Historialliset sanat papin suusta, ainakin mitä itse olen kuullut.
pappi Vilppu myönsi, ettei ole varma onko luominen fakta!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10290350
------------------------------------------------------------------
Tässä ollaan siinä, mikä on uskon ja tiedon välinen suhde. Kaikille lienee sanomattakin selvää, että kristinuskossa - ja uskonnoissa ylipäänsä - on kysymys uskosta. Siis, "minä uskon..."
Tässä ketjussa vaaditaan kuitenkin varmuutta tai esitetään, että me "emme tiedä onko luominen totta". Täytyy sanoa, että emme tiedäkään. Tai ainakaan minä en tiedä.
Pointti on siinä, että vaatimalla varmuutta, todisteita tai tietoa sotketaan uskon ja tieto keskenään. Ikään kuin oletetaan, että jos uskoo, niin siitä seuraa jotain tietoa. Sitten on helppoa sanoa, että ettehän te tiedä.
Uskosta ei seuraa tietoa, vaan usko ja tieto ovat oikeastaan ihan eri kategorioissa. Tietoa on yleensä sellaisista asioista, mitkä pystytään jotenkin puolueettomasti perustelemaan esimerkiksi empiirisesti tai loogisesti. Sen sijaan usko nojautuu esimerkiksi subjektiiviseen kokemukseen.
Usko ja tieto eivät myöskään ole toisilleen vastakkaisia tai syö toisiaan. Kaikilla ihmisillä on sekä tietoa eri asioista että erilaisia uskomuksia. Ja jos nyt joku haluaa sanoa, että ei ainakaan usko mihinkään, niin kehottaisin lukemaan Wittgensteinin kirjan Varmuudesta. Siinä tiukalla loogisella päättelyllä silppuaa sen, mitä voimme loogisesti varmasti tietää ja mikä itse asiassa on uskon varassa (mainitsen vielä, että Wittgenstein ei puhu erityisesti uskonnollisesti uskosta, vaan ylipäänsä uskosta erilaisiin asioihin).
Vilppu H.
pappi
pappi Vilppu myönsi, ettei ole varma onko luominen fakta!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10290350
------------------------------------------------------------------
Tässä ollaan siinä, mikä on uskon ja tiedon välinen suhde. Kaikille lienee sanomattakin selvää, että kristinuskossa - ja uskonnoissa ylipäänsä - on kysymys uskosta. Siis, "minä uskon..."
Tässä ketjussa vaaditaan kuitenkin varmuutta tai esitetään, että me "emme tiedä onko luominen totta". Täytyy sanoa, että emme tiedäkään. Tai ainakaan minä en tiedä.
Pointti on siinä, että vaatimalla varmuutta, todisteita tai tietoa sotketaan uskon ja tieto keskenään. Ikään kuin oletetaan, että jos uskoo, niin siitä seuraa jotain tietoa. Sitten on helppoa sanoa, että ettehän te tiedä.
Uskosta ei seuraa tietoa, vaan usko ja tieto ovat oikeastaan ihan eri kategorioissa. Tietoa on yleensä sellaisista asioista, mitkä pystytään jotenkin puolueettomasti perustelemaan esimerkiksi empiirisesti tai loogisesti. Sen sijaan usko nojautuu esimerkiksi subjektiiviseen kokemukseen.
Usko ja tieto eivät myöskään ole toisilleen vastakkaisia tai syö toisiaan. Kaikilla ihmisillä on sekä tietoa eri asioista että erilaisia uskomuksia. Ja jos nyt joku haluaa sanoa, että ei ainakaan usko mihinkään, niin kehottaisin lukemaan Wittgensteinin kirjan Varmuudesta. Siinä tiukalla loogisella päättelyllä silppuaa sen, mitä voimme loogisesti varmasti tietää ja mikä itse asiassa on uskon varassa (mainitsen vielä, että Wittgenstein ei puhu erityisesti uskonnollisesti uskosta, vaan ylipäänsä uskosta erilaisiin asioihin).
Vilppu H.
pappi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri tuon takia minä ateistina kannatan nykyisenkaltaista löyhää liittoa valtion ja kirkon välillä, jos valita pitää erilaisten lahkohullujen johtamaa, valtiosta täysin erotetun touhun ja nykyisen väliltä. Nykyinen pikku hiljaa maallistuva kirkko on paljon parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Paras tietenkin olisi uskontojen täydellinen katoaminen, mutta se ei taida ikävä kyllä onnistua.
No eipä kyseiselle aloittajalle muuta voi käytännössä antaakkaan. Puhuttiimpa sitten uskonnosta tai tieteestä. Tosin tieteen kannalta voi antaa vastauksen matemaattiselta pohjalta.
Samaa mieltä yllekirjoittaneen kanssa Luterilaisen kirkon tarpeellisuudesta. Itsekin olen kannatusjäsen. Ilman "kansankirkkoa" täälläkin pääsisivät kaikki jyrkät hihhulilahkot irti tyydyttämään niitä uskonnollisia tarpeita, joita kansalla kuitenkin on.
Tuon papin tekstiin kuitenkin, että melkoista itsepetosta.
Muistaakseni Wittgenstein arvosti sellaista uskonnnollisuutta tai henkisyyttä, joka ei esitä tosiasiaväitteitä maailmasta. Mistä ei voi puhua, on vaiettava. Sama filosofiassa, jota Wittgenstein piti näennäiskysymyksiä, joihin vastaus on purkaa kysymys. Ja nuo liberaalipapit kuitenkin esittävät väitteitä maailman olemuksesta samalla tasolla kuin luonnontieteet ikään kuin kaksoisajatteluna.
Tuo että tiede ja usko ovat ihan eri kategorioissa on ah niin hienolta kuulostava klisee.
Kärjistäen se menisi sitten niin että jos pihalla on jänis, niin rationaalinen ihminen katsoisi että kah, jänis. Tieteilijä haluaisi varmistua millainen jänis vai onko joku muu laji sittenkin. Fundamentalisti sanoisi, että hänellä on tämmöinen vanha kirja, jossa sanotaan että se on tonttu, joten se on tonttu. Tuollainen liberaalipappi sitten sanoisi, että se on uskon asia, usko on yhtä arvokasta kuin tiede. Joten voihan se olla tonttukin, söpöä.
Jälkimmäinen kanta kuulostaa minusta kaksoisajattelulta ja kunnioituksen vaatimiselta omille leikeilleen. Saisivat liberaalipapit sitten suosiolla tunnustaa että mitä tekevät onkin kuin fantasiakirjallisuuden harrastusta. Joka voi olla kivaa, mutta ei kuitenkaan totta samalla tasolla kuin tiede. Tuo että esittävät uskon tasa-arvoisena on melko härskiä falskiutta. Sitäpaitsi eivätkö he löytäisi kivempiakin fantasioita ja kohottavampia tarinoita kuin se Raamattu?