Nyt kaipaan hiukan ulkopuolisten ja vieraiden mielipiteitä tästä tilanteesta.
Eli olemme olleet naimisissa reilun kymmen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lähes koko avioliiton ajan tilanne on ollut se, että mieheni viettää mieluummin vähäiset vapaat viikonlopunsa baareissa ystävänaistensa kanssa. Viime aikoina tilanne on pahentunut entistäänkin, sillä kuvioissa on uusi paras ystävä (joka tuttuun tapaan on tietenkin nainen). Jotenkin alkaa vähitellen kyllästyttämään tämä tilanne. Liian usein joutuu viettämään viikonloppuiltansa yksin jotain huonoa elokuvaa katsellen.
Olen yrittänyt puhua hänelle tunteistani, mutta reaktio on aina se että olen ihan turhasta mustasukkainen ja ystävistään hän ei missän nimessä luovu. En tietenkään sitä edes oleta, ja musta on ihan ok käydä välillä ulkona. Mutta olemme kiireisiä ja yhteistä aikaa on muutenkin vähän ja sekin kuluu herran baarijuoksuilla ja krapuloissa . Kysyessäni onko hän pettänyt minua, vastaus on aina ollut en koskaan. Toisalta luotan hänen sanaansa, toisaalta jossain takaraivossa nakertaa pieni epäilys. En mielestäni ole mitenkään sairaalloisen mustasukkainen, mutta en silti voi mitään sille että minulla on paha olo asiasta
Ulkonäössäni ei mielestäni ole mitään vikaa, olen nuori, nätti ja hyväkroppainen. En nyt mikään huikean hauska seuraihminen ole, mutta kyllä ainakin muut ihmiset ovat seurassani viihtyneet. Seksiä harrastamme varmaan melko keskiverrosti, ainakin muutaman kerran viikossa tehdään jotain.
Eli mieheni viettää siis vähäisen vapaa-aikansa mieluummin muiden naisten kanssa baareissa, kuin minun kanssani. Pidänkö nyt paljon melua tyhjästä, vai miten kauan te jaksaisitte tällaisat tilannetta?
Haluaisin ulkopuolisten mielipiteitä, pettääkö mieheni minua? Eli olenko sinisilmäinen idiootti vai mustasukkainen turhasta?
Eli olemme olleet naimisissa reilun kymmen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Lähes koko avioliiton ajan tilanne on ollut se, että mieheni viettää mieluummin vähäiset vapaat viikonlopunsa baareissa ystävänaistensa kanssa. Viime aikoina tilanne on pahentunut entistäänkin, sillä kuvioissa on uusi paras ystävä (joka tuttuun tapaan on tietenkin nainen). Jotenkin alkaa vähitellen kyllästyttämään tämä tilanne. Liian usein joutuu viettämään viikonloppuiltansa yksin jotain huonoa elokuvaa katsellen.
Olen yrittänyt puhua hänelle tunteistani, mutta reaktio on aina se että olen ihan turhasta mustasukkainen ja ystävistään hän ei missän nimessä luovu. En tietenkään sitä edes oleta, ja musta on ihan ok käydä välillä ulkona. Mutta olemme kiireisiä ja yhteistä aikaa on muutenkin vähän ja sekin kuluu herran baarijuoksuilla ja krapuloissa . Kysyessäni onko hän pettänyt minua, vastaus on aina ollut en koskaan. Toisalta luotan hänen sanaansa, toisaalta jossain takaraivossa nakertaa pieni epäilys. En mielestäni ole mitenkään sairaalloisen mustasukkainen, mutta en silti voi mitään sille että minulla on paha olo asiasta
Ulkonäössäni ei mielestäni ole mitään vikaa, olen nuori, nätti ja hyväkroppainen. En nyt mikään huikean hauska seuraihminen ole, mutta kyllä ainakin muut ihmiset ovat seurassani viihtyneet. Seksiä harrastamme varmaan melko keskiverrosti, ainakin muutaman kerran viikossa tehdään jotain.
Eli mieheni viettää siis vähäisen vapaa-aikansa mieluummin muiden naisten kanssa baareissa, kuin minun kanssani. Pidänkö nyt paljon melua tyhjästä, vai miten kauan te jaksaisitte tällaisat tilannetta?
Haluaisin ulkopuolisten mielipiteitä, pettääkö mieheni minua? Eli olenko sinisilmäinen idiootti vai mustasukkainen turhasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kävis joka viikonloppu, niin en jaksais kuukauttakaan. Ei voi tietää varmasti pettääkö vai ei, mutta ei se mun mielestä silti oo hyväksyttävää. Enkä jaksais sitä että miehellä on paljon naispuolisia kavereita keiden kans kahdestaan kuljetaan. Mulle ei vaan mitenkään päin kävis tommonen.
Ajankäyttöongelma tuossa on ensisijainen. Mies ei muka tajua, että haluat viettää aikaa hänen kanssaan! En ihmettele, että alat olla vähän mustasukkainenkin, mutta tuossa tilanteessa keskittyisin ennen kaikkea siihen, että mies ei juoksisi niin paljon muualla. Tarvitsettehan te nyt yhteistäkin aikaa. Jos mies kaipaa sosiaalisuutta, niin pyytäkää niitä kavereita vaikka välillä teille lasilliselle, tutustut sinäkin näihin niin tärkeisiin ystäviin.
Ajankäyttöpä juuri, eikä niinkään keskinäinen ajanvietto vaan osallistuminen kodin pyöritykseen ja lasten elämään.
Mutta koska toisen käytökseen ei voi vaikuttaa (yritettyhän on jo), pitää miettiä vain omaa suunnitelmaa. Mikä on lapsille parasta?
Suhtautuisin mieheen puhtaasti rahanlähteenä. Niin kauan, kun isän läsnäolo on lapsille jokseenkin myönteinen asia, mies tulkoon ja menköön niin kuin haluaa. Tällaisesta huikentelijastakin on paljon hyötyä. Rahan lisäksi hän voi käydä kaupassa, pitää välillä silmällä lapsiaan, huomata, jos äidille on kotona sattunut onnettomuus jne.
Vertailukohdaksi pitää siis ottaa yksinhuoltajuus eikä romanttiset haaveet.