Ojatjoen laakso

Tarkennusta edelliseen.

Äänisen eteläpohjukassa on Ostan kylä.
Kylältä 13 kilometriä lounaaseen on Kurvoilan kylä (Kurvas, Kurvosskij Pogost).

Kun kesällä 2011 matkailimme näillä main, Kurvoila järjesti meille maisemayllätyksen: mahtavasti kumpuileva jokilaakso jatkui länsi-lounaaseen silmänkantamattomiin.

Laakson molemmilla puolilla kohosi vihreiden mäkikumpujen jylhä rivi jopa sadan metrin korkeuserona. Näky oli kummallisen kiehtova, seesteisen majesteetillinen.

Maallikolle tuli näkymästä mieleen, että joskus ovat suuretkin vedet täällä virranneet. Onko täällä ollut Äiti-Äänisen ikiaikainen suvanto ja aamu-usvainen joutsenlahti?

Vai ovatko tätä kautta Äänisen aallot vyöryneet mahtavasti, voimakkaasti Laatokkaan joskus tuhansia vuosia ennen nykyisen Syvärin puhkaisua?

Kuka osaisi vastata tai neuvoa eteenpäin asian selvittämisessä?

Kun kartalta tai satelliittikuvalta tätä geologista muotoa tarkastelee, huomaa, että Kurvoilan suunnasta jokirotko jatkuu mutkitellen, mutta yhtenäisenä Ojattijoen samantyyppisesti kumpuilevaan laaksoon.

Katsopa itse. Tässä satelliittikuvassa Suuri Ostajärvi (Озеро Большое Охтинское) ja Pieni Ostajärvi (Озеро Малое Охтинское) ovat keskellä kuvaa. Ne ovat kaksi länsi-itä -pitkulaista järveä, suurempi pienemmän pohjoispuolella. Järviltä lähtee Ostajoki, joka virtaa Ääniseen.

Osta (Oshta) näkyy kuvan oikeassa yläkulmassa.

Ostasta lounaaseen puolivälissä ennen Ostajärviä, on laaja Kurvoilan kyläaukea (Курвошский Погост).

Kurvoilasta länteen on tummana näkyvä rantu ja rotko, joka Ostajärvien jälkeen luikertelee kuin käärme kohti vasemman alakulman Vinnitsaa:

http://wikimapia.org#lat=60.7598303&lon=35.1795959&z=11&l=17&m=b

Vinnitsa on kauniin Ojattijoen laaksossa. Ojatti virtaa Laatokkaan.

Virtasiko koko Syväri tätä kautta joskus ennen maannousua tai -kallistumista?

Asuttivatko vepsäläiset juuri tämän jokilaakson Äänisen ja Laatokan välillä?

En ole käynyt alueella. Luulen, että pinnamuodot liittyvät viimeisimmän jääkauden sulamisvaiheen virtauksiin, kuten meikäläiset harjumuodostumat.

Kun kerrot alueen olevan muuten tasaista epäilen, että peruskallio on varsin syvällä. Näin jäätikön sulamisvirrat ovat voineet muotoilla irtonaisia maa-aineksia voimakkaastikin.

Alueen pinnanmuotoja on varmasti tutkittu Venäjällä. Venäjänkielen taitoinen saattaa ehkä löytää jotain selvityksiä netistäkin.

Seudulla ei kai ole tapahtunut viimeisimmän jääkauden jälkeen kummoisempaa maanpinnan kohoamista, joka on Euroopassa aika pitkälle suomalainen tai skandinaavinen ilmiö. Tiedän, että Pietarin tienoilla maanpinnan taso on pysynyt vuosituhansia nykyisellä korkeudella.

Osa 1.

Palaan aiheeseen ja heitän "lisää pökköä pesään" yhteisöllistä pohdintaa varten. Löytyykö faktoja puolesta/vastaan?

Edellä esitetty Baltian jääjärvi -tarkastelu (19.1.2012) on kiinnostava ja mahdollinen selitys asialle. Sitä puoltaisi se, että Äänisen länsirannalla on kulkenut karjalaisen poimuvuoriston itäisin haarake. Tämän haarakkeen kuluneet kukkulat, töppyrät ja kalliot paljastuivat, kun jääkauden jäät hävisivät alueelta pois.

On mahdollista, että näillä seuduilla juuri korkeimmille paikoille jäi pitkäksi aikaa ns. kuollutta jäätä. Nämä korkeimmat paikat olivat (ovat yhä):

1) Äänisen lansirannikko; nykyään yleisesti yli 100 metrin korkeustasoa, korkein kohta yli 200 metriä. Tänne, Karelidien vuoriston itäisimmän haaran sisään hitaasti jähmettynyttä kuumaa kivisulaa eli syväkiveä on osattu louhia ja jalostaa Äänisenrannassa jo satoja vuosia.

