Hei,
halusin ottaa tällaisen aiheen esille, en tiedä onko aikaisempia keskusteluja esillä.
Onko normaalia miehen suhtautumista raskaana olevaan avopuolisoon, että tuo päivittäin useaan kertaan esille mielipiteensä, joka on, että nainen on ällöttävä jne?
Olen viikolla 30 raskaana. Mies halusi alkuun lasta, mutta pikku hiljaa hänen suhtautumisensa on muuttunut kielteiseksi. Tämä on toinen lapsemme. Kuulen päivittäin lähinnä vain negatiivisia kommentteja vartalostani. Olen normaalikokoinen, 165/55 nainen. Kiloja on tullut vajaa 5 raskauden aikana. Lähinnä ainoastaan vatsa on kasvanut, sekin normaalia vähemmän. Mies jaksaa jatkuvasti huomautella "virtahevon" ulkonäöstäni. Välillä huumorilla, välillä tosissaan. Olen sanonut sata kertaa, etten enää jaksa kuunnella näitä kommentteja, mutta ei auta. Mies on muutenkin hieman narsisti... Esim. kaupungilla ja töissä olen saanut jopa miespuolisilta kavereilta positiivisia kommentteja "naisellisesta" ulkonäöstä, mutta oman mieheni mielestä olen lähinnä kuvottava, ja hän muistaa mainita siitä usein. Sitten hän kuitenkin odottaa minun olevan halukas ja seksielämän olevan kunnossa. Arvatkaapa, tekeekö mieli, kun kokoajan on mielessä nuo asiat? Muut mammat, kertokaapa miehenne suhtautumisesta raskauteenne.
halusin ottaa tällaisen aiheen esille, en tiedä onko aikaisempia keskusteluja esillä.
Onko normaalia miehen suhtautumista raskaana olevaan avopuolisoon, että tuo päivittäin useaan kertaan esille mielipiteensä, joka on, että nainen on ällöttävä jne?
Olen viikolla 30 raskaana. Mies halusi alkuun lasta, mutta pikku hiljaa hänen suhtautumisensa on muuttunut kielteiseksi. Tämä on toinen lapsemme. Kuulen päivittäin lähinnä vain negatiivisia kommentteja vartalostani. Olen normaalikokoinen, 165/55 nainen. Kiloja on tullut vajaa 5 raskauden aikana. Lähinnä ainoastaan vatsa on kasvanut, sekin normaalia vähemmän. Mies jaksaa jatkuvasti huomautella "virtahevon" ulkonäöstäni. Välillä huumorilla, välillä tosissaan. Olen sanonut sata kertaa, etten enää jaksa kuunnella näitä kommentteja, mutta ei auta. Mies on muutenkin hieman narsisti... Esim. kaupungilla ja töissä olen saanut jopa miespuolisilta kavereilta positiivisia kommentteja "naisellisesta" ulkonäöstä, mutta oman mieheni mielestä olen lähinnä kuvottava, ja hän muistaa mainita siitä usein. Sitten hän kuitenkin odottaa minun olevan halukas ja seksielämän olevan kunnossa. Arvatkaapa, tekeekö mieli, kun kokoajan on mielessä nuo asiat? Muut mammat, kertokaapa miehenne suhtautumisesta raskauteenne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ällöttävä mies sinulla. Itse en olisi katsonut/kuunnellut tuota päivääkään, saati tehnyt sen kanssa lapsia.
Just samaa mieltä. Mies paljastaa todellisen luontensa - tuskin on ainoa asia, jossa toimii idiootin lailla?
Ja vastaukseksi aloittajalle: ei, mieheni ei ole raskausaikana huomautellut kiloistani tai muusta ulkonäkööni liittyvästä, vaikka toden totta olin sinun mittoihisi verrattuna virtahepo! Sormet ja jalat turposivat etenkin loppuraskauden aikana ja tunsin itseni varsinaiseksi... "mätisäkiksi" - mutta silti olen miehen mielestä ollut säteilevä odottaja.
Kiva kuulla, etten ole mielipiteeni kanssa yksin.. Mies osaa todellakin olla narsisti ja hankala ihminen.. Se meitä kuitenkin pitää vielä yhdessä, kun osaa olla todella ihanakin ihminen halutessaan.. Loukkaa vaan niin kauheasti se, kun tietää olevansa ällöttävä miehensä mielestä. Silti hän odottaa kokoajan minun huomioivan häntä jne. Myönnän sen, että otan liian kevyesti miehen luonteen. Olen varmaan niin kasvanut ja tottunut siihen. Viime aikoina vaan on jotenkin ihan tosissaan alkanut ärsyttämään tuo minun ja kaikkien muittenkin ihmisen jatkuva arvostelu: "Kauhea läski tuokin, kauheat tukkijalat (kyseessä normaalikokoinen ihminen). Ja jos sanon hänelle tahallani, että hänen olisi syytä alkaa myös treenaamaan lihaksia itselleen, jos minäkin aion saada itsestäni täydellisen, niin ei mies tajua sitä että hänessäkin on vikoja. Ei todellakaan ole mikään unelmien kundi. En tiedä, miksi näitä asioita tänne kirjoittelen, jotenkin vaan niin helpottavaa purkaa edes johonkin asioita :) läheisiä ihmisiä on, mutta hankala mennä heille kertomaan miehen todellisia puheita jotka eniten minua satuttavat. Olen menossa juttelemaan ammattilaisen kanssa, joten ehkä saan siitä tukea elämääni ja päätösten tekemiseen.. Tuntuu vaan, että olen niin rikki ja yksin.
sanot miehellesi että jos hän ei ala parantamaan käytöstään ja asennettaan sinua ja kanssaihmisiä kohtaan,sinä lähdet, koska et jaksa kuunnella tuollaista.
ja todellakin toteutat sen mitä uhkaat sitten, etkä jää tuon miehen luo jos hän ei ala AIKUISTUMAAN!
ihan kakaralta muutenkin kuulostaa tuo sun "miehesi"..mistä ihmeestä olet saanut repäistyä itsellesi moisen ääliön?
onhan hän nyt lapsilleenkin huono esimerkki aikuisesta ihmisestä jos jatkuvasti haukkuu muita ja kohtelee sinua kuin paskakasaa..
mutta tiedä sitten nautitko itse niin paljon miehen sikamaisesta käytöksestä kun vieläkin jaksat kuunnella...
Kieroutunutta touhua. Mieheni oli ylpeä minusta koko raskausajan, silitteli vatsaa, käyttäytyi suojelevasti ja kehui ulkonäköäni vaikka näytin aivan valaalta. Miehesi kuulostaa tyhmältä ja ajattelemattomalta ihmiseltä, vaikka käyttäytyisi joskus kuinka hyvin.
Eniten tilanteessa on kamalaa se, että teille tulaa nyt perheenlisäystä. Uusi ihminen tuohon tilanteeseen. Miten voit suojella lastanne tuollaiselta isältä? Haukkuuko hän vauvanpyöreät sormet ja ulkonäön? Arvosteleeko hän yhtä armottomasti lastanne? Lapsen psyyke ei sitä tule kestämään vaan alkaa kokea kuten sinä, itsensä huonoksi, rumaksi ja riittämättömäksi. Yrittää läpi elämänsä sada isää rakastamaan ja hyväksymään hänet.
Sun tilanteesi sai kyyneeleet nousemaan silmiini. Minun mieheni oli molempien raskauksieni aikana täydellinen puoliso; kehui ja silitteli. Ihaili muuttuvia muotojani ja naiseuttani. Olisit ansainnut saman kokemuksen kuin itselläni. Sinun kokemuksesi on väkivaltaa ja toivottavasti haet ammattiapua itsellesi ja lapsellesi.
Kiitos kaikille tuesta. Olen tosiaan hakenut apua, koska tällä hetkellä omat voimat ei yksin riitä tekemään ratkaisua. Mutta tiedän, että tästä ei ole kuin yksi uloskäynti. Uskon, että olen paljon onnellisempi yksin lasteni kanssa. Ei parisuhde ole onnen tae.
Aamen ja hallelujah tuolle ratkaisulle, minä uskon sinun olevan kaunis ja säihkyvä nainen, tuo sinun kumppanisi vain on verhona edessä että sen kauneuden näkisi. Oma puoliso ei ole koskaan minua haukkunut, enkä minä häntä. Eri mieltä ollaan useinkin, mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä. Ja oman RASKAANA olevan naisen haukkuminen on alhaisinta mitä voin tähän hätään keksiä, mulkku mies mutta parempiakin on!
