Olen itsekkin ollut vanhuksia hoitamassa, mutta voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen ollut tunnollinen , vanhuksia rakastava hoitaja. Se mitä olen nähnyt vanhusten hoidossa, voisin kirjoittaa tuhat sivuisen kirjan , joten sanon tässä vaan sen verran, että todellisuudessa vanhuksia hoitamaan otetaan Suomessa ihan kuka vaan kalossin kuluttaja. eI OLE VÄLIÄ AINA SIITÄKÄÄN KÄYTÄTKÖ HUUMEITA VAI MITÄ. Varsinkin kesäapulaisina on aivan huruporukkaa. Syy on se ettei meillä kunnioiteta vanhuksia laisinkaan. Ja jos sitten omaiset valittavat huonosta hoidosta, niin toden totta on se vuosia sitten puhuttu vanhusten rankaiseminen omaisten valitusten takia. TÄMÄ PITÄÄ PAIKKANSA. Joissakin paikoin voi olla kiireitä, mutta kyllä liian monissa paikoin hoitajat istuvat työpäivästä tuhottoman pitkät ajat kahvihuoneessa. Tässä nämä muutamat totuudet. Paljon olisi kirjoittamista.Pitäkää vanhusteen puolia.
Suomessa vanhuksia hoitamaan kelpaa kuka vaan.
vanhukset kunniaan
23185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Nöyrin kiitos sinulle joka tunnustat tämän tosiasian. Olen täysin kanssasi samaa mieltä. On pidettävä silmät ja korvat auki kun kulkee omaisiaan katsomassa.Niin olisi mullakin eihän tänne voi kaikkia kirjoitella Tänäänkin näin oikein hyvin ja vielä kuulinkin.Rahakaan ei ratkaise kaikkia.
Jos omaisiaan käy katsomassa aniharvoin, muutaman kerran vuodessa ehkä, niin ns. silmien auki pitäminen niillä harvoilla kerroilla ei asiaa tuntemattomalle kerro yhtään mitään. Käy edes kerran viikossa, niin tulet jutun kanssa jotenkin sinuiksi ja näet riittävän usein, miten vanhuus etenee.
Ennen vanhaan vanhukset hoidettiin aina kotona, siinä samassa kotipiirissä, missä hän oli elämänsä elänyt. Hoitajina olivat omaiset, ihan tavalliset, kouluttamattomat ihmiset, joilta onnistuu hoidon paras ja tärkein osa ilmankin.
Ikäihminen tarvitsee ja kaipaa läsnäoloa ja aikaa muilta, mikään muu 'hoito' ei tuo samanlaista turvallisuuden tunnetta ja itsensä tärkeäksi tuntemisen oloa. Ja se onnistuu jokaiselta, joka on inhimillinen ihminen, läsnä, vieressä ja kykeneväinen puhumaan ja osallistumaan tuiki tavalliseen arkeen.
Näin on, että ennen vanhuksia hoitivat tavalliset ihmiset eli omaiset. Mutta heidän motiivinaan oli oikeasti rakkaus vanhusta kohtaan. He tekivät rakkauden teon. Nykyään ei hoitaja voi sanoa, että hän rakastaa kaikkia hoidettaviaan. Se on mahdotonta rakastaa esimerkiksi 30:a osaston vanhusta. Eikä hoitajilta voida edes vaatia, että hän rakastaisi kaikkia hoidettaviaan. Kyse on ammatti-ihmisten suorittamasta ammattityöstä, jota tehdään hoitotyön perusteisiin pohjautuen. Siihen kuuluu myös empatia ja inhimillisyys. Jos hoitajan edellytettäisi rakastavan kaikkia hoidettaviaan, tulisi hyvin nopeasti burnout, sillä työ on raskasta jaa vaatii ammatillista asennoitumista esimerkiksi hoitotoimenpiteissä ja vakavasti sairaiden kohdalla.
Siis omaisten tehtävä on antaa vanhuksille rakkautta, ei hoitajien. Osoittakaa omaiset rakkauttanne käymällä syöttämässä ja juottamassa vanhuksia, älkää katsoko vieressä kun hoitaja syöttää vanhustanne. Venäläiset hoitajat ihmettelevt suomalaisten omaisten asennetta, odotetaan että hoitaja tekee kaiken, kun venäjällä omaiset huolehtivat vanhuksistaan hoitolaitoksissakin.
Käyn useita kertoja viikossa ja aina eriaikoina myös muut omaiset mielestäni riitävän usein.Tiedän mistä puhun
"muut omaiset mielestäni riitävän usein"
Tiedätkö, että paljon on vanhuksia laitoksissa ja heitä ei käy katosomassa kuukausiin kukaan vaikka heillä on lapsia ja muita sukulaisia. Laitosvanhusten yksinäisyys on kouriintuntuvaa tänä päivänä.
Vai n iin
Kaikille hoitolaitoksissa oleville hoitajille ISO PALKANKOROTUS ja UUSIAVIRKOJA niin tämäkin ongelma on poistettu Ja vielä kun sallittas vapaehtoisia joka laitokseen niin riittäisi avusajia kaikille.
Voisihan se isompi liksakin kiva olla, mutta oikeasti kaikki muut puolet ensin kondikseen; lisää työkavereita ja työaikojen järjestäminen täysin uudella ajattelulla tulee ekana mieleen mutta sillä puolella olisi niin paaaljooon 'kirveellä' töitä että palkkaus pelkästään ei työntekijäin olotilaa paremmaksi tee. Rahalla ei voi ostaa omaa aikaa, menetettyä terveyttä, mielen virkeyttä eikä työmotivaatiotakaan kovin pitkäksi aikaa.
Ikävä kyllä olen osin erimieltä kanssasi.. Olen myös hoitaja, minä ja osa työkavereistani juoksemme koko päivän, meillä ei tunneta taukoja, meillä mennään hoitajan tauolla ulos vanhusten kanssa tai touhutaan jtn muuta mukavaa.
Mutta; meilläkin palkataan jopa! alaikäisiä töihin, ollapa siinä kun iltavuorossa hoitamassa pariakymmentä vanhusta alaikäisen kanssa ti sitten näiden hörhöjen.. Aika suuri vastuu lankeaa sinulle silloin..
Osa työkaverestani istuvat siellä kahvilla.. Minä juoksen verikokeet etc ja yritänpä ehtä uloskin vanhusten kanssa...
Pelkään että minäkin vielä istun persiilläni siellä kahvihuoneessa vanhempana.. Että minustakin tulee kyyninen kyllästynyt hoitaja..
Tämähän on vieläkin ilmeisesti useassa työpaikassa nuorten ja vanhempien työkavereiden sopeutumattomuus yhteen.Kun olin nuori kyllä sitä sai olla nöyrää ja juosta vanhempien työkavereiden kynsissä.Päätin että kun täytän 50v niin on se hyvä kun on saanut hyvän opetuksen tuohon keljuiluunkin alan minäkin tuolla vanhemman tittelillä saman.Mutta ei onneksi tarvinnut sai jäädä eläkkeele.Siinähän se päivä menee rattosasti siellä typaikalla kun saa miettiä kenen vuoro on nostaa P....tuolitta. Vai antaako summerin soida.Kyllä se siitä.
Onko kivaa ilmoittaa julkisesti, että asenne on - hmmm - suolesta. Sekö oli syy eläkkeelle jäämiseenkin?
Myös hoitoalan työpaikoilla näkyy nuoren sukupolven asenne- ja arvostusmuutos työtä kohtaan. Työn asema nuoren sukupolven elämässä on muuttunut. Työ ei enää ole se numero ykkönen vaan vaaditaan aikaa myös perheelle, ystäville, harrastuksille. Mitä tämä saa aikaan typaikoilla kun nuorempi väki ei enää suostu repimään itseään rikki työn takia?
Aikoinaan kuin olin nuori työntekijä ja viimeiseksi töihin tullut sain tehdä töitä kaikki viikonloput, julapyhät jne. Silloin se kuului itsestään selvänä asiaan ja ajattelin että vielä on joskus kokemuksen karttuessa minun vuoroni olla joulu ja juhannus kotona kun sijaiset hoitaa hommat. Mutta mitä se on tänä päivänä: nuoret joilla on pieniä lapsia tai sijaiset sanelevat milloin suostuvat ylipäätään tulemaan töihin. Nyt kun minä olen saanut lapseni aikuiseksi teen yhä edelleen ne julapyhävuorot. Ilkeiskö olla niinkuin jotkut ja jos en saa lomaa siihen mihin toivoin, haen saikkulia ;).
Niinpä: pojasta polvi paranee. Itse pidän fiksuuden merkkinä sitä, että "ei suostu repimään itseään rikki työn takia". Elämässä pitää olla muutakin kuin työ ja siihen pitää jäädä myös aikaa ja voimavaroja.
Miksi h-ssä pitäisi puurtaa itsensä sairaaksi sen takia, että esim. terveydenhoito ja -hoivapuolella resurssit on vedetty niin minimiin, että täysi työlista ei jätä mahdollisuuksia juuri mihinkään muuhun elämään. Jos päättäjät ja pomot ovat idiootteja, niin eihän työntekijän silti tarvitse olla.
Työnantajan tehtävä ei ole vaatia työntekijöitten elämää ja terveyttä vadille vaan hänen olisi järjestettävä riittävä määrä tekijöitä, jotta työstä tulee mielekästä ja nautittavaa eikä pakkopullaa, jota painetaan niska limassa ja vedetään selkänahasta tulokset ties mille herra- ja narriportaalle.
Nyt taisi arvottaa minun kirjoiukseni ihan omiin nimiisi. Sanoinko missään kohden että pitäisin nuorten asennetta huonona. Yritin kuvailla sitä miten työn arvostus on muuttunut. Se lienee jatkossa työnantajien ongelma jos pitää jatkossa olla nykyistä yhtä työntekijää kohti kaksi.
Toisaalta nykyiset säästöt ovat johtamassa juuri siihen että työntekijöitä vähennetään . Jos joku kokee työnä nautittavaksi sehän tarkoittaa automaattisesti sitä että siellä on löysiä jotka on otettava pois ;-).
Tiedätkö, miten paljon ko. alalta on jäädytetty virkoja jo aikoja sitten, jotta kyllä ne säästöt ovat jo jyllänneet ja yksi tekee kahden, ellei useammankin, duunit. Siksi se ala on syvältä suolesta. Eikä parannusta ja helpotusta näy, hoitsukoitten etujärjestöt ovat kuin kusi sukassa. Miksi ne ovat olemassa?
Toivon sydämeni pohjasta, että hoitajat loppuvat kohta kesken ja päättäjille tulee iso hätä käteen.
Säästöissä jää kohta pää vetävän käteen se on nähtävissä ja kyllä saa sanoa jotta oikein pelotttaa tämä työmoraalinkin rappio vrt valelääkärit ja -hoitajatkin mitä nykyisin on tullut esille. Onko ihmisten välinpitämättömyys toisia kohtaan lisääntynyt, ei osata asettua toisen asemaan kunhan vaan minä itse saan kaiken ja heti. mihin tämä maailma on menossa?
Enpä kuule jaksa pitää valelääkäriä tai -hoitajaa yhtään sen pahempana rikollisena tai työmoraaliltaan rappiollisena kuin tämän maan päätöksentekijät, virkamiehet ja kaiken maailman pomot, herrankekkulat ja -nappulat, jotka ovat eniten vastuussa siitä, missä mennään ja miten. He näyttävät esimerkkiä.
Välinpitämättömyys lisääntyy juuri siitä syystä, että kaikki tavallisetkin tanelit ottavat mallinsa niiltä, jotka haalivat kaiken ja heti. Sellainen kehitys on kestämätöntä, kuten joka puolelta voi nyt nähdä - jos osaa.
Ei ennen saatu kaikkia tukia ja avustuksia eikä päivärahoja oli mentävä töihin jos aikoi saada rahaa.Nyt on mahdollisuus valita lähteekö työhön ja millä palkalla.Hoitotyökin oli kutsumus ammatti jota se ei ole enään. On tullut kuulema jokin vanhustyön auttamis virkanimike johon pääsee monikin työtön tälläkin hetkellä.Toivottavasti on helpotusta suurille ikäluokille.
Oikeassa oloet. Nyt on terveen ihmisen mahdollisuus jättäytyä tai olla hakeutumassa työelämään, kyllä tuet mahdollistaa tämän. Eihän tällöin ole mitään tarvettakaan töihin kun näkee että toimeen tulee muutoinkin. Kyllä rahaa tähän näyttää olevan mutta ei vanhusten hoitoon, heidän, jotka ovta taistelleet meille tämän vapaan maan ja tehneet raskasta työtä ilman tukiaisia ja koneita.
Korjaan, siis jättäytyä tai olla hakeutumatta työelämään tietenkin.
Niin mitähän papereita ja testejä otetaan ja tarvitaan kun pääsee tai joutuu vanhustyö koulutukseen olisi hyvä tietää.
ninkö