2) Ostan länsipuoleinen, Syvärin-Ostajärvien välinen ylänkö; yleisesti korkeustasot yli 160 metriä, korkein kohta yli 220 metriä.

3) Ostajoen-Ojattijoen etelä-kaakkoispuolinen Vepsän ylänkö; yleisesti yli 260 metrin korkeustasoja, korkein kohta lähes 290 metriä.

Em. Baltian jääjärvi -teoriassa (19.1.) ehdotetaan, että sulamisvedet ym. ovat voineet huljuta ja virrata Äänisen ja Laatokan välillä Ojattijoen laaksoa pitkin, kun kuollut jää hallitsi sekä Äänisen länsirannikon ylänköä että Ostan länsipuoleista ylänköä ja Vepsän ylänköä.

Vedet koversivat reitin ja uoman Ostan länsipuoleisen ja Vepsän ylängön väliseen matalaan kohtaan (nyk. Ostajoki-Ojattijoki -uoma), ja tätä uomaa pitkin vedet aikansa virtasivat Äänisestä Laatokan suuntaan.

Myöhemmin, kun jää oheni ja suli myös Äänisen länsirannikon ja Ostan länsipuolen ylängöiltä, Äänisen vedet löysivät uuden reitin noiden ylänköjen välistä, ja tämä uoma tunnetaan nimellä Syväri.

Ojattijoen kautta kulkeva uoma kuivui entisestä mahtavuudestaan, ja sitä käyttivät jatkossa Ojattijoki Laatokan suuntaan ja Ostajoki Äänisen suuntaan. Eli nykyisin vallitseva tilanne.

Sitten spekuloin toisen, alkuperäisen ajatuksen puolesta.
Lähdetään liikkeelle siitä, että Äänisen ja Laatokan välisiä maisemia voi tarkastella myös vanhojen karttojen avulla. Edellisessä viestissä olikin jo tuoreen satelliittikuvan informaatio, jolla olen pyrkinyt selvittämään kysymystä:

Vyöryivätkö Äänisen vedet joskus muinoin Ojattijoen kautta Laatokkaan?

Seuraava 1:250 000 -mittakaavainen kartta perustuu Saksan Armeijan ja NL:n laatimiin topografisiin kartta-aineistoihin ja ilmakuvauksiin vuosilta 1932-41. Kartan on koostanut ja painanut Yhdysvaltain Armeijan karttapalvelu 1950-luvulla.

Karttalehti on Syvärin eteläpuolelta. Se kattaa Vepsänmaata Ojattijoensuun-Ostajoki -leveydeltä sekä 110 km Syvärin eteläpuolen syvyydeltä.

http://www.lib.utexas.edu/maps/ams/eastern_europe/txu-oclc-6519747-np35-16.jpg

Laitan tähän myös Aunuksen kannakselta, Syvärin pohjoispuolelta olevan kartat 1:250 000, siitä voi tarkastella mm. Äänisen länsirannikkoa, kas näin:

http://www.lib.utexas.edu/maps/ams/eastern_europe/txu-oclc-6519747-np35-12.jpg

Karttojen pintaa napsauttamalla saat esiin helppolukuisen suurennoksen.

Ensimmäiseltä kartalta voi lukea, että:

1) Ääninen, Ostajoki ja Osta (Oshta) näkyvät kuvan oikeassa yläkulmassa.

2) Ostasta lounaaseen on Kurvoila (Kurvoshkiy Pogost, Курвошский Погост).

3) Kurvoilasta länteen näkyy rotko, jonka pohjalla lännempänä on kaksi järveä: Suuri Ostajärvi (Озеро Большое Охтинское) ja Pieni Ostajärvi (Озеро Малое Охтинское), suurempi pienemmän pohjoispuolella.

Järviltä lähtee Ostajoki, joka virtaa siis Ääniseen.

4) Jatkettaessa Ostajärviltä lounaaseen ollaan yhä kanjonissa ja uomassa, joka luikertelee ja syvenee kohti vasemman alakulman Vinnitsaa (Vinnitsy Andronovskayaa). Joen nimeksi on tällä välillä merkitty Tuksha, joka muuttuu Ojatiksi ennen varsinaista Vinnitsaa.

5) Vinnitsa on siis Ojattijoen laaksossa. Joki virtaa 80-150 metriä syvässä laaksossa mutkitellen, lopussa tasaisempia maita kulkien ja liittyen Syväriin, joka laskee Laatokkaan.

-- Osa 1/2, jatkuu --

Olet todella paneutunut aiheeseen. Luulen, että Suomessa on vain kourallinen asiantuntijoita, jotka osaavat antaa vastaukset kysymyksiisi.