Elikkä siis.. Ollaan tapailtu muutama kuukaus tosi tiiviisti yhden samanikäisen miehen kanssa ja läheisyyttä ja hellyyttä on riittänyt.
Ongelmana vaan on se, etten ota miehestä selvää.
Silloin kun nähdään, on hyvin hellyyttävä ja ihana, mutta kun en ole paikalla, ei hänestä kuulu yhtään mitään. Tuskin edes vastaa viesteihin tai keskusteluissa.
Kehuu minua kyllä hyvin paljon ja on jopa sanonut pari kertaa rakastavansa minua. Humalassa tosin.
Nähdään yleensä viikonloppuisin, joskin välillä saattaa mennä yli pari viikkoakin tapaamisten välissä. Tämä on minulle ihan ok, enkä siitä valitakkaan.
Mietityttää vaan kovin se, miksei mies pidä mitään yhteyttä erossa ollessamme, mutta aina tavatessamme on kuitenkin niin ihastuneen/rakastuneen oloinen ettei tosikaan. Käyttäydymme kuitenkin nähdessämme kuin pariskunta ja moni on meitä sellaiseksi luullutkin.
Voiko mies siis tosissaan olla kiinnostunut, vai olenko vain se tuttu ja turvallinen "vakipano"? :/
Tämä myöskin ihmetyttää, että humalassa sanoo rakastavansa minua, mutta selvinpäin ei tuollaisia yleensä puhele. Voiko humalaisen miehen puheita yleensäkkään ottaa tosissaan? Itse en sano rakastavani ketään, ellen sitä todella tarkoita.
Pahoitteluni, mikäli tekstini on sekavaa, mutta pää ei pysty nyt tämän parempaan ulosantiin. :D
Ongelmana vaan on se, etten ota miehestä selvää.
Silloin kun nähdään, on hyvin hellyyttävä ja ihana, mutta kun en ole paikalla, ei hänestä kuulu yhtään mitään. Tuskin edes vastaa viesteihin tai keskusteluissa.
Kehuu minua kyllä hyvin paljon ja on jopa sanonut pari kertaa rakastavansa minua. Humalassa tosin.
Nähdään yleensä viikonloppuisin, joskin välillä saattaa mennä yli pari viikkoakin tapaamisten välissä. Tämä on minulle ihan ok, enkä siitä valitakkaan.
Mietityttää vaan kovin se, miksei mies pidä mitään yhteyttä erossa ollessamme, mutta aina tavatessamme on kuitenkin niin ihastuneen/rakastuneen oloinen ettei tosikaan. Käyttäydymme kuitenkin nähdessämme kuin pariskunta ja moni on meitä sellaiseksi luullutkin.
Voiko mies siis tosissaan olla kiinnostunut, vai olenko vain se tuttu ja turvallinen "vakipano"? :/
Tämä myöskin ihmetyttää, että humalassa sanoo rakastavansa minua, mutta selvinpäin ei tuollaisia yleensä puhele. Voiko humalaisen miehen puheita yleensäkkään ottaa tosissaan? Itse en sano rakastavani ketään, ellen sitä todella tarkoita.
Pahoitteluni, mikäli tekstini on sekavaa, mutta pää ei pysty nyt tämän parempaan ulosantiin. :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
Totuus tulee lapsen ja juopon suusta...
Sillä on joku, eli varatulta vaikuttaa.
Ei ole varattu tämä kyseinen herra. Sen tiedän varmasti. Se selittäisikin tilanteen hyvin, mutta kun ei. :D
Jos mies sanoo muutaman kuukauden tapailun jälkeen ja aina kännissä vaan rakastavansa sua niin se mies ei tiedä rakkaudesta mitään. Haluaa sulta vaan seksiä, kun ei muuten edes soittele tai pidä yhteyttä. Onhan se selvää et se miehes on joku pleijerin tapainen. Voisit ottaaa puheeksi ja kysä suoraan et missä mennään niin miehes ehkä saa sönkötettyä jotain
Ei siis ole koskaan ollut mitenkään häiritsevän humalassa sanoessaan tuota, vaan järki on luistanut ihan ongelmitta. Tuleeko ne tunteet sitten vaan humalassa paremmin esille? Sitä en tiedä.
Mies on kyllä ennen ollut pleijeri.. Sen hän on kertonut ihan avoimesti. Ei kuitenkaan ole melkeen vuoteen harrastanut edes seksiä muiden, kuin minun kanssani. Eli on muuttunut. kai? Voisin toki ottaa vain asian puheeksi, tai ottaa itsekkin etäisyyttä ja olla ottamatta kontaktia. Katsoo sitten miten mies siihen reagoi. Tiedä sitten kumpi olisi parempi vaihtoehto. :/
"Ei kuitenkaan ole melkeen vuoteen harrastanut edes seksiä muiden, kuin minun kanssani. Eli on muuttunut. kai?"
Heh, kyllä hauska miten naiset saa näköjään nielemään kaikkea paskaa. Ajattelette liikaa tunteella. Käyttäkää järkeäkin välillä.
Kuminauhaefekti toimii, eli nyt et ota yhteyttä ollenkaan tähän mieheen, ennenkun hänestä itsestään alkaa kuulua. En usko että kauaakaan joudut odottelemaan, kummasti alat vaikuttaa kiinnostavammalta kun olet vähän "vaikeammin tavoiteltava" ;D
Ihan oikeasti, jos miestä ei kiinnosta kuulumisesi arkisin lainkaan, niin joko a) mies on todella kiireinen töidensä puolesta b) olet luultavasti pelkkä vakipano. Vaikka mies sinusta pitääkin varmaan paljonkin, niin voi myös olla että on jollain tapaa sitoutumiskammoinen, eikä siksi halua sen enempää.
Kysymällä ja juttelemalla selviää, jos on selvitäkseen.:)
Lyhyesti:
Olet tuttu ja turvallinen vakipano.
Ehkäpä mie tosiaan otan käyttöön sitten tuon kuminauhaefektin. Kävi miten kävi. :D Katsotaan kauanko joudut odottelemaan, ennenkuin miehestä jotain kuuluu.
Itellä muutama tällainen "juttu" takana, ja ne eivät päättyneet hyvin. Lopetin yhteyden pidon ja omat tunteeni hiipuivat sen myötä, ja näistä miehistä ei sitten enää kuulunutkaan mitään kun en itse ollut se joka ottaa aina yhteyttä... Molemmilta kyselin suoraan, että haluaako vielä nähdä ja voi suoraan sanoa, jossei halua. Vakuuttelivat, että haluavat mutteivät muka tiedä missä mennään plaaplaaplaa. Mutta siis jutut hiipuivat ja nyt ei enää edes kiinnosta. :D Toisesta aikaa jo vuosi, toisesta vasta kuukausi..
Anna miehen olla ja eti jotain parempaa. :)
miehen näkökulmasta mulla on juuri tuo ongelma eli olen aivan jäätävän sitoutumiskammoinen... tyttö on tosi kaunis ja mukava ja tahtoisi edetä seurustelemaan mutta minä en vain siihen kykene mikä suoraan sanoen vituttaa! enkä tiedä miten tulisi edetä koska tavataa vain viikonloppuisin koska itse en pysty kuvittelemaan meitä käsikädessä jossain yleisillä paikoilla ns parina tai joka päivä yhdessä ilman ettei minua alkaisi ahdistamaan.. tosi kurja tilanne koska pidän hänestä tosi paljon mutta en pysty etenemään ja pelkään että en tuu koskaan löytämään paremaa jos nyt tämän lopetan :( tai sitten se vaan on niin että kyseinen tyttö ei sisimmässään ole se "oikea" minulle tai olen vain henkisesti rikki jostain.
Itse kuulun siihen ihmiskastiin, joka ei hirveästi "turhaan" kuulumisia kysele eikä muutenkaan pidä yhteyksiä tuttuihin, edes tyttöystävään, ellei ole jotain asiaa sanottavana. Minä tosin mainitsin tämän toiselle jo suhteen alkuvaiheessa, ja hän ei sitä ole kokenut minään ongelmana. Emme siis soittele emmekä viestittele välttämättä ollenkaan vaikka olisimme viikonkin erossa (tosin alkuvuodesta muutammekin yhteen niin ei enää taukoja näkemisessä tule).
Halusin kuitenkin tämän sanoa siksi, että aina se, että ei kuulu mitään, ei välttämättä tarkoita kiinnostumattomuutta. Itsekin olen juuri tuollainen että silloin kun ollaan kahdestaan niin vähän väliä halitaan ja muutenkin on aina kiva olla toisen kanssa, eli kyllä ne tunteet olemassa ovat siitä huolimatta.
Mutta jos olette tapailleet jo muutaman kuukauden niin eiköhän ole jo aika pitää se "mikäs tää meidän juttu on ja miltä meidän tulevaisuus näyttää toistemme mielestä" -keskustelu?