Olen 26v mies jolla yliopisto-opinnot ovat lopuillaan. Kotipaikkakunnallani minulla ei ollut kuin yksi kaveri ja minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Lukiossa ei enää kiusattu, mutta ei minua myöskään otettu porukkaan mukaan vaan olin ulkopuolinen. Pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja lähdin positiivisella mielellä. Ajattelin, että nyt saan uusia kavereita, ystäviä ja tyttöystävänkin. Olin kolme ensimmäistä vuotta aktiivisesti mukana ainejärjestöni jutuissa. Se ei antanut minulle yhtään mitään. En saanut kavereita, ystäviä, enkä tyttöystävää. Toiminta oli pelkkää ryyppäämistä ja siellä oli vahva sisäpiiri johon en päässyt mukaan. Olin taas ulkopuolinen. Porukka ei tosin ollut sellaista, missä minä viihtyisin.
Jätin sitten sen touhun. Menin mukaan yhteen yliopiston lautapelikerhoon ja sitten kävin yhdessä toisessa jutussa. Olin aina positiivisella ja iloisella mielellä sekä olin aktiivinen. Olisihan sitä voinut olla vieläkin aktiivisempi. Nämä molemmat jutut hiipuivat pikkuhiljaa, eikä niistäkään mitään syntynyt. Tosi lautapelikerhossa olleet tyypit olivat täysin erilaisia kuin minä. He olivat kiinnostuneita eri asioista yms. Sitten menin yhteen yliopiston urheiluseuraan. Siellä olen edelleenkin aktiivisesti mukana. Meillä on ollut monia hauskoja tapahtumia, mukavia illanviettoja ja hienoja turnauksia. Näiden ihmisten seurassa useimmiten viihtyy ja olen ymmärtääkseni ihan pidetty tyyppi siellä. Seurassa vallitsee hyvä yhteishenki. Mutta hekin ovat jääneet harrastuskavereiksi ja heillä on oma paikkansa ihmissuhde verkostossani. En ole kuitenkaan ystävystynyt kenenkään kanssa, enkä ole saanut tyttöystävää. Seurassa on sekä tyttöjä että poikia. Monia mukavia muistoja olen sieltä saanut, mutta en kavereita, joidenka kanssa olisi tekemisissä sitten, kun harrastus loppuu.
Nyt minulta on täysin loppunut opiskelumotivaatio ja päällimmäisenä tunteena on pettymys. En sitten tiedä, että oliko minulla liian suuret odotukset maisemanvaihdosta, mutta nyt tuntuu, että tämä on taas sitä samaa vanhaa paskaa. Pitäisi vielä opiskella vähän aikaa ja tehdä mm. gradua, mutta minua ei kiinnosta yhtään. En ole koko syksynä tehnyt opiskeluhommia, kun olen vain murehtinut ihmissuhteitani. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä ja missä mättää?
Minulla on kolme kaveria, joista yksi on vähän niin ja näin. Olen vähän tympääntynyt häneen. Hän on sellainen sohvaperuna ja negatiivinen tapaus. Hänen kanssaan ei voi jutella oikein mistään. Kolme kaveria on kuitenkin paremmin, kuin ennen eli pitäisi olla ainakin jollain tavalla tyytyväinen. Kehitystä on tapahtunut. Kahta näistä kavereistani näen aika vaihtelevasti ja se on vähän ongelma. Tätä johon olen tympääntynyt, näen useammin. Eniten olen kaivannut tyttöystävää, mutta olen menettänyt toivoni uusien ystävien ja varsinkin tyttöystävän suhteen. Olen saanut paljon kehuja (etenkin tytöiltä), että olen mukava, hauska, huumorintajuinen, fiksu, luotettava ja hyvä tyyppi. Koulussa minua kiusattiin ulkonäön takia. Olen hyvässä kunnossa ja urheilen paljon. On pari sanonut, että olen kivannäköinen. Minulle on vain tullut olo, että ulkonäöstäni tämä kaikki siis kaverien- ja tyttöystävän puute johtuu. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia. Muutamilta tytöiltä olen saanut tylyä kohtelua, kun olen kaverimielessä ensin yrittänyt tutustua. Netissäkin tutustuminen on päättynyt kuvien vaihtamiseen, vaikka ensin on kehuttu maasta taivaaseen. Ulkonäöstäni on tullut kyllä positiivistakin kommenttia. Jotenkin on vain toivoton olo, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Missä tutustuisi ihmisiin ja erityisesti mukaviin ja kivoihin tyttöihin? Miten saisin tytöt kiinnostumaan itsestäni? Haluaisin vain uusia kavereita, ystäviä ja tyttöystävän. Vietän aikaani ihan liikaa yksikseni. Olen sosiaalinen, mutta porukassa vähän hiljainen. Ei vain jaksa enää olla reipas, aktiivinen ja mukava, kun se ei tuota mitään tulosta. En vain ymmärrä, että mikä mättää?
Jätin sitten sen touhun. Menin mukaan yhteen yliopiston lautapelikerhoon ja sitten kävin yhdessä toisessa jutussa. Olin aina positiivisella ja iloisella mielellä sekä olin aktiivinen. Olisihan sitä voinut olla vieläkin aktiivisempi. Nämä molemmat jutut hiipuivat pikkuhiljaa, eikä niistäkään mitään syntynyt. Tosi lautapelikerhossa olleet tyypit olivat täysin erilaisia kuin minä. He olivat kiinnostuneita eri asioista yms. Sitten menin yhteen yliopiston urheiluseuraan. Siellä olen edelleenkin aktiivisesti mukana. Meillä on ollut monia hauskoja tapahtumia, mukavia illanviettoja ja hienoja turnauksia. Näiden ihmisten seurassa useimmiten viihtyy ja olen ymmärtääkseni ihan pidetty tyyppi siellä. Seurassa vallitsee hyvä yhteishenki. Mutta hekin ovat jääneet harrastuskavereiksi ja heillä on oma paikkansa ihmissuhde verkostossani. En ole kuitenkaan ystävystynyt kenenkään kanssa, enkä ole saanut tyttöystävää. Seurassa on sekä tyttöjä että poikia. Monia mukavia muistoja olen sieltä saanut, mutta en kavereita, joidenka kanssa olisi tekemisissä sitten, kun harrastus loppuu.
Nyt minulta on täysin loppunut opiskelumotivaatio ja päällimmäisenä tunteena on pettymys. En sitten tiedä, että oliko minulla liian suuret odotukset maisemanvaihdosta, mutta nyt tuntuu, että tämä on taas sitä samaa vanhaa paskaa. Pitäisi vielä opiskella vähän aikaa ja tehdä mm. gradua, mutta minua ei kiinnosta yhtään. En ole koko syksynä tehnyt opiskeluhommia, kun olen vain murehtinut ihmissuhteitani. En enää tiedä mitä pitäisi tehdä ja missä mättää?
Minulla on kolme kaveria, joista yksi on vähän niin ja näin. Olen vähän tympääntynyt häneen. Hän on sellainen sohvaperuna ja negatiivinen tapaus. Hänen kanssaan ei voi jutella oikein mistään. Kolme kaveria on kuitenkin paremmin, kuin ennen eli pitäisi olla ainakin jollain tavalla tyytyväinen. Kehitystä on tapahtunut. Kahta näistä kavereistani näen aika vaihtelevasti ja se on vähän ongelma. Tätä johon olen tympääntynyt, näen useammin. Eniten olen kaivannut tyttöystävää, mutta olen menettänyt toivoni uusien ystävien ja varsinkin tyttöystävän suhteen. Olen saanut paljon kehuja (etenkin tytöiltä), että olen mukava, hauska, huumorintajuinen, fiksu, luotettava ja hyvä tyyppi. Koulussa minua kiusattiin ulkonäön takia. Olen hyvässä kunnossa ja urheilen paljon. On pari sanonut, että olen kivannäköinen. Minulle on vain tullut olo, että ulkonäöstäni tämä kaikki siis kaverien- ja tyttöystävän puute johtuu. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia. Muutamilta tytöiltä olen saanut tylyä kohtelua, kun olen kaverimielessä ensin yrittänyt tutustua. Netissäkin tutustuminen on päättynyt kuvien vaihtamiseen, vaikka ensin on kehuttu maasta taivaaseen. Ulkonäöstäni on tullut kyllä positiivistakin kommenttia. Jotenkin on vain toivoton olo, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Missä tutustuisi ihmisiin ja erityisesti mukaviin ja kivoihin tyttöihin? Miten saisin tytöt kiinnostumaan itsestäni? Haluaisin vain uusia kavereita, ystäviä ja tyttöystävän. Vietän aikaani ihan liikaa yksikseni. Olen sosiaalinen, mutta porukassa vähän hiljainen. Ei vain jaksa enää olla reipas, aktiivinen ja mukava, kun se ei tuota mitään tulosta. En vain ymmärrä, että mikä mättää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.