Näin yksinäisenä tulee väkisinkin mietittyä, mistä ja miten niitä ystäviä oikein löytää. No tietysti koulusta, harrastuksista, kavereiden kautta tai vaikka kaupan kassajonosta, mutta kun se ei tunnu onnistuvan niin millään. Kaikki ihmissuhteeni jää sellaisen tuttavuuden tasolle, jossa vaihdetaan kuulumisia silloin kun satutaan näkemään ja siinä se. Teen varmaan jotain väärin tai ainakin jätän tekemättä jotain mitä pitäisi, joten voisiko joku kiltti kertoa vähän tarkemmin, miten omat ystävyyssuhteet on lähtenyt käyntiin? Tarkoitan jotain tämän tapaista (esimerkki keksitty):
"Kävin kuubalaisten tanssien alkeisryhmässä ja huomasin, että asun samalla kurssilla olevan N:n kanssa samalla seudulla. Sovimme kimppakyydeistä ja kerran juttu jäi autossa niin pahasti kesken, että sitä täytyi jatkaa kahvikupin äärellä. Sen jälkeen on tuntunut luontevalta tavata muutenkin vapaa-ajalla."
Ilahtuisin paljon, jos joku viitsisi nähdä vaivan ja kertoa omista kokemuksistaan. Ehkä juuri sinun viestisi auttaa minua näkemään jonkun sellaisen mahdollisuuden, jonka kautta minäkin saan ystävän elämääni.
"Kävin kuubalaisten tanssien alkeisryhmässä ja huomasin, että asun samalla kurssilla olevan N:n kanssa samalla seudulla. Sovimme kimppakyydeistä ja kerran juttu jäi autossa niin pahasti kesken, että sitä täytyi jatkaa kahvikupin äärellä. Sen jälkeen on tuntunut luontevalta tavata muutenkin vapaa-ajalla."
Ilahtuisin paljon, jos joku viitsisi nähdä vaivan ja kertoa omista kokemuksistaan. Ehkä juuri sinun viestisi auttaa minua näkemään jonkun sellaisen mahdollisuuden, jonka kautta minäkin saan ystävän elämääni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä listausta tämän hetken ystävistä/kavereista:
Koulusta kun olin kauppiksessa. Hän aloitti lähinnä kyselemällä apua koulutehtäviinsä. Seuraavaksi huomasimme olevamme kumpikin lähdössä kahville ja menimme samaa matkaa. Siinä sitten vuorotellen silloin tällöin pyysimme toisiamme kahville, laitoimme pari kommenttia irc-galleriaan, juttelimme, vaihdoimme numeroita ja pikkuhiljaa aloimme viettää aikaa myös koulun ulkopuolella, hän pyysi heidän kotiin kahville jne. Minulla ei tässä luokassa ollut mitään tiettyä ystäväpiiriä ja olin hieman yksinäinen. Samaan aikaan tämä kaverini etääntyi senhetkisestä "parhaasta kaveristaan" jonka kanssa hän ennen aina liikkui. Tämä hänen kaverinsa nimittäin lintsasi paljon koulusta ja sen takia olimme vähän kuin kaksi yksinäistä ja löysimme toisemme.
Aloitin kesätyöt uudessa kaupungissa. Työpaikalla oli muitakin kesätyöntekijöitä, ja työjuttujen merkeissä juttelimme ja pyysimme apua työjuttuihin. Lounastaminen on tunnetusti mukavampaa yhdessä, ja meillä oli tapana mennä samaan aikaan syömään joten miksipä ei mentäisi yhdessä. Tämä kaveri näytti olevan vähän huolissaan minusta, että miten pärjään yksin uudessa kaupungissa enkä tuntenut paljon ihmisiä. Juttelimme niitä näitä. Samassa talossa oli myös hänen muita kavereitaan ja tutustuin myös heihin lounastauolla. Parin kuukauden työnteon jälkeen he kutsuivat minut viettämään aikaa myös vapaa-ajalla. He sattuvat olemaan sosiaalisia ja mukavia ihmisiä ja heidän kauttaan olen tutustunut moniin muihinkin.
Ja koulussa tämäkin, ammattikorkeassa. Uudessa kaupungissa kaikki olivat toisilleen tuntemattomia, ja halu oli suuri tutustua ja viettää aikaa opiskelijabileiden ym.tapahtumien merkeissä. Ensin sitä juteltiin niitä näitä, sitten kysyttiin että hei ootko menossa illalla sinne bileisiin, ja vaihdettiin numeroita ja sovittiin porukalla tapaaminen.