Hei mutta jos nyt koittaisit ennen luin lähdet siitä niin herättää miehesi tajuamaan! Hänellä on selkeästi ollut huono esikuva kotonaan tai jotain muita malleja kun kokee oikeudekseen huomautella sinulle tuollaisia. Toisaalta hän saattaa oikeasti olla ajattelematon ja eksyksissä? En tiedä miten olet osoittanut sen että hän loukkaa sinua mutta voisit koittaa käyttää nyt vähän järeempiä aseita ja tiukempia otteita. Sinun pitää selkeästi ja tiukasti nyt sanoa hänelle sanottavasi ja vaikka kuinka alkaa nikottelemaan pidät tiukan linjasi. Älä itke äläkä mökötä äläkä yritä piikitellä takasin vaan ensin kysyt siltä että MIKÄ MÄTTÄÄ? Sitten sanelet ehtosi tai vaikka kirjoitat ne paperille. Sanot että sinä ET ENÄÄN KOSKAAN halua kuunnella mieheltäsi mitään vihjailuja valaasta vaikka olisitkin valas. Ja sanot että sinua myös naisena loukkaa joka kerta kun hän arvostelee muita naisia ja sitä ei enään sallita! Sano myös että tuollainen itsekäs ja lapsellinen käytös mieheltä vie tyystin sinun seksihalut ja kysy että sitäkö hän haluaa? Sano vielä jos jatkaa loukkauksiaan että sinua ei kiinnosta yhtään hypätä hänen pikkupilinsä päälle ratsastamaan varsinkaan kun on itse näin valas että olisi kyllä suotavaa miehelläkin olevan vähän jykevämpi varustus! Älä inise vaan katsot silmiin koko ajan ja sanot ne selkeällä ja kuuluvalla äänellä. piste. Sitten pyydät häntä hieromaan jalkojasi ja silittämään ihanaaaaaa vatsaasi niin kauan aikaa kunnes sinä annat luvan lopettaa.
Monikohan näistä huomauttelijoista peittelee vain omaa huonoa itsetuntoaan? Vaikka heille huomauttaisi, että arvaa kyllä mistä esim. heidän omassa ulkonäössään kiikastaa, niin jatkavat vain muiden arvostelemista kuin eivät olisi kuulleet. Se voi olla ihan vain vanha, tuttu konsti ja omien todellisten tunteiden pimitystä. Ei siis varmaan kannata jättää ko. huomautusta yhteen kertaan, vaan jatkaa itsekin valitsemallaan linjalla eli kääntää huomio aina huomauttelijaan.
Minulle on käynyt aikoinaan samalla tavalla: mies halusi toisen lapsen ja kun suostuin, hän muuttui loppuraskaudesta samanlaiseksi kuin sinunkin miehesi. Tilanne paheni kun lapsi syntyi ja ajattelin, että tulee ero. Asia oli pakko kertoa omalle suvulle jo ihan suoraan.
Mitään eroa ei tullut, sillä ajattelin lapsia ja mies muuttui, mutta siihen meni vuosia ja nyt lapset ovat jo aikuisia. Elämä on kuljettanut niin, että nyt minä olen se nuorekkaan näköisempi.
Mielipiteeni on, että miehesi kärsii heikosta itsetunnosta ja jossain sisimmässään kadehtii sinua ja toisia ihmisiä. Tämä kääntyy arvosteluksi. Tilannetta saattaa pahentaa se, että hän kokee olevansa hiukan heikoilla kanssasi silloin, kun et ole raskaana. Ehkä saat ihailua osaksesi? Miehesi käyttää nyt tilannetta hyväksi, kun et voi lähteä vaan olet ikään kuin hänen armoillaan.
Kehoitan sinua miettimään tilannettasi jonkun luotettavan, kypsän ihmisen kanssa ja kysymään, mitä hän ajattelee miehesi itsetunnosta. Luulen, että muut ovat huomanneet tilanteenne sinua selvemmin.
Voit sanoa miehellesi suoraan, että mielestäsi olet aivan riittävän hyvän näköinen ja että on sivistymättömyyden merkki arvioida toisten ulkonäköä. Mutta, että jos leikkiin lähdetään, sinäkin voit kyllä lausua pari kommenttia puolisostasi. Onko hän tai hänellä ehkä pienikokoinen? Ovatko hiukset ohenemassa? Onko ehkä luisut hartiat verrattuna naapurin parikymppiseen harrikkapoikaan? Uhriksi ei kannata jäädä, sisko, vaan on iskettävä suoraan vyön alle!