Elämä ei maistu enää....kaikki tuntuu turhalta ja liian vaikealta.
Menetin naisen jota rakastan ja jonka vuoksi tein kaikkeni...Syytä sille että hän haluaa lopettaa suhteen ei hän itsekään osaa suoraan sanoa..."Ei vaan enää kuulemma tunnu siltä".
Kaikki tuntuu niin pelottavalta ja turhalta ilman häntä...tuntuu että ei jaksaisi enää elää ja yrittää.Miksi on elämä näin vaikeaa ja satuttavaa?
Ikävä on loputon ja kyyneleetkään eivät taida loppua millään...kaikki turhauttaa.
Voiko tästä enää millään selvitä...?
Menetin naisen jota rakastan ja jonka vuoksi tein kaikkeni...Syytä sille että hän haluaa lopettaa suhteen ei hän itsekään osaa suoraan sanoa..."Ei vaan enää kuulemma tunnu siltä".
Kaikki tuntuu niin pelottavalta ja turhalta ilman häntä...tuntuu että ei jaksaisi enää elää ja yrittää.Miksi on elämä näin vaikeaa ja satuttavaa?
Ikävä on loputon ja kyyneleetkään eivät taida loppua millään...kaikki turhauttaa.
Voiko tästä enää millään selvitä...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei kuule hän ei ole ollut arvoisesi...jos ei rakkautta ole ,et tarvitse häntä...t.mää
http://youtu.be/eb1oFIqBVzA
mulle kävi kanssa niin, että poikaystäväni jätti vaan ilman mitään kunnon selityksiä. sit kun yritin kysyä, että miks se jätti mut, niin se vaan pyys mua painuu v*****n ja haukku säälittäväksi, tyhmäksi ym... miks ihmiset sanoo kaikkee et ollaan yhessä aina ja et ne rakastaa sua ym. mut ei sit tarkota sitä? onhan täst sit vaikee päästä yli, kun tuli ihan puskista ja tuntuu et poikaystävä ois kuollu tai jotain kun se muuttu yhessä yössä noin paljon...
Tottakai kaikesta kivusta ja surusta voi selvitä. Se vaan aluksi tuntuu, että maailma kaatuu. Kun on käynyt sydänsurun läpi, on entistä vahvempi ihminen.
Vastoinkäymiset ovat sitä varten, että me ihmiset kasvaisimme ihmisinä. Maailmassa on myös paljon pahuutta ja valehtelua, että se täytyisi osata erottaa.
Olin pari vuotta tosi ahdistunut ja nykyään en ole. Jos välillä paha mieli hiipii sydämeen, niin yritän väkisin työntää sen pois.
Lisäksi: Sydänsuru on terveysriski ja siihen voi jopa kuolla. Siksi ei kannata pitkiksi ajoiksi alkaa potemaan sydänsuruja.
Minulle kävi noin 6 vuotta sitten pyöreästi sanottuna samalla tavalla.
Kyyneleiden määrä vaihtelee mutta niitä tulee välillä vieläkin. Silloin kun joku laukaisee alitajunnassa sijaitsevan kaipuun. Kenties uni hänestä, tai jokin ikävä tapahtuma arjessa kun tarvitsisi sen jonkun jonka kanssa jakaa tuska.
Uudemmat suhdeyritelmät kaatuneet osittain siihen etten kykene rakastumaan uudestaan (ainakaan samalla tavalla)
Osaan nauttia elämästä päivittäin, se pitääkin homman käynnissä. Elämäniloa on vielä.
Onnellisuudesta on silti turha puhua, tiedän että se löytyy vain (uudesta) rakkaudesta enkä tiedä milloin se tulee vai tuleeko koskaan. Ja onnistuuko silloin vai tuleeko toinen epäonnistuminen.
Samoin elämän tarkoitus on hukassa. Jos sitä ajattelee, tiedostaa ettei sitä ole ja että voisi aivan hyvin vaan kuolla pois.
Mutta kannattaa mieluummin silti nauttia siitä mistä pystyy ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ongelma on kuitenkin potentiaalisesti ohimenevä, kuolema taas pysyvä ratkaisu.
Että kyllä se siitä. Ehkä.
Tee mitä teet, mutta älä hel**tissä lähde samalle kyynisyyden tielle kuin minä. Näin jälkikäteen ajatellen ei voi edes käsittää mitä kaikkea sitä voi tehdä sellaisen ihmisen vuoksi jota rakastaa yli kaiken. Kun totuus lopulta paljastui päätin että en ikipäivänä anna yhdellekkään naiselle niin paljon "valtaa" tunteisiini että ajautuisin samaan tilanteeseen. Vielä nykyisinkin on täysin mahdotonta ajatella että uskoisin yhdenkään naisen tunteiden minua kohtaan olevan aitoja.
Kyllähän sen jollain tasolla ymmärtää että tämä ylenpalttinen kyynisyys ei ole hyvä juttu ollenkaan, mutta kun en yksinkertaisesti pysty luottamaan enää ihmisiin.
Sehän siinä onkin että rakkaudessa olennaista on että antaa toiselle sen vallan.
Jos uskaltaa, niin saattaapi tulla turpaan
Jos ei, niin saa olla aivan takuuvarmasti yksin mutta ei sentään joudu kärsimään niin helvetillisesti.
Rakastuminen on vähän ku venäläistä rulettia pelais.
Venäläistä rulettia kyllä, mutta rullassa on aina viisi panosta ja yksi tyhjä..
Ei näköään kannata enää paljon suhteisiin panostaa kun tälläisen saa loppujen lopuksia palkaks....Tuntuu vaan ihmeelliseltä...kaikki se mitä toisen eteen tekee niin turhaa.On talot ja autot hommattu ja kaikki silleen että ei tarvitsis turhaan murehtia...suurimman osan kotitöistäkin teen minä!Mut kun mikään ei näköään RIITÄ!
Minä olisin antanut vaikka henkeni exän puolesta.
Mutta eipä sekään riitä joten aivan v1tun sama.
Ihan samoja ajatuksia täällä. On vaikea hyväksyä sitä, että toisen niin mielettömän vahvat tunteet muuttuivat, laimenivat tai katosivat. Kaikki lupaukset sulivat ja menettivät merkityksensä. Nyt ne tuntuvat lähinnä irvokkailta tai koomisilta. Hävettää, että uskoin kaiken. Ja harmittaa, että annoin hänen kieputtaa itseni niin mutkalle. Vaikka tiesin, että näin voi käydä, surun suuruus ja asian kipeys on yllättänyt. Monesti on käynyt mielessä, että elämässä ei ole enää mitään järkeä.
Sama täällä! Vaikka kuinka yritän ihastua ja rakastua, vertaan aina kaikkia entiseen. Pahimalta tuntuu se, että itse pilasin suhteen. Pitäs kai löytää jotain muuta ajateltavaa kun rakkaus, jospa tää tuska joskus unohtuis. Alan vaan jo menettää toivon siitä että löydän koskaan mitään vastaavaa.
No, ehkä kaikki vielä kääntyy ja meitä odottaa jossain se oikee ihminen. :)
Mielestäni te ette sopineet yhteen oletko mietinyt omaa eläämääsi omia arvoja mitä haluat ja kuka olet..rakastatko itseäsi.
Hän ei ollut sinua varten etkä sinä häntä varten..sinulle on luvassa paljon parempaa..älä vaivu suruun elä rakasta elämää ole ilonen ..ja huomaat miten elämäsi muuttuu parenmaksi..jonain aamuna heräät onnellisena ja voit kuiskaa toisen korvaan ...
Rakas :))