Huomasin tässä yksi päivä, että voi hemmetti! Pitikin näin käydä. Olen ihastunut työkaveriini. Kyseessä on alaiseni, joten olen hänen kanssaan väkisinkin tekemisissä lähes päivittäin. Olemme olleet samassa työpaikassa vajaat kaksi vuotta, mutta hänen esimiehensä olen ollut vasta kuusi kuukautta. Pari viikkoa sitten olimme yhdessä työmatkalla. Söimme samassa pöydässä joukkopäivällisellä ja sen jälkeen otimme kahdestaan hotellin aulabaarissa drinksut. Sitten lähdimme nukkumaan. Tulimme ensin hänen huoneensa ovelle, ja siinä jutellessamme tajusin, että jos hän pyytää minut huoneeseen, niin en välttämättä olisi voinut kieltäytyä. Mitään merkkejä hän ei ole antanut, onpahan vain ystävällinen minulle, joten en oikeasti usko saavani mitään vastakaikua tunteilleni.
Tänään olin muuta porukkaa pidempään konttorilla. Luulin olevani ainut, kun kuulin hänen äänensä takaani. Hän oli tullut katsomaan, vieläkö olen töissä. Juttelimme asiallisesti työasioita, mutta koko ajan sydämeni hakkasi ylikierroksia ja tiesin, että jos hän tekee jonkin aloitteen, en pysty vastustamaan. Olen itse päättänyt, että minä en aloitetta tee, koska olen hänen esimiehensä.
Niin, ja tietysti olemme molemmat varattuja tahoillamme. Sehän tästä niin vaikean tekeekin. Jos kaikki menee hyvin, nautin tästä ihastuksesta aikani, kunnes se laantuu kun ei saa vastakaikua. Jos asiat lähtevät menemään huonosti, niin voihan perhana. Seuraava yhteinen työmatka on viikon päästä. Että silleen...
Tänään olin muuta porukkaa pidempään konttorilla. Luulin olevani ainut, kun kuulin hänen äänensä takaani. Hän oli tullut katsomaan, vieläkö olen töissä. Juttelimme asiallisesti työasioita, mutta koko ajan sydämeni hakkasi ylikierroksia ja tiesin, että jos hän tekee jonkin aloitteen, en pysty vastustamaan. Olen itse päättänyt, että minä en aloitetta tee, koska olen hänen esimiehensä.
Niin, ja tietysti olemme molemmat varattuja tahoillamme. Sehän tästä niin vaikean tekeekin. Jos kaikki menee hyvin, nautin tästä ihastuksesta aikani, kunnes se laantuu kun ei saa vastakaikua. Jos asiat lähtevät menemään huonosti, niin voihan perhana. Seuraava yhteinen työmatka on viikon päästä. Että silleen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Anna mennä, pane sitä ihan s-tanan lujaa! Anna mennä, anna mennä, kerran me täällä vaan eletään. Pane pane, pankaa meneen, menkää paneen ja muista, ihan s-tanan lujaa!
No v*u sentään, panisin jos saisin. Enhän minä voi mennä aloitetta tekemään, kun seuraavaksi on ahdistelusyyte kourassa. Mutta jos hän tekee aloitteen, niin se on sitten vientiä.
Jos et halua pilata toisen elämää, pidä välimatkaa ja pysy kaukana! Sinulla on vaimosi, himosi voit purkaa häneen!
Vaimoni, siinä on yksi ongelma lisää. Häntä ei seksi juuri kiinnosta, joten seksielämämme on hyvin tylsää. Jos en tee aloitetta, emme rakastele koskaan. Rakastelemme normaalisti muutaman kerran kuukaudessa, mutta viime aikoina on ollut vielä hiljaisempaa, koska hän on torjunut minut. Viime viikolla ehdotin seksiä, ja hän tyydytti minut suihkussa suulla ja vei kädellä loppuun. Ei hirveästi minuakaan nappaa tuollainen seksi.
No, sen olen päättänyt, etten tee aloitetta enkä anna ihastukselleni merkkejä tunteistani. Teemme kuitenkin välillä aika tiivistäkin yhteistyötä työasioissa, joten vietämme paljon aikaa yhdessä. Täytyy myöntää, että tuo aika on ihanaa :)
Nauti ihastuksen tunteesta, mutta päätä, ettet tee asialle mitään. Näin saat vain pelkkää hyvää aikaiseksi. Mikäli menet pettämään, niin positiivisen ihastuksen lisäksi saat myös paljon negatiivista sekä itsellesi että läheisillesi.
Paljon pelkkää negatiivista tulet saamaan myöskin jos osoittaudut pelkäksi pelimieheksi! Parempi kun et edes anna toiselle vihjeitä tunteistasi!
Olet nyt ihastunut työtoveriisi, mutta vaimosi on se kehen RAKASTUIT. Hän on se, kenet valitsit elämänkumppaniksesi, rakastetuksesi, myötä- ja vastoinkäymisissä. Nyt on se vastoinkäyminen, jolla rakkautesi koetellaan.
Arki on astunut kuvaan eikä mikään rakkauden alkuhuuma kestä ikuisesti.Ei se alun kiihkeä,. tiivis seksielämäkään. Jos petät rakastasi työtoverin kanssa, olet sen jälkeen petturi. Et muuta. Niin vähänkö kunnioitat vaimoasi ja teidän avioliittoanne? Eikö se merkitse sulle mitään? Miksi ylipäätänsä menit naimisiin, jos heti arjen astuttua kuvaan alat sylkemään rakkauden ja sitoutumisen päälle ja menet pettämään heti ensimmäisen ihastuksen kanssa?
Kovaa tekstiä pistät tietämättä tilanteestamme oikeasti mitään. Kyllä, olen petturi jos käyn vieraissa, mutta ei vaimonikaan ole täysin rehellinen ollut. Asuimme hänen työnsä vuoksi eri paikkakunnilla jonkin aikaa. Minä lupasin muuttaa hänen perässään, kun hän lupasi, että teemme toisen lapsen. Vaihdoin työpaikkaa ja aloitimme talon rakentamisen. Samalla yritettiin pikkukakkosta alulle. Tai niin minä luulin. Lasta ei kuulunut, ja jossain vaiheessa vaimo ilmoitti, että hän eri ole oikeasti yrittänyt, eikä toista lasta tule.
Olen yrittänyt antaa anteeksi, mutta vielä olen tuosta katkera. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta vaimoa ei ole sekään haluttanut.
Pettäminen ei varmasti auta korjaamaan meidän ongelmiamme. Tulisi siitä kuitenkin ainakin hetkeksi hyvä mieli, kun saisi tuntea naisen lähellään.
Ai miksikö en lähde tästä suhteesta. Siksi että olen valmis sinnittelemään ja näyttelemään tyttäreni vuoksi. Ehkä sitten, kun hän on vanhempi. Lisäksi meillä on iso asuntolaina ja nyt on huono aika myydä talo.
tiedän tunteen. Itselläni vähän sama tilanne. Kaikille saarnaajille tiedoksi, ei tällaisen tunteen kanssa eläminen helppoa ole. Ihminen haluaa ja koittaa tehdä parhaansa ollakseen oikeanlainen puoliso, mutta nuo tunteet käyät joskus vain niin ylivoimaisiksi. Pahintahan tässä on, että ei uskalla puhua kenellekään tunteistaan, vaan joutuu kirjoittelemaan nettiin...
Kirjoituksestasi voi päätellä, että kirjoitat kokemuksesta. On tosiaan helppo tuomita, jos ei ole omakohtaista tietoa asiasta. Täytyy nyt mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Ehkä tämä tästä...
Tilanne kuulostaa tutulta. Tuntuu, että olen menettämässä järkeni. Olen ihastunut 10-vuotta nuorempaan kollegaan täysillä. Tunnelataus on niin voimakas, että todellakin tuntuu kuin olisin tulossa hulluksi. Hän on kuin tulikärpänen yön pimeydessä, joka vetää minua puoleensa enkä pysty kutsua vastustamaan. Eli kemia meidän välillä on todella voimakas. Olemme tunteneet vasta noin 4 vkon ajan ja tämä oli menoa jo ensi tapaamisella. Luoja, jos olisin vapaa ja vailla sitoumuksia flirttailisin täysillä ja tekisin hänen kanssaan kaiken sen, mistä päivät pitkät haaveilen. Kauheaksi tilanteen tekee se, että olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Avioliittomme on väljähtynyt aika päivää sitten, samoin seksielämämme, joka on minulle fyysisenä ihmisenä hyvin tärkää. Kuitenkaan en haluaisi lasten takia rikkoa avioliittoa, mutta tällä hetkellä se näyttää väistämättömältä. Jos nyt ei suoraan tämän "suhteen" takia, mutta pitkällä tähtäimellä kuitenkin. Viime viikonloppuna päädyin baari-illan päätteksi kollegani sänkyyn, suutelimme kiihkeästi ja hyväilimme toisiamme. Voi luoja mitä olisinkaan halunnut tehdä hänen kanssaan ja haluaisin edelleen...Auttakaa hyvät ihmiset, kertokaa hyviä vinkkejä (te joilla on sanoja kokemuksia) miten olette päässeet näistä ihastuksista eroon? MInulla ei aikaisemmassa elämässä ole ollut kokemusta vastaavasta, en ole koskaan pettänyt nykyistä tai edellisiä kumppaneita. Ja nyt sitten tämä. Elämäähän tämä tietysti vain on ja kaikella on tarkoituksensa, näin haluan uskoa. Toivon myös kovasti, että tapaisin tämän ihanan miehen seuraavassa elämässä...
"...Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään..."
En taida olla paras henkilö neuvomaan :) Älä haikaile seuraavaan elämään. Mitä tahansa teetkin tai jätät tekemättä, muista että meillä on vain tämä elämä elettävänä. Voithan sinä yrittää nykyisen puolisosi kanssa saada säpinää, mutta jos olet jo yrittänyt, niin mitäs sen jälkeen?
Ajattelinkin jos täällä olisi muita, samassa tilanteessa joskus olleita tai muuten hyviä vinkkejä omaavia fiksuja ihmisiä :) Mietin vakavissani jo työpaikan vaihtoa, sillä päivät työpaikalla ovat todella suurta kiusausta. Pitkiä katseita, kosketuksia mukamas ohimennen...Istumme kahdestaan samassa huoneessa kaiket päivät, teemme pitkää päivää ja paljon yhteisiä projekteja. Hulluksihan sitä tulee vähemmästäkin, jos toinen on kaiken muun hyvän lisäksi vielä fyysisesti erittäin viehättävä. En tiedä. Ehkä tämä hulluus menisi ohi, jos päätyisimme harrastamaan seksiä. Mutta entäs jos se olisikin täydellisen ihanaa? Miten sitten voin olla haluamatta sitä lisää??? Apua, auttakaa hyvät ihmiset. Nykyisen miehen kanssa olen jo yrittänyt kaikkea mahdollista suhteen elvyttämiseksi. Pikkuhiljaa alan hyväksyä sen fakta, että toiset meistä ovat seksuaalisempia kuin toiset ja erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen voi olla vaikeaa. Silloin lopputulos on tässä?