Minulla on ikävä ex-miestä..tai ainakin kaikkea sitä hyvää mitä hänessä oli :(
Oli ihanaa, kun joku välitti. Kun joku otti halaukseen aina kun sitä tarvitsi. Kun oli joku, jolle puhua työpäivän asiat. Kun joku huolehti ja kyseli miten menee..Kun masenti sai suklaata ja empatiaa. Oli joku, jonka kanssa viettää aikaa, vaikkakin vaan samassa tilassa ollessa eikä varsinaisesti yhdessä..
Tunnen itseni niin yksinäiseksi..minulla ei ole ystäviä juurikaan eikä oikeastaan tuttujakaan. Olen asunut niin paljon ulkomailla ja monilla paikkakunnilla, että hyvät ihmissuhteet on aina katkenneet. Suomessa kukaan ei välitä toisesta..ne ystävät mitä on on joko parisuhteellisia tai lapsellisia, heillä on se oma elämänsä ja arkensa..
Löydänköhän enää koskaan ketään, joka haluaisi samoja asioita elämältä kuin minä..? Pelottaa, että yksinäisyys on kohtaloni nyt ja aina..olin jo avioliitossani yksinäinen henkisesti, joten siltä osin en kaipaa takaisin. Kaipaan ihmistä, kenen kanssa jakaa arki, joka olisi naurua, iloa, hymyä, onnellisuutta, hellyyttä ja rakkautta täynnä..tapasinkin sellaisen tai tunsin jo ennestään, mutta hän ei ollut samassa elämänvaiheessa kanssani ja nyt emme edes pidä enää yhteyttä..todella ikävöin häntä.
Lauantai-illan alakuloa vaan, viikonloput on ne pahimmat. Teki mitä tahansa, kävi missä tahansa ihmisten ilmoilla niin ei se yksinäisyys siitä mihinkään katoa. Kunpa olisi jo maanantai ja näkisi työkaverit..En kaipaa nyt liirumlaarumia siitä, että pitää ensin olla itse onnellinen jne., jotta voi olla onnellinen parisuhteessa. Toiset ihmiset eivät ole joka hetki onnellisia yksin, kuulun niihin, jotka voivat olla tyytyväisiä siihen mitä on, mutta silti kaipaavat parisuhdetta täydentämään elämäänsä..
Lämmin halaus kaikille yksinäisyydestä kärsiville! :)
Oli ihanaa, kun joku välitti. Kun joku otti halaukseen aina kun sitä tarvitsi. Kun oli joku, jolle puhua työpäivän asiat. Kun joku huolehti ja kyseli miten menee..Kun masenti sai suklaata ja empatiaa. Oli joku, jonka kanssa viettää aikaa, vaikkakin vaan samassa tilassa ollessa eikä varsinaisesti yhdessä..
Tunnen itseni niin yksinäiseksi..minulla ei ole ystäviä juurikaan eikä oikeastaan tuttujakaan. Olen asunut niin paljon ulkomailla ja monilla paikkakunnilla, että hyvät ihmissuhteet on aina katkenneet. Suomessa kukaan ei välitä toisesta..ne ystävät mitä on on joko