Jos jonkun kanssa tulet hyvin juttuun, sano aina että "olipas kiva jutella." Voit kertoa, että sinusta olisi hauska muulloinkin nähdä, käydä vaikka kahvilla ja jatkaa juttua.
Voit pyytää henkilön puhelinnumeron ja silloin tällöin soitella, kysellä kuulumisia ja jutella niitänäitä. Yleensä ihmiset ovat ilahtuneita yhteydenotoista.
Ala itse aktiivisesti pyytämään muita mukaasi minne ikinä oletkin menossa. Kirpputorille, messuille, shoppailemaan, elokuviin. Kutsu luoksesi kylään. Järjestä illanistujaisia ja kutsu enemmänkin ihmisiä kerralla paikalle.
Pidä yhteyttä säännölliseti. Muista jakaa itsestäsi, omista asioistasi, elämästäsi ja kokemuksistasi asioita. Näin voi löytyä jotain yhdistävää.
Eli älä jää tuttavaksi, jota on kiva nähdä silloin jos ja kun törmäillään. Ota yhteystiedot ja ala pitämään yhteyttä ja järjestä yhteistä aikaa ja tekemistä.
Juju on "ängetä" toisen elämään, toki vain jos aistii että toinen pitää sinusta ja yhteydenotoistasi. Kyllä sen vaistoaa ja huomaa, jos oma seura ja yhteydenpito ei ole toivottua. Puhelimeen ja tekstareihin ei vastata, takaisinpäin ei soiteta ja koskaan ei sovi mihinkään lähteä.
Taitavat tutustujat, joihin olen törmännyt, pyytävät aika nopeasti, jopa ensitapaamisella numeron ja alkavat soittelemaan ja pyytämään tapaamisia.
Aremmilla ihmisillä on numeron pyytämiseen ja soitteluun kynnys, arkaillaan ettei toinen ehkä haluakaan antaa numeroa ja pidä yhteydenotoista ja odotellaan sitten "aloitetta" ja yhteydenottoja toiselta osapuolelta, mitä yleensä harvoin tulee.
Yleensä ihmiset ovat kuitenkin ilahtuneita ja imarreltuja numeron pyytämisestä, yhteydenotoista ja tapaamisehdotuksista. Tulee hyvä mieli kun tuntee olevansa pidetty, haluttua seuraa ja kiinnostava ihmisenä toisen mielestä. Varsinkin kun Suomessa tämä tämmöinen "avoin tutustumisyritys" on melkoisen harvinaista herkkua.
Eri asia sitten numeron pyytäminen vastakkaisen sukupuolen edustajalta. Siinä vaara kiusaantumisesta ja väärinkäsityksistä.
Tee selväksi, että pidät henkilöstä, viihdyt hänen seurassaan ja haluat olla hänen ystävänsä. Älä kuitenkaan ole epätoivoinen, liian usein yhteyttä ottava roikkuja.
Monet ihmiset eivät oikein tunnu tajuavan yhteydenpidon vastavuoroisuuden merkitystä. Saatat joutua pitkäänkin olemaan aina se osapuoli, joka ottaa yhteyttä. Jatka vaan sinnikkäästi. Monilla on muita vanhoja ystäviä, joita he ensisijaisesti pyytävät mukaansa, ja uuden ihmisen pääsy "soittolistalle" voi kestää kauan tai ei tapahdu koskaan. Monilla on myös kiireitä, väsymystä ym. jolloin mielessä on kyllä soittaa tms. mutta ei kuitenkaan jostain syystä tule sitä tehtyä. Jatka yksipuoleista yhteydenpitoa niin kauan kuin jaksat ja haluat. Tilanne saattaa jossain vaiheessa muuttua, erityisesti jos mainitset asiasta. Toiset taas vaan ovat passiivisia kaikkien suhteen, eivätkä itse koskaan ota yhteyttä, odottavat vain että heitä pyydetään johonkin.
Ah, ja kaikista tärkein asia! Ole kiinnostunut toisesta ihmisestä ja hänen asioistaan! Kysele kuulumisia ja KUUNTELE, mitä hänellä on sanottavaa! Muista mitä hän on kertonut ja kysele mitä näille asioille nyt kuuluu. Kommentoi hänen puheitaan ja keskustele hänen asioistaan. Näin osoitat että välität ja olet kiinnostunut hänestä.
