Mulla on ongelma joka liittyy parhaaseen ystävääni. Ollaan parikymppisiä naisia, ja oltu ystäviä syntymästämme saakka. Ollaan luonteeltamme tosi erilaisia, mutta yhteiset kokemukset ja samanlainen huumorintaju yhdistää ja pitää meidät ystävinä.
Nyt kuitenkin elämä on alkanut viemään meitä ihan eri suuntiin. Muutin vuosi sitten opiskelujen perässä Turkuun ja tämä ystäväni jäi töihin entiselle kotipaikkakunnalleni Jyväskylään. Aloitin myös seurustelusuhteen ja hän elelee yksin sinkkuna. Hän on ollut pitkiä pätkiä ulkomailla töissä (hanttihommissa. ammattikoulututkinnolla) ja nyt sai vihdoin vakipaikan Suomesta eräästä firmasta. Nyt hän on kuitenkin alkanut haikailemaan takaisin ulkomaille ja oon tosi huolissani, koska hän on tekemässä mielestäni erittäin pahan virheen kun jättää työpaikkansa ja lähtee loikoilemaan ulkomaille ja etsimään töitä.
Kaikki muut hänen läheisensä kannustaa häntä lähtemään, mutta minä en millään haluaisi hänen lähtevän. Ensinnäkin se on minusta typerä idea tulevaisuuden kannalta ja toisaalta en voi olla ajattelematta itsekkäästi sitä, että menetän hänet lähdön takia.
Minulla on paljon ystäviä, mutta hän on minulle kuitenkin ihan ykkönen. Hän on tosi itsepäinen luonteeltaan, joten tiedän että hän tekee juuri miten itse haluaa ajattelematta muiden mielipiteitä. Mitä siis teen? Suututanko hänet sanomalla jyrkästi mielipiteeni vai nielenkö tappioni? Miten voisin takoa järkeä hänen päähänsä?
Nyt kuitenkin elämä on alkanut viemään meitä ihan eri suuntiin. Muutin vuosi sitten opiskelujen perässä Turkuun ja tämä ystäväni jäi töihin entiselle kotipaikkakunnalleni Jyväskylään. Aloitin myös seurustelusuhteen ja hän elelee yksin sinkkuna. Hän on ollut pitkiä pätkiä ulkomailla töissä (hanttihommissa. ammattikoulututkinnolla) ja nyt sai vihdoin vakipaikan Suomesta eräästä firmasta. Nyt hän on kuitenkin alkanut haikailemaan takaisin ulkomaille ja oon tosi huolissani, koska hän on tekemässä mielestäni erittäin pahan virheen kun jättää työpaikkansa ja lähtee loikoilemaan ulkomaille ja etsimään töitä.
Kaikki muut hänen läheisensä kannustaa häntä lähtemään, mutta minä en millään haluaisi hänen lähtevän. Ensinnäkin se on minusta typerä idea tulevaisuuden kannalta ja toisaalta en voi olla ajattelematta itsekkäästi sitä, että menetän hänet lähdön takia.
Minulla on paljon ystäviä, mutta hän on minulle kuitenkin ihan ykkönen. Hän on tosi itsepäinen luonteeltaan, joten tiedän että hän tekee juuri miten itse haluaa ajattelematta muiden mielipiteitä. Mitä siis teen? Suututanko hänet sanomalla jyrkästi mielipiteeni vai nielenkö tappioni? Miten voisin takoa järkeä hänen päähänsä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asut Turussa ja hän Jyväskylässä? Olet menettänyt hänet jo, itse muuttamalla Turkuun. Ette voi nähdä kovin usein.
Itse sait muuttaa ystäväsi luota pois Turkuun, mutta hän ei saisi elää elämäänsä ja tehdä mitä haluaa? Tuskin te kovin paljon harvemmin tapaisitte toisianne jos hän asuu ulkomailla kuin jos hän jäisi Jyväskylään "sinua varten." Kyllä, ajattelusi on itsekästä. Ajattelitko yhtään miltä ystävästäsi tuntuu kun sinä muutit Turkuun?
Ulkomailla työskentely on itseasiassa uran ja työkokemuksen kannalta erittäin hyvä asia. Työnantajista on aina hieno meriitti, jos on työskennellyt ulkomailla.
Jos ystäväsi ulkomaille lähteekin, ei hän sinne välttämättä loppuiäkseen jää. Ja jos jääkin, niin kuten molemmat olette tehneet, se on aivan oikein tehdä omat valintansa itsepäiseti, muiden mielipiteistä välittämättä.
Mutta vaikka hän ulkomaille lähtisikin, yhteyttä voitte aina pitää, netti on olemassa, niin puhelimetkin ja Skypen kautta voitte puhua ilmaiseksi.