sen minkä vuoksi on sinkku ja pla pla pla, mutta kukaan ei silti tee asialle mitään vaikka parisutheen haluaisi. Outo yhtälö. Ja mistä lie johtuu
Moni on tiedostanut
en tiedä
26113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Riippuu siitä, miten epätoivoisesti parisuhdetta haluaa.... Ellei ole paniikissa, ei ole mitään tarvetta ryhtyä "muuttamaan" itseään, lisäksi kyllä totuus aina jossain vaiheessa paljastuu...
Vaikkapa se että se syy sinkkuuteen on semmonen jota ei niin vaan muuteta.
No eihän nyt muuttamisesta sinänsä kysymys ollut, vaan tietyn ongelman poistamisesta.. Ja kyllä täällä ainakin touhu on vähintäänkin epätoivoista välillä.
Niin, voinhan pukeutua farkkuihin ja pusakkaan ja teettää mikrolobotomian ja keskustella salkkari-bb-juttuja, niin ehkä se ylkä löytyy :) Niin, ja tietysti heitän kirjaston ja antiikkihuonekalut taiteesta puhumattakaan ulos ja korvaan Maskun kalustetalon anneilla, niin ei uljas ylkä tunne oloaan oudoksi. Todennäköisesti hän myös haluaa saada maksalaatikkonsa ja eineslihapullansa lämpimänä pöytään säännöllisesti, mitenkähän siitä suoriudun, vaikeaksi menee.
Kyllähän niitä yksinäisiä miehiä tosiaan tuolla on, sen kuin vain menee ja poimii...
Tä...
Tällä palstalla hengaaminen ei kyllä nosta sinuakaan aivan eliittiin...
Totta, aivan totisen totta... Enkä tunnustaisi kenellekään reaalielämässä!
On niitä jotka ajattelevat, että eivät ole sen kummempia kuin muutkaan. Heistä suurin osa on oikeassa.
On heitä jotka ajattelevat olevansa parempia kuin suurin osa väestä. Heistä harva on oikeassa.
Ja on heitä jotka ajattelevat olevansa parempia kuin muut, piste. He ovat lähes poikkeuksetta kusipäitä.
Aluksi tosiaan palstaa lukiessa tuli olo, että mihin ihmeen kuralätäkköön sitä on tipahtanut. Lopulta tämä p.aska kuitenkin koukuttaa kovasti, vaikkei mitään muuta saa irti kuin vähän pahemman olon.
Ymmärrät toivottavasti, että samansuuntaisia toimia se pariutuminen miehilläkin usein vaatisi.
Minä selailen tätä elämäni häpeätahraa aina yksityinen selaus -tilassa, ettei vaan jää mitään todisteita sivuhistoriaan. Jos vaikka joku täällä kävisi joskus (lol).
Itse tyhjennän sivuhistorian tasaisin väliajoin.
Parisuhde on hankala juttu, jota ei pelkästään haluamalla voi onnistuneesti toteuttaa. Haluaminen on väärä lähtökohta, toista kun ei voi omistaa.
Uskoisinpa että syitä löytyy monia:
Alemmuudentunne
Netti taitaa vääristää ihmisten keskinäisiä suhteita enemmän kuin tuoda ihmisiä yhteen näissä yhteyksissä.
On niin kovaa puhetta vaatimuksista puolin ja toisin, että vähemmästäkin menee ihminen ymmälle. En yhtään ihmettele, että jotkut ilmeisen tosissaan ovat sitä mieltä etteivät kenellekään voi kelvata. Ovat ottaneet tosissaan jonkun urpon vaatimuslistan.
Epävarmuus
Sitä oikein ruokitaan, dissataan ja haukutaan tuiki tuntemattomia palstalaisia. Ketä mistäkin syystä. Se tuntuu olevan joillekin ihan ilo.
Tulee mieleen keskiaikainen huumori: silloinhan oli helevetin hauskaa potkasta rampa kumoon katuojaan ja sylkäistä vammaisen naamalle. Hip hei.
Ujous
Siitäkin kasvaa kaiken kiusaamisen, "vihapuheen" ja muiden huonojen kokemusten myötä joillekin sellainen muuri, että se varmasti haittaa jokapäiväistä elämää.
Kannustuksen ja rohkaisun puute
Useimmilla yksinäisillä taitaa olla nollassa tämä puoli elämässä. Täältä ovat tuskin sitä saaneet.
Elämän keskittyminen liikaa bittiavaruuteen
Netissähän on vaikka mitä, juu. Sinne on helppo hautautua. Siellä on myös kaikenlaista kivaa..Mutta non-verbaalinen viestintä ja sen sellaiset sosiaaliset taidot voi jäädä vajavaisiksi jos livekontaktit on olemattoman vähäisiä.
Tässä oli mitä tuli mieleeni tällä hetkellä.
Niin ja tuli mulle myös semmonen asia mieleen, että mitäs jos kaikki yrittäis käyttäytyä suurinpiirtein aikuismaisesti. Kyllä asia on niin, että me palstailijat luomme tämän ilmapiirin ihan itse. Niin hyvässä kuin pahassa.
Moni (erityisesti palstalainen) luulee, että heidän elämänsä alkaa vasta parisuhteessa. Jos ei osaa elää, eikä tulla toimeen ja olla onnellinen edes yksin, kuinka voisi olla sitä suhteessa? Kuinka joku viitsisi ottaa kumppanikseen henkilöä, jolla on vain pakonomainen tarve päästä suhteeseen, ja pitäytyä siinä keinolla millä hyvänsä? Mahtaa olla aika hankala seurustelukumppani sitäpaitsi.
Ei tässä pakonomaista tarvetta ole, mut itse en harrasta yhdenillan juttuja enkä mitään vakipano touhua kannata, en pidä niin päljoa muutenkaan yksin olemisesta, että joo, suhde ois ihan kivaa vaihtelua. Siinä sais sitä kaivattua hellyyttä ja läheisyyttä jota tällä hetkellä en voi saada.
Totta turiset.
Mutta toisaalta, jostainhan se on aloitettava.
Niistä pieleenmenneistä suhteista luulisi ihmisen jotain oppivan.
Saattaa myös olla että moni kokematon sinkku odottaa liikaa parisuhteelta.
Esim.että se ensimmäinen suhde on pakosta jotain elämää suurempaa, ja sen täytyy olla jotain täydellistä. Melkoinen kynnys voi olla seurustelun aloittamiseen.
Kuitenkin kantapään kautta näitä asioita opitaan vanhempanakin.
Itse uskon vain oikeisiin siirtoihin, myös parisuhdeasioissa. On hyvä olla pidättyväinen ja välillä seurata mitä ympärilläänkin tapahtuu, myös muille ihmisille eikä aina olla se "kantapään kautta" -oppija. Se on mielestäni tyhmyyttä.
Minulla taas suhde OLI se elämää suurempi, ja vähempään on vaikea tyytyä. Mutta puolisoni olikin "itä-mies". (Täällä muuten oppii valtavasti outoja uudissanoja)
Ei tainnut nyt oikein data välittyä mitä tulee kantapään kautta oppimiseen.
Enpä usko että kukaan tekee ihmissuhteissaan vain niitä oikeita siirtoja.
Kaikki tekevät virheitä, ja niistä sitten opitaan. (Siis kantapään kautta.)
Eikä se virheiden tekeminen tarkoita sitä että ihminen olisi ympäristölleen sokea ja kuuro.
Mikä on itä-mies?
Palstan provopossuporukka on lanseerannut mielenkiintoisia sanoja kuten suominainen, itä-nainen, joten vastaavan logiikan mukaan on kai myös itä-mies, eikö vain? Vaikka toisinaan itä onkin Suomesta länteen....
Mitäs itä-mies tekee eri tavalla suomimieheen verrattuna, jos sitä kehittäisi itseään hiemaan oikeaan suuntaan, jotta suominainen tykkäisi?
Ja tähän vielä selvennykseksi lisään, että minä en ole etsimässä parisuhdetta.
Ja nämä funtsailuni muiden vaikeuksista perustuvat kaikki lähinnä näiden palstojen riveiltä ja rivien välistä luettuun.
Että saatan olla totaalisen väärässäkin.
En muuta itseäni, koska mun pitäisi tulla hyväksytyksi OMANA ITSENÄNI. Omana itsenä, tai ilman suhdetta. Näin kaikki naispuoliset kaverinikin sanovat.
Ei kai kukaan perusluonteelleen mitään mahda, eikä tarvitsekaan.
Ja omana itsenäänhän suhteeseen pitää ryhtyäkin jos on ryhtyäkseen.
Olisiko kuitenkin kenties jotain pientä viilattavaa jossain muussa?