Entä jos 'rakastuisin' itseeni?

puhdasvalkealakana kirjoitti:

Minulle ei ole tapahtunut juurikaan hyvää viimeisen 15 vuoden aikana, paitsi poikani syntymä, mutta siltäkin osin kaikki ulkoiset tekijät ovat hankaloittaneet elämääni, vaatinut yhden ihmisen hengenkin, kun rakastuin eroavaan mieheen, hänen tuleva ex-rouvansa tappoi itsensä ja myöskin toinen kuolemantapaus sattui lähipiirissä, ystäväni tappoi itsensä oman sairautensa tuottamien ongelmien takia. On ollut pettämistä (minua petetty ja monta kertaa), on ollut alkoholismia, huumeita, pojan isä meinasi kuolla työtapaturmassa...vietti monta kuukautta petipotilaana, molemmat vanhempani sairastaneet kuolemanvakavan sairauden, kuukausia sairaalahoidossa ja äidilleni jouduttiin tekemään kaksi suurta leikkausta, nyt sairaseläkepäiviä viettää, kuitenkin hengissä ja omatoimisena, minä sairastuin masennukseen jota vastaan taistelen, olen sairastanut kilpirauhasen vajaa toimintaa 10 vuotta ja 3 vuotta liikatoimintaa, nyt kilpirauhanen tuhottu radiojodihoidolla, pahentaen silmäoireita ja yleistä vireystasoani joka oli jo ennestään matala, masennuksen ja pojan kanssa yksin olemisen vuoksi. Olen nähnyt ihmisen kaksnaamaisuuden erittäin laskelmoivalla tavalla, olin suhteessa narsisti mieheen jota luulin aluksi sielunkumppanikseni, onneksi pääsin hänestä eroon. Hän löysi uuden uhrin viikko siitä kun muutin hänen luotaan pois....Kaikesta sattuneesta yhteenvetona. En luota, en usko, en toivo enää mitään muuta kuin terveyttä itselleni ja pojalleni ja tukiverkolleni, joka on pysynyt elämässäni näinä pahoina ja raskaina vuosina. En usko enää rakkauteen, ympärilläni syttyy ja sammuu rakkaussuhteita kuin kynttilöitä. Haluan turvata poikani elämän myös henkisesti ja kasvattaa hänestä vahvan ja viisaan ihmisen. Jos 'rakastun' siis itseeni ja päätän elää elämäni yksin pojan kanssa... jälkipyykki on aika puhdasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä