Ateismin aatehistoarian vaiheet

A. A. Milne: Nalle Puh rakentaa talon on parempi, siinä on enemmän ateismia kuin Cruzin hihhuloinnissa.

.... kirjoitti:

A. A. Milne: Nalle Puh rakentaa talon on parempi, siinä on enemmän ateismia kuin Cruzin hihhuloinnissa.

Cruz Rulez!

Alku oli hyvä ja vauhtia riitti, sitten alkoikin armoton jeesustelu. Paska kirja, valitan.

Ehkä ateisteja ei yhdistäkään jokin tietty yhteinen aate. Vaan kyseessä on ehkä yksilön omasta henkilökohtaisesta tuntemuksesta tehty yleistys? Tai sitten mahdollisesti kritiikitön auktoriteettiusko? Jossa, joku auktoriteettina oleva tai sellaisena esiintyvä toteaa muilla tavoilla esim. uskontojen brobematiikkaan ja filosofiseen haasteeseen asennoituvien olevan "ulkopuolisia". Joiden argumentaatioon ei tule tai tarvitse suhtautua mitenkään?

Itse "uskoisin" niin, että mahdollisesti myös esim. moraalifilosofian pohdinnat voivat saada esim. aikaiseksi väärinkäsityksen siitä, että vaikkapa kristityillä ei ole omakohtaista vastuuta. Vaikka vaikuttaakin siltä, että juuri esim. kristityt ovat, ainakin joku osa heistä, laittanut omat moraaliarvonsa tietyllä tavalla järkevästikin yhteismitalliseksi siten, että he toisaalta myöntävät, että jonkinlainen moniarvoisuus on olemassa, esim. raamatun sanomassa seurakunnan kokoontumisessa, jossa jokaisella on jotakin tuotavaa yhteiseen. Mutta toisaalta, on niin, että jokaisen yksittäinen tuntemus ei voi olla laki. Sillä yhteinen hyvä yhteiskunnassa näyttäisi vaativan sitä, että on olemassa jonkinlaisia osaksi ihmisen itsensä omia pyyteitä ja mahdollisia tapoja toimia vastaan olevia säännöksiä.

Mutta yhtälaisesti samaa metodia esim. moraalikäsityksen muodostumisesta tulisi voida ja tulee voida käyttää myös ateisteihin.

Niin tai näin, niin paljon on kuitenkin ateismissakin huuhaata, kuten joiden ateistien väite, että ateismi on yhtä kuin tiede.

Vaikka tiede monissa sen eri sovellutuksissa itsessään on neutraali sensuhteen onko Jumala vai ei. Eli sillä ei voi perustella. että Jumalaa ei ole tai on, ainakaan ihan yksinkertaisimpien luonnotieteiden osalta? Vaikka kumpaankin suuntaan on tehty esityksiä. Ja hyviäkin sellaisia.

Mutta jos ateismi on aate, tai ei ole, riippuen ateistin henkilökohtaisesta ja mahdollisesesti hetkellisesti kokemastaan tunteesta ateismia ja asiaa, joka ateismia käsittelee kohtaan? Niin silloin siihenkin tulisi voida soveltaa sentyyppiseen "aatteeseen" soveltuvaa tutkimusmetodiikkaa.

Kuten vaikkapa:
- ateismin kehitys
- ateismin vaikutukset kussakin yhteisössö ja yhteiskunnassa ympäröivään yhteiskuntaan ja yksilöihin
- ateistinen kulttuuri esim: käsitys kuolemasta, ateistiset initaatioimenot ja seremoniniat
- jne

Mutta monesti näissä kaikissa tieteelliselle tutkimukselle olennaisissa kysymyksissä ateistiyhteisö aika usein vaikuttaa asettuvan eräänlaisen "lahkoauktoriteetin" asemaan. Itsensä kriittisen tutkimisen ja varsinkin ulkopuoliseen tutkimukseen sen suhteen? Koska olettamuksena on ehkä, että "meillä on oikea tieto".

Ja tämä on varsin hämmästyttävä ehkä, jopa lahkonomainen tapa toimia ateismissa?

Duubio kirjoitti:

Ehkä ateisteja ei yhdistäkään jokin tietty yhteinen aate. Vaan kyseessä on ehkä yksilön omasta henkilökohtaisesta tuntemuksesta tehty yleistys? Tai sitten mahdollisesti kritiikitön auktoriteettiusko? Jossa, joku auktoriteettina oleva tai sellaisena esiintyvä toteaa muilla tavoilla esim. uskontojen brobematiikkaan ja filosofiseen haasteeseen asennoituvien olevan "ulkopuolisia". Joiden argumentaatioon ei tule tai tarvitse suhtautua mitenkään?

Itse "uskoisin" niin, että mahdollisesti myös esim. moraalifilosofian pohdinnat voivat saada esim. aikaiseksi väärinkäsityksen siitä, että vaikkapa kristityillä ei ole omakohtaista vastuuta. Vaikka vaikuttaakin siltä, että juuri esim. kristityt ovat, ainakin joku osa heistä, laittanut omat moraaliarvonsa tietyllä tavalla järkevästikin yhteismitalliseksi siten, että he toisaalta myöntävät, että jonkinlainen moniarvoisuus on olemassa, esim. raamatun sanomassa seurakunnan kokoontumisessa, jossa jokaisella on jotakin tuotavaa yhteiseen. Mutta toisaalta, on niin, että jokaisen yksittäinen tuntemus ei voi olla laki. Sillä yhteinen hyvä yhteiskunnassa näyttäisi vaativan sitä, että on olemassa jonkinlaisia osaksi ihmisen itsensä omia pyyteitä ja mahdollisia tapoja toimia vastaan olevia säännöksiä.

Mutta yhtälaisesti samaa metodia esim. moraalikäsityksen muodostumisesta tulisi voida ja tulee voida käyttää myös ateisteihin.

Niin tai näin, niin paljon on kuitenkin ateismissakin huuhaata, kuten joiden ateistien väite, että ateismi on yhtä kuin tiede.

Vaikka tiede monissa sen eri sovellutuksissa itsessään on neutraali sensuhteen onko Jumala vai ei. Eli sillä ei voi perustella. että Jumalaa ei ole tai on, ainakaan ihan yksinkertaisimpien luonnotieteiden osalta? Vaikka kumpaankin suuntaan on tehty esityksiä. Ja hyviäkin sellaisia.

Mutta jos ateismi on aate, tai ei ole, riippuen ateistin henkilökohtaisesta ja mahdollisesesti hetkellisesti kokemastaan tunteesta ateismia ja asiaa, joka ateismia käsittelee kohtaan? Niin silloin siihenkin tulisi voida soveltaa sentyyppiseen "aatteeseen" soveltuvaa tutkimusmetodiikkaa.

Kuten vaikkapa:
- ateismin kehitys
- ateismin vaikutukset kussakin yhteisössö ja yhteiskunnassa ympäröivään yhteiskuntaan ja yksilöihin
- ateistinen kulttuuri esim: käsitys kuolemasta, ateistiset initaatioimenot ja seremoniniat
- jne

Mutta monesti näissä kaikissa tieteelliselle tutkimukselle olennaisissa kysymyksissä ateistiyhteisö aika usein vaikuttaa asettuvan eräänlaisen "lahkoauktoriteetin" asemaan. Itsensä kriittisen tutkimisen ja varsinkin ulkopuoliseen tutkimukseen sen suhteen? Koska olettamuksena on ehkä, että "meillä on oikea tieto".

Ja tämä on varsin hämmästyttävä ehkä, jopa lahkonomainen tapa toimia ateismissa?

Lue lisää

Eiköhän jokaisen oma ateismi ala sillä, että toteaa uskovien väitteet jumalastaan kestämättömiksi reaalimaailman edessä.

Tämän johtopäätöksen jälkeen usein uskovat alkavat puolustella näkemystään muunmuassa moraalia-argumentilla. Tämä moraaliargumentti on yhtä lailla kestämätön todellisuudessa, ja siinä tuleekin helposti mietittyä ettei uskovilla ole vastuuta teoistaan.

Tieteellä ei tietenkään voi perustella jumalan olemattomuutta. Eihän jumala ole kuin kasa niitä väitteitä, joita jumalaan uskova uskonsa kohteesta esittää. Tieteen tulokset osoittavat usein suuren osan näistä väitteistä vääriksi, ja tästä syyystä voi yksinkertaisetaa ja väittää että "tiede osoittaa ettei jumalaa ole". tiede osoittaa yleensä ettei tietynlaista jumalaa ole. Esimerkiksi Raamatun kuvaama jumala, sellaisen akuin se kRaamatussa kuvataan, ei ole koivnkaan mahdollinen.

Tällä palstalla oli aikoinaan kiinteä viesti, jossa kerrottiin mitä ateimsi on ja mitä se ei ole. Ikävä kyllä tuollinen kuvaus taoppaa keskustelun, uskovilla ei ole mitään olkiukkoa johon tarttua. Niinpä tuo viesti on kadonnut.

Duubio kirjoitti:

Ehkä ateisteja ei yhdistäkään jokin tietty yhteinen aate. Vaan kyseessä on ehkä yksilön omasta henkilökohtaisesta tuntemuksesta tehty yleistys? Tai sitten mahdollisesti kritiikitön auktoriteettiusko? Jossa, joku auktoriteettina oleva tai sellaisena esiintyvä toteaa muilla tavoilla esim. uskontojen brobematiikkaan ja filosofiseen haasteeseen asennoituvien olevan "ulkopuolisia". Joiden argumentaatioon ei tule tai tarvitse suhtautua mitenkään?

Itse "uskoisin" niin, että mahdollisesti myös esim. moraalifilosofian pohdinnat voivat saada esim. aikaiseksi väärinkäsityksen siitä, että vaikkapa kristityillä ei ole omakohtaista vastuuta. Vaikka vaikuttaakin siltä, että juuri esim. kristityt ovat, ainakin joku osa heistä, laittanut omat moraaliarvonsa tietyllä tavalla järkevästikin yhteismitalliseksi siten, että he toisaalta myöntävät, että jonkinlainen moniarvoisuus on olemassa, esim. raamatun sanomassa seurakunnan kokoontumisessa, jossa jokaisella on jotakin tuotavaa yhteiseen. Mutta toisaalta, on niin, että jokaisen yksittäinen tuntemus ei voi olla laki. Sillä yhteinen hyvä yhteiskunnassa näyttäisi vaativan sitä, että on olemassa jonkinlaisia osaksi ihmisen itsensä omia pyyteitä ja mahdollisia tapoja toimia vastaan olevia säännöksiä.

Mutta yhtälaisesti samaa metodia esim. moraalikäsityksen muodostumisesta tulisi voida ja tulee voida käyttää myös ateisteihin.

Niin tai näin, niin paljon on kuitenkin ateismissakin huuhaata, kuten joiden ateistien väite, että ateismi on yhtä kuin tiede.

Vaikka tiede monissa sen eri sovellutuksissa itsessään on neutraali sensuhteen onko Jumala vai ei. Eli sillä ei voi perustella. että Jumalaa ei ole tai on, ainakaan ihan yksinkertaisimpien luonnotieteiden osalta? Vaikka kumpaankin suuntaan on tehty esityksiä. Ja hyviäkin sellaisia.

Mutta jos ateismi on aate, tai ei ole, riippuen ateistin henkilökohtaisesta ja mahdollisesesti hetkellisesti kokemastaan tunteesta ateismia ja asiaa, joka ateismia käsittelee kohtaan? Niin silloin siihenkin tulisi voida soveltaa sentyyppiseen "aatteeseen" soveltuvaa tutkimusmetodiikkaa.

Kuten vaikkapa:
- ateismin kehitys
- ateismin vaikutukset kussakin yhteisössö ja yhteiskunnassa ympäröivään yhteiskuntaan ja yksilöihin
- ateistinen kulttuuri esim: käsitys kuolemasta, ateistiset initaatioimenot ja seremoniniat
- jne

Mutta monesti näissä kaikissa tieteelliselle tutkimukselle olennaisissa kysymyksissä ateistiyhteisö aika usein vaikuttaa asettuvan eräänlaisen "lahkoauktoriteetin" asemaan. Itsensä kriittisen tutkimisen ja varsinkin ulkopuoliseen tutkimukseen sen suhteen? Koska olettamuksena on ehkä, että "meillä on oikea tieto".

Ja tämä on varsin hämmästyttävä ehkä, jopa lahkonomainen tapa toimia ateismissa?

Lue lisää

Niin, vielä se ettei ateisteja tyypillisesti yhdistä mikään muu kuin se, etteivät he usko väitteisiin persoonallisen luojajumalan olemassaolosta.

Muuten he ovat erittäin epähomogeeninen joukko.

Duubio kirjoitti:

Ehkä ateisteja ei yhdistäkään jokin tietty yhteinen aate. Vaan kyseessä on ehkä yksilön omasta henkilökohtaisesta tuntemuksesta tehty yleistys? Tai sitten mahdollisesti kritiikitön auktoriteettiusko? Jossa, joku auktoriteettina oleva tai sellaisena esiintyvä toteaa muilla tavoilla esim. uskontojen brobematiikkaan ja filosofiseen haasteeseen asennoituvien olevan "ulkopuolisia". Joiden argumentaatioon ei tule tai tarvitse suhtautua mitenkään?

Itse "uskoisin" niin, että mahdollisesti myös esim. moraalifilosofian pohdinnat voivat saada esim. aikaiseksi väärinkäsityksen siitä, että vaikkapa kristityillä ei ole omakohtaista vastuuta. Vaikka vaikuttaakin siltä, että juuri esim. kristityt ovat, ainakin joku osa heistä, laittanut omat moraaliarvonsa tietyllä tavalla järkevästikin yhteismitalliseksi siten, että he toisaalta myöntävät, että jonkinlainen moniarvoisuus on olemassa, esim. raamatun sanomassa seurakunnan kokoontumisessa, jossa jokaisella on jotakin tuotavaa yhteiseen. Mutta toisaalta, on niin, että jokaisen yksittäinen tuntemus ei voi olla laki. Sillä yhteinen hyvä yhteiskunnassa näyttäisi vaativan sitä, että on olemassa jonkinlaisia osaksi ihmisen itsensä omia pyyteitä ja mahdollisia tapoja toimia vastaan olevia säännöksiä.

Mutta yhtälaisesti samaa metodia esim. moraalikäsityksen muodostumisesta tulisi voida ja tulee voida käyttää myös ateisteihin.

Niin tai näin, niin paljon on kuitenkin ateismissakin huuhaata, kuten joiden ateistien väite, että ateismi on yhtä kuin tiede.

Vaikka tiede monissa sen eri sovellutuksissa itsessään on neutraali sensuhteen onko Jumala vai ei. Eli sillä ei voi perustella. että Jumalaa ei ole tai on, ainakaan ihan yksinkertaisimpien luonnotieteiden osalta? Vaikka kumpaankin suuntaan on tehty esityksiä. Ja hyviäkin sellaisia.

Mutta jos ateismi on aate, tai ei ole, riippuen ateistin henkilökohtaisesta ja mahdollisesesti hetkellisesti kokemastaan tunteesta ateismia ja asiaa, joka ateismia käsittelee kohtaan? Niin silloin siihenkin tulisi voida soveltaa sentyyppiseen "aatteeseen" soveltuvaa tutkimusmetodiikkaa.

Kuten vaikkapa:
- ateismin kehitys
- ateismin vaikutukset kussakin yhteisössö ja yhteiskunnassa ympäröivään yhteiskuntaan ja yksilöihin
- ateistinen kulttuuri esim: käsitys kuolemasta, ateistiset initaatioimenot ja seremoniniat
- jne

Mutta monesti näissä kaikissa tieteelliselle tutkimukselle olennaisissa kysymyksissä ateistiyhteisö aika usein vaikuttaa asettuvan eräänlaisen "lahkoauktoriteetin" asemaan. Itsensä kriittisen tutkimisen ja varsinkin ulkopuoliseen tutkimukseen sen suhteen? Koska olettamuksena on ehkä, että "meillä on oikea tieto".

Ja tämä on varsin hämmästyttävä ehkä, jopa lahkonomainen tapa toimia ateismissa?

Lue lisää

"kuten joiden ateistien väite, että ateismi on yhtä kuin tiede"

Voi olla, että joku ateisti on moisen hölmöyden laukaissutkin, mutta minä en ole sellaiseen tätä ennen törmännyt.

"Mutta jos ateismi on aate, tai ei ole, riippuen ateistin henkilökohtaisesta ja mahdollisesesti hetkellisesti kokemastaan tunteesta ateismia ja asiaa, joka ateismia käsittelee kohtaan?"

Aatteen määritelmä ei riipu yksilön omakohtaisesta mieltymyksestä, vaan yhteisön tekemästä luokittelusta.

"Niin silloin siihenkin tulisi voida soveltaa sentyyppiseen "aatteeseen" soveltuvaa tutkimusmetodiikkaa."

Vaikka ateismi ei ole kaikkia ateisteja yhdistävä aate, se on kuitenkin reaalitodellisuudessamme vaikuttava ilmiö.

Ilmiönä sitä voi tietenkin tutkia.

"- ateistinen kulttuuri esim: käsitys kuolemasta, ateistiset initaatioimenot ja seremoniniat"

Mitäh?

Miksi minua ei ole kutsuttu initaatiomenoihin tai seremonioihin? Enkö olekaan niitä "valittuja" ateisteja? Miksi kansainvälinen ateistien salaseura hylkii minua?

Kuolemasta olen havainnut erimielisyyttä myös ateistien keskuudessa. Tosin olemassaolon loppu on aika suosittu selitys asialle. Ehkä siksi, että se on loogisin.

"Mutta monesti näissä kaikissa tieteelliselle tutkimukselle olennaisissa kysymyksissä ateistiyhteisö aika usein vaikuttaa asettuvan eräänlaisen "lahkoauktoriteetin" asemaan."

Minun havaintojeni mukaan ateistit eivät ole eivätkä yritä olla auktoriteetti tieteelliseen tutkimukseen liittyvissä asioissa. Ateistit ovat vain usein paremmin selvillä tieteestä kuin kirjoitushaluiset uskonjulistajat. Silloin asia saattaa pintapuolisesti näyttää siltä, että ateistit kirjoittavat omasta asiantuntemuksestaan, vaikka yritämme vain välittää tieteen saavutuksia myös niille, joilla on asiasta selvästikin heikommat tiedot.

"Itsensä kriittisen tutkimisen ja varsinkin ulkopuoliseen tutkimukseen sen suhteen?"

Ilmeisesti tässä viitataan "auktoriteettiasiaan".

Ateistit eivät pyri auktoriteetiksi itsetutkiskelussakaan, mutta usein tuntevat ja ymmärtävät psykologiaa uskovaisia paremmin. Ennen kaikkea uskonnottomat tunnustavat tieteen auktoriteetiksi mielummin kuin tunteen ja kertomukset.

"Koska olettamuksena on ehkä, että "meillä on oikea tieto"."

Oikein!

Tieteellisin menetelmin hankittu todennettavissa oleva tieto, johon ateistit usein nojautuvat on todellakin luotettavampaa, kuin oletus että taikuri taikoi kaiken.

"Ja tämä on varsin hämmästyttävä ehkä, jopa lahkonomainen tapa toimia ateismissa?"

Ateisteilla on jotain yhteistä ja yhdistävää.

Se on uskon puuttuminen jumalolentoihin.

Aivan samoin, kuin hiusten puute saa jotkut ostamaan peruukin, toiset kokeilemaan ihmelääkkeitä tai istukkeita ja jotkut taas eivät välitä asiasta tuon taivaallista, niin myös ateistit ilmentävät yhteistä ominaisuuttaan hyvinkin eri tavoin.

Jotkut ateistit muodostavat ryhmiä yhteiseen ominaisuuteensa liittyen, kuten shakinharrastajat shakkikerhoja.

Jotkut meistä toimivat aktiivisesti, toiset taas eivät toimi lainkaan.

Meitä on niin moneksi.

Mitä tarkoitat ?!

kirjana? kirjoitti:

Mitä tarkoitat ?!

Sitä mitä kirjoitinkin. Ateismi ei ole aate, eikä oppi.

Wikipedia: Olkinukke (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.

Ovatko siis uusateistit heikompia karikatyyreja muista ateisteista, mitä ikinä tällainen jaottelu uusiin ja muihin(??) tarkoittaakaan. Dawkinsia ja kumppaneita lukeneena oon tullu ennemminkin siihen tulokseen että he ovat nimenomaan niitä vahvoja, ei heikkoja, ateisteja.

. kirjoitti:

Wikipedia: Olkinukke (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.

Ovatko siis uusateistit heikompia karikatyyreja muista ateisteista, mitä ikinä tällainen jaottelu uusiin ja muihin(??) tarkoittaakaan. Dawkinsia ja kumppaneita lukeneena oon tullu ennemminkin siihen tulokseen että he ovat nimenomaan niitä vahvoja, ei heikkoja, ateisteja.

Lue lisää

Olkiukko on yleisin (virhe)argumentoinnin muoto melkein missä tahansa aiheessa. Siinä esitetään ensin vastapuolen argumentti (tai se, mitä vastapuoli edustaa) vääristellen ja saaden se näyttämään typerältä, ilkealtä, tietämättömältä, ymmärtämättömältä, yksinkertaiselta, hyökkäävältä, sivistymättömältä, jne. Näin esitettynä on helppoa kumota vastapuolen argumentti tai saada vastapuoli näyttämään epäuskottavalta. Se on siis usein myös eräänlainen ad hominem.

Uusateisti on jo terminä olkiukko. Sen käyttäjät yleensä määrittelevät sen jotenkin, joka saa ihmiset, joihin termiä sovelletaan mahdollisimman huonoon valoon. Tässä esimerkki apologetiikkawikistä:
http://apologetiikkawiki.fi/Uusateismi

Joka ikinen lause tuossa artikkelissa on olkiukko.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkiukko

Olkiukko on oljista kokoo kyhätty ateistien palvoma epäjumalankuva. Keväällä olkiukko yhytetään olkiakkaan tavattoman rivoissa kevätuhrijuhlissa joissa paljon syntiä tehdään. :(
Muinaiset skyytit palvoivat olkukkoja ja halveksivat muiden jumalia, joten ateismi ja olkiukon palvonta on skyyttalaista alkuperää.

No ei sentään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olkiukko

''Nämä kirjat ovat siinä määrin kovaa kritiikkiä ateismia kohtaan, että tämä info todennäköisesti poistetaan hyvin nopesti näkyvistä vähän kuin jos kirjoittaisi juutalaisista positiivisia juttuja natsien päivälehteen.''

Tähän vastattiin jo:

''Jos etsit teosta, jossa keskitytään olkiukkoihin kuten uusateisteihin tai kauhistellaan kommunismin hirveyksiä, niin sinun on käännyttävä jonkin kristillisen kustantamon puoleen.''

PS: ainakin Eskolan kirja on hyvä esimerkki olkiukkoilusta.

''Wickedness''
Miksi siellä on englantia saksan keskellä?

''und damit aatte so Ihre Vorstellung von einem Anhänger.''
Google-kääntäjälläkö leikit?

Kuka muuten Wilhelm von Matterdorf oli, ei löydy googlella.

Matterdorf on vapaa esittämään mielipiteensä, muttei tuo osoita jonkin puuttumisen olevan aate.
-Millä perusteilla Matterdorf väittää jumalattomuuden syntyvän tyhjästä?

Asianlaitahan ei ole näin, jumalattomuus voi olla perua monestakin syystä. Kenties et ole eläissäsi koskaan kokenut jumalallista indoktrinaatiota, tai olet keskustellut kreationistin kanssa ja käsittänyt tulleesi ateistiksi, kenties olet havainnut että tästä jumalallisuudesta ei ole mitään havaintoa/todistetta vain pelkkää tyhjyyttä ei yhtään perustetta pitää sitä todellisena.

Voisin jopa väittää että teismi on sitä joka on perua tyhjyydestä, jonkin sellaisen totena pitämistä josta ei ole mitään todistetta eikä havaintoa joka voisi kestää lähemmän tarkastelun.

????? kirjoitti:

Kuka muuten Wilhelm von Matterdorf oli, ei löydy googlella.

Kenties Mattersdorf, itsekkään en löytänyt mitään mistä perehtyä kyseiseen lainaukseen...

Muikkuinen kirjoitti:

Kenties Mattersdorf, itsekkään en löytänyt mitään mistä perehtyä kyseiseen lainaukseen...

Johanssen Von Bauer, saksalainen filosofi 1700-luvulta kirjoitti platonisen koulukunnan suorituksista:

Lesen Sie die Mitte des Dreiecks Winkel anderen Blick auf Schule selbstverständliche Wahrheit, die nur drei der Wahrheitstabelle Wert ist. Daraus können wir den Schluss ziehen, dass die platonische Schule falsch ist, weil das Axiom geworden zäh.

philox kirjoitti:

Johanssen Von Bauer, saksalainen filosofi 1700-luvulta kirjoitti platonisen koulukunnan suorituksista:

Lesen Sie die Mitte des Dreiecks Winkel anderen Blick auf Schule selbstverständliche Wahrheit, die nur drei der Wahrheitstabelle Wert ist. Daraus können wir den Schluss ziehen, dass die platonische Schule falsch ist, weil das Axiom geworden zäh.

Lue lisää

Mistä noita lainauksia oikeen satelee!?!?!?

Miksi suosittelet ortodoksin kirjoittamaa teosta, hänhän on sinun silmissä harhaoppinut ja pahemmen kerran?

Discovery Institute haukkui D.B. Hartia, koska hänen mielestään raamattua ei ole tarkoitus käsittää kirjaimellisesti. Miten se sopii Jaakobin harhoihin?

...,..,... kirjoitti:

Discovery Institute haukkui D.B. Hartia, koska hänen mielestään raamattua ei ole tarkoitus käsittää kirjaimellisesti. Miten se sopii Jaakobin harhoihin?

"Discovery Institute haukkui D.B. Hartia, koska hänen mielestään raamattua ei ole tarkoitus käsittää kirjaimellisesti. Miten se sopii Jaakobin harhoihin?"

Kirjassa ei käsitellä Raamatun tulkintaa, vaan ateismin ja kristinuskon suhdetta.

Muikkuinen kirjoitti:

Miksi suosittelet ortodoksin kirjoittamaa teosta, hänhän on sinun silmissä harhaoppinut ja pahemmen kerran?

"Miksi suosittelet ortodoksin kirjoittamaa teosta, hänhän on sinun silmissä harhaoppinut ja pahemmen kerran?"

Kirjoittajan kirkollinen tausta on täysin sivuasia. Kirjan sisältö ratkaisee!

Jaakob kirjoitti:

"Miksi suosittelet ortodoksin kirjoittamaa teosta, hänhän on sinun silmissä harhaoppinut ja pahemmen kerran?"

Kirjoittajan kirkollinen tausta on täysin sivuasia. Kirjan sisältö ratkaisee!

Lue lisää

No kerroppa mikä ateismissa on harhaa, miten jonkin olemattoman asian uskomatta jättäminen on harha?

Ymmärrän kyllä että ihminen joka pitää juutalaisten kansantarua totena ja jeesus myyttiä totena tuntee olevansa (aina) oikeassa ja voivansa perustella ateismin olevan väärässä, mutta se perustelu vaatisi sen uskon varassa olevan seikan toteen näyttämistä ja tähän ei vielä yksikään ihminen eikä jumala maailmassa ole kyennyt.

Onkohan kukaan kirjoittanut kirjaa postimerkkejä keräilemättömien ihmisten olemattomasta postimerkkien keräilyharrastuksesta? Se olisi varmasti huisin mielenkiintoinen! :)

Jaakob kirjoitti:

"Discovery Institute haukkui D.B. Hartia, koska hänen mielestään raamattua ei ole tarkoitus käsittää kirjaimellisesti. Miten se sopii Jaakobin harhoihin?"

Kirjassa ei käsitellä Raamatun tulkintaa, vaan ateismin ja kristinuskon suhdetta.

Lue lisää

Tarkoitus pyhittää Jaakoibn keinot.

Ainoa keino, jolla Jaakob puolustaa uskoaan , on valehteleminen ja vääristely.
Tämä on havaittu jo useasti.

Jaakob kirjoitti:

"Discovery Institute haukkui D.B. Hartia, koska hänen mielestään raamattua ei ole tarkoitus käsittää kirjaimellisesti. Miten se sopii Jaakobin harhoihin?"

Kirjassa ei käsitellä Raamatun tulkintaa, vaan ateismin ja kristinuskon suhdetta.

Lue lisää

''Kirjassa ei käsitellä Raamatun tulkintaa, vaan ateismin ja kristinuskon suhdetta.''
Jos äijä on sinun mielestäsi väärässä yhdessä asiassa, miten voit luottaa siihen? Ties vaikka Hart uskoisi evoluutioon.