaikeaa. Tuollainen kiristys ja pelottelu on kuitenkin kaikkein kamalinta ja ahdistavaa.
Meilläkin haettiin narua ja leikittiin katoamisleikkejä, autolla lähdettiin ja lujaa. 20 vuotta meni, aina oli parempia jaksoja välissä ja taas mentiin ja lujaa. Lopulta homma meni siihen, ettei enään itsemurhalla uhannut vaan rupes minua tappamaan, silloin annoin kenkää. Lopullinen ero on haettu ja lokaa on lentänyt, mutta henki on vielä tallella. Aina sitä uhkailla saa,se on vain kiusantekoa ja henkistä väkivaltaa toista kohtaan, Tällaiset miehet ja myös naiset sais pistää mielisairaalaan ja heittää avain tosi kauas. Otappa itseäs niskasta kiinni ja ota ero, kun vielä on voimia siihen.
Sinuna häipyisin jonnekin turvaan. Pääasia on, että pääset pois häkistä eikä mies ammu sinua. Kerro asiasta poliisille ja vie heille miehen asekaapin avain.
Jos tuo pattitilanne ei purkaudu, niin olisi 'omaishoitajaksi' ryhtymistä joutua jäämään liittoon.
Jep kyllä, läheisriippuvainen olen todennut olevani. Kerran vuosia sitten, mies pyysi soittaan lanssin, kun pelkäsi tekevänsä minulle jotain, se jälkeen minun ei ole tarvinnut pelätä itseni puolesta, mutta kyllä tollasen sairaan kanssa on aika arvaamatonta jatkaa. Jos olisi murunenkin rakkautta jäljellä, ehkä vielä olis toivoa, mutta kun ei ole, elämä kulkee miehen ehdoilla. Olen onneksi löytänyt rakkauden liikuntaan, joka saa minut unohtamaan kaiken paskan hetkeksi. Joo pöpilään vaan kaikki tollaset, itsemurha on itsekkyyden pahin toteutus, itse vaan pois kärsimästä ja toisille tuskainen loppuelämä.
Sinuna hankkisin pian oman asunnon enkä kertoisi asiasta yhtään mitään miehelle. Turvakotiin pääset heti. Sinun henkesi voi olla nyt kyseessä joten jos oikeasti haluat pois ja erota niin pidät huolen siitä, että mies saa lähestymiskiellon ja sinä et jää koskaan yksin vaan sinulla on aina turvamies tai -nainen matkassa.
Mitä luulet miksi luetaan jatkuvasti uutisia perheentappajista? Sinä kuulut riskiryhmään. Jos lähdet, voi tulla lopullinen lähtö. Jäämällä teet hallaa vain itsellesi. Mene terapiaan saamaan voimia irtautumiseen. Äkkiä. Älä yhtään viivyttele! Suhde on sairas, koska te kumpikin olette sairaita. Itsemurhalla uhkaileva harvoin toteuttaa uhkaustaan. Pikemminkin nykyään viedään mukana koko muu perhe.
Apua saa kun sitä vaan uskaltaa pyytää! Voimia!
Niin olen suunnitellutkin tekeväni. Hissun kissun meinaan häipyä, enkä kerro aikomuksistani miehelle. On vaan niin paljon käytännön raha-asioita, kun on yhteinenn asuntovelka, niin ei se ole aivan yksinkertaista. Meillä on kolme aikuista lasta, joilta varmasti saan apua, jos oikein tiukka paikka tulee, pääsen kyllä tarvittaessa turvaan. Minulla on myös pari tosiystävää, toisin kuin miehelläni. Olen onnekas kuitenkin, saan ystäviltäkin apua tarvittaessa. Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta pitkän yhteiselämän jälkeen.
