Se on hyvin mielenkiintoista miten ihmiset osaavat kyllä vaatia vaikka mitä, mutta sitten kun kysymys antamisesta tulee, niin mennään varsin vaitinaiseksi. Eli osataan vaatia, mutta ei ole mitään, jota antaa takaisin.
Tyypillisin esimerkki: Haluan nuoren, neitseellisen ja kauniin teininaisen = Vaatimus.
Olen keski-ikäinen läski ja ruma mies = Antaminen.
Esimerkki on hyvin karrikoitu ja pinnallinen, joten sitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Tässä aiheessa tulee myös yksi nykypäivän ns "ongelmista" esiin. Parisuhdemarkkinat ovat muuttuneet niin kaupallistyylisiksi, että yhä useampi mies huomaa jäävänsä tämän markkinan ulkopuolelle, koska he eivät omista joitain taitoja, jolla voisivat löytää itselleen kumppanin.
Tyypillisin esimerkki: Haluan nuoren, neitseellisen ja kauniin teininaisen = Vaatimus.
Olen keski-ikäinen läski ja ruma mies = Antaminen.
Esimerkki on hyvin karrikoitu ja pinnallinen, joten sitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Tässä aiheessa tulee myös yksi nykypäivän ns "ongelmista" esiin. Parisuhdemarkkinat ovat muuttuneet niin kaupallistyylisiksi, että yhä useampi mies huomaa jäävänsä tämän markkinan ulkopuolelle, koska he eivät omista joitain taitoja, jolla voisivat löytää itselleen kumppanin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä ainakin oon antanut niin paljon, kun oon pystynyt (liikaa).
Viimeisessä suhteessa, joka kesti noin vuoden, annoin esim. anteeksi kymmeniä kertoja, en nalkuttanut vaikka aihetta olisi ollu,t vaan yritin tukea miestä.
Annoin hellyyttä niin kauan kun pystyin. Kun oli tarpeeksi satutettu en enää pystynyt petipuuhiin, mutta pitelin kuitenkin kädestä.
Huolehdin ruuanlaitosta yms. että ruoka oli valmiina kun toinen tuli töistä.
Maksoin myös miehen velkoja, kun hänellä oli rahat tyhmyyksien takia loppu.
Yhtään enempää en olisi voinut antaa ja silti "mies" valitsi mieluumin viinan.
Voi kun joskus olis joku joka olis valmis antamaan edes puolet siitä mitä itse annoin.
No enpä tiedä.. Se on kyllä ihan miehestä ja naisesta kiinni. Yleisesti ottaen kumpikin on vailla jonkinlaista "unelma" puolisoa, jossa virheitä ei saisi olla, ei luonteessa eikä ulkonäössä.. Onko tää mahdollista? No tuskin.
Itse tiedostan virheeni ja niitä koettanut korjata (tupakka ja alkoholi jo poissa, vaikken jälkimmäistä useasti olekaan sitä käyttänyt) mutta itseni eteen teen töitä. Tosin en tee tätä sen takia että olisi joku vaan sen takia, koska jollain tavalla pidän itseäni arvossa..
Jokaisen kai kannattaisi miettiä, miksi vaatii ja mitä vaatii..