Hieno ongelmani siis on, että minulla on kyllä suhteita. Ne ovat aina vahvasti seksuaalisia, mutta toverillisia. Aina, kun tulee kohta, jossa yritämme rakentaa jotain romanttista mukaan, tulee himmeä romahtaminen ja olemme kohta molemmat taas teillämme.
Olen tutkaillut itseäni ja havainnut, että minusta on vaikeaa antaa oikeasti palaa sielustani tai sydämestäni kenellekään. Himmeät defenssit päällä koska... noh. Työskentelen sivuammatikseni taiteilijana, ja monipa meistä on ollut nuorempana turhankin herkkäsieluinen :D
Ok, funtsin vain, onko tarvetta ryhtyä kaivelemaan sieluaan esiin ja asettumaan täysillä juttuihin heti alkuun täräytyksen uhalla, vai enkö vain ole törmännyt suhteeseen sopivaa naista? Olen kuitenkin 24, enkä sitten 20 ikävuoden seurustellut varsinaisesti.
Olen tutkaillut itseäni ja havainnut, että minusta on vaikeaa antaa oikeasti palaa sielustani tai sydämestäni kenellekään. Himmeät defenssit päällä koska... noh. Työskentelen sivuammatikseni taiteilijana, ja monipa meistä on ollut nuorempana turhankin herkkäsieluinen :D
Ok, funtsin vain, onko tarvetta ryhtyä kaivelemaan sieluaan esiin ja asettumaan täysillä juttuihin heti alkuun täräytyksen uhalla, vai enkö vain ole törmännyt suhteeseen sopivaa naista? Olen kuitenkin 24, enkä sitten 20 ikävuoden seurustellut varsinaisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.