Tietysti se on vaikeaa, jos se olisi helppoa niin ihme olisi. Kärsit läheisriippuvuudesta ja pelkäät, ettet tule yksin toimeen. Toisaalta koet syyllisyyttä siitä, että haluaisit lopulta elää itsellesi ja miehesi on onnistunut aika näppärästi syyllistämään sinut niin ettet lähde. Uhittelu voi olla todellista, mutta senpä vuoksi oma selustasi pitää turvata niin hyvin, ettet yhtäkkiä lähde miehen mukana tästä maailmasta..Suosittelen, että hankit asap terapeutin ja toisaalta oikeusapua saa esimerkiksi kunnan oikeusaputoimistosta. Siellä maksu määräytyy sen mukaan mitkä ovat tulosi. Valitettavasti naimisissa ollessa voi olla, että miehenkin tulot merkitsevät. Kuitenkin, ehkä voit saada maksutonta palvelua.
Ymmärrän, että haluat edetä tavallaan varmasti ja hitaasti. Nopea irtautuminen voi olla viisaampaa, koska ehdit muutoin tulla toisiin ajatuksiin. Se mitä voisit myös tehdä on saada mies lääkäriin. Jos hänelle saadaan apua niin ehkä voit turvallisin mielin lähteä. Yritä saada vaikka pariterapiaan, mutta aloita terapia yksin, jos mies ei lähde mukaan. Tarvitset apua, jotta tulet vahvaksi lähtemään.
avioero vireille heti, kun olet saanut järjestettyä itsellesi asunnon yms. niin kaikki asiasi ovat omiasi sen jälkeen, tietysti lainat pitää hoitaa, mutta mies ei pysty nimellesi tekemään mitään velkoja jne..
ja ase pois HETI mieheltä. Monet itsemurhalla uhkailevat ainakin yrittävät sitä. Ja jos sinä olet miehelle tärkeä, sinun lähtösi voi olla se lopullisen napsahduksen paikka, siksi siis ase pois pian!
Sinulle suosittelen terapiaa, jo läheisriippuvuudesta eroon pääseminen vaatii sitä, mutta myös traumaattisen elämän päihderiippuvan kanssa käsittely.
Ainakin hakeudu Al-Anonin piiriin, alkoholistien läheisten vertaistukiryhmään! Ja sinne voit mennä heti, ei tarvitse odottaa eroon saakka, saat hyviä käytännönkin neuvoja varmasti saman kokeneilta!
Kiitos teille ihanille ihmisille vastauksista. En pelkää, ettenkö tulisi toimeen yksin, päinvastoin. Itseäni en syyllistä, tiedän tehneeni jo kaiken tämän suhteen eteen, en kertakaikkiaan pysty enää. Tuota terapiaa olen suunnitellut, ainakin itselleni, pakko päästä viimein puhumaan jollekkin ulkopuoliselle, ehkä siitä saan todellakin voimaa irrottautumiseen. Itsenäisyyspäivänä on pikkuisen lapsenlapsemme ristiäiset, sen jälkeen alan toimia, pakko, muuten sekoan ja se on vielä pahempi, kuin tapetuksi tuleminen.
Hei oikeasti, avun pyytäminen on suuri osoitus heikkoudesta JA vahvuudesta. Joten älä ollenkaan epäröi vaan rohkaistu, koska tulet huomaamaan sen aika pian onko siitä apua vai ei. Jos ei ole apua, ei syy välttämättä ole sinussa vaan siinä että terapeutti ei ole oikea.
Eilen taas mies veti pohjanoteerauksen juomisessa. Pyyteli ensin minua mukaan muka syömään. En voinut tässä mielentilassa . Parin tunnin kuluttua sitä tultiin sitten taas horjuen takaisin ja mullahan kiehahti. Tulipahan taas päästeltyä vähän höyryjä ulos. Voisin tappaa sen saatanan, kun se on kännissä, en kestä sitä enää yhtään, että mä vihaan kaikkia päihteitä! Tämä vaan lisää puhtia eroaikeisiini