mistä te laihduttajat olette saaneet motivaatiota alkaa parantaa elämäntapaa/tyyliä ymsymsyms.... olen ylipainoinen , halut ovat kovat alkaa laihduttaa ,mutta motivaatiota ei löydy mistään :(, katselen usein itseäni peilistä, joka ällöttää todella paljon, ja mielessä liikkuu joka päivä ja yö että nyt alkaa laihduttaminen , mutta se jää sitt aina vaan siihen ajattelutasolle..:/ hävettää olla julkisilla paikoilla, koska tuntuu että kaikki vaan vahtaavat minua ,ja läskejäni.!!!. mikä ihme saisi motivaationi nousemaan ja aloittamaan laihduttamisen....
Mistäkä?
YliLasti
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselleni tuli kamala paniikki kesäkuussa 2009 ennen työterveystarkastusta. Olin juuri saanut elämäni vähän paremmille raiteille pari vuotta kestäneen masennuksen jälkeen, vaaka näytti 125kg ja tiesin aivan varmasti että sanomista tulee ja paljon...ikää ei kuitenkaan ollut kuin 24 ja bmi lähempänä viittäkymmentä. Siinä viikko ennen tarkastusta sitten hirveä kevennyskuuri (joo, tiesin ettei se ehdi auttamaan, mutta :D) ja sitten se vain jotenkin jäi päälle.
Aloin vain kiinnittämään aluksi hyvin tarkkaa huomiota siihen, mitä syön. Mitään en ole jättänyt pois, mutta kohtuudella voi syödä kaikkea. Nyttemmin osaan syödä jo melkein automaattisesti sen mitä pitää, mutta kalorilaskuria käytän kuitenkin vähän tukemassa.
Se alkuinnostus pitäisi vain jostain löytää, se lienee tärkein asia, motivaatio pysyy sitten melkein itsestään yllä kun näkee miten paino putoaa ja olo kevenee. Mieti vaikka sitä, miten laihdutuksen jälkeen sinun ei tarvitse enää inhota itseäsi kilojesi vuoksi eikä ajatella, miten kaikki vahtaavat läskejäsi. Ja olo kevenee ja terveys kohenee.
Ja se laihdutuskin on hyvä pitää ns. mukavana hommana. Jos siitä tekee rääkkäystä ja pakkopullaa, into ei kauaa säily. Itse olen laihduttanut aina silloin, kun siihen sitä kipinää löytyy - siinä vaiheessa, jos motivaatio katoaa, muuten vain ei kiinnosta tai homma alkaa menemään vähän turhan pakkomielteiseksi (mitään ruokaa en enää sallisi itselleni enkä ole tyytyväinen tuloksiin...syömishäiriötä en kuitenkaan halua) lopetan homman kesken ja pidän tauon. Jatkan sitten kun taas innostaa...taukoa voi kestää viikon, pari, kuukauden ja pisin taisi olla lähemmäs vuoden kun leijuin tyytyväisyydessäni niiden ensimmäisten pudotettujen kilojen kanssa.
No, tänä päivänä painan 89kg, eli 36kg vähemmän ja voin sanoa, että ainoatakaan laihdutuspäivää en kadu. Onhan tuossa vielä jäljellä, mutta tämän syksyn tavoite oli -10kg ja siitä puuttuu kilo ja aikaa on vielä kuukausi. Tai siis kolme viikkoa, joulusta aloitan tauon. Ensi toukokuun loppuun mennessä ajattelin sitten painaa 80kg...tai 79kg, koska sillä luvulla pääsee enää vain lievän ylipainon puolelle. :D
No...tuossapa oli oma tarinani laihduttamisesta.