Mikään ei ole turhauttavampaa kuin tyyppi, joka vain puhuu omia asioitaan, ei kuuntele eikä ole kiinnostunut toisen puheista. Tiedän henkilöitä, jotka kysyvät kuulumisia, mutteivät selkeästi kuuntele laisinkaan vastausta. Yleensä puhuvat vain itsestään ja kun toinen yrittää puhua, puhuvat päälle ja kääntävät keskustelun taas itseensä ja omiin asioihinsa. Tällaiset saattavat kyllä tutustua hyvin ihmisiin, mutta pidemmällä juoksulla menettävät ystävänsä tai heidät pidetään vain etäisen tuttavan tasolla, sillä heidän ystävyytensä ei ole aitoa ja tasaveroista.
Tutustuin parhaaseen kaveriini yläasteen alussa. Olin silloin koulussa tosi yksinäinen ja juttelin tilanteestani tukioppilaani kanssa, joka ehdotti että voisin mennä juttelemaan toisen tytön kanssa, joka vietti välitunnit aina yksin. En tiedä miten onnistuin keräämään siihen rohkeutta, mutta menin kuitenkin seuraavalla välitunnilla sanomaan sille moi. En muista enää mistä puhuttiin, mutta sen muistan hyvin että välillä oli kiusallisen hiljaista ja tunsin itseni pahimman luokan idiootiksi. Se tyttö tuli kuitenkin seuraavalla välitunnilla juttelemaan kanssani ja siitä se ystävyys sai alkunsa. Siinä kävi tosi hyvä tuuri, kun oltiin kiinnostuneita aika samoista asioista.
Toiseen hyvään kaveriini tutustuin siten, että oltiin meidän yhteisen kaverin synttäreillä. Siellä tuli puhetta elokuvista ja se kysyi, onko kukaan halukas katsomaan yhtä tiettyä leffaa sen kanssa. Me mentiin sitten lopulta katsomaan sitä kahdestaan, ja siellä sovittiin seuraavasta elokuvasta ja siellä taas uudesta tapaamisesta jne.
Mulla on nykyään yksi todella hyvä ystävä kehen tutustuin ekana koulupäivänä seiskaluokalla.
Meijän yhteinen taival alkoi siitä, kun seiskaluokka oli alkamassa, ensimmäinen koulupäivä, seistiin jännittyneinä koulun pihalla ja kyyläiltiin toisiamme. Huomasin, että yhdellä tytöllä oli samanlainen huppari kuin minulla ja kummatki huomas sen ja alettiin nauramaan ja juttelemaan. Nyt ollaan yli 20-kymppisiä ja parhaita ystäviä. Meillä on vieläki samanlainen maku vaatteiden suhteen! :)
Mulla oli tosi syvä ystävyyssuhde myös erään vanhan koulukaverini kanssa. Häntä kiusattiin koulussa ja hän oli todella ujo ja hiljainen. Jotenkin hän vaikutti mielenkiintoiselta tyypiltä, niin aloin juttelee tän kanssa enemmän ja hän osoittau
tui ihanaksi ja maailman kilteimmäksi ihmiseksi. Nyt hän asuu kaukana eikä nähdä usein, koska hänellä on "kiireitä" ja koulujuttuja. Nähdään kuitenki pitkästä aikaa tossa joululomalla.
Ja sitten kans mun poikaystävä oli mun todella hyvä ystävä melkein kuusi vuotta. Tavattiin riparilla ja huomattiin että meillä oli samanlainen huumorintaju. Meillä oli yks tietty porukka mis liikuskeltiin ja saatettiin ihan kaksistaanki hengailla vaikka koululla ja vapaa-aikana. Kaverit heitti läppää et meist tulee joku aviopari joskus ja me vaa naurettii et ei nyt sentää. Sit se ystävyys vaan syveni ja syveni neljän vuoden ajan, kunnes rakastuttiin.
Eli rohkeasti vaan, voi vaikka pyytää kahville juttelemaan tai koulun jälkeen voi mennä shoppailemaan jne! Esim. mun koulussa on paljon ihania ihmisiä mihin haluisin tutustuu paremmin niin saatan pyytää niitä shoppailemaan, käydään kaupassa yhdessä, biletetään, käydään leffoissa ja ihan vaan ollaan.
Mä ainaki kattoisin vaan hyvällä jos vaikka joku vähän "ei niin tuttukaan" tulis pyytää kahville juttelee. Varsinki jos on samanlainen huumorintaju ni sitä vaan haluu jakaa toisen kanssa syvemmin sitä jossain muualla ja kokee yhdessä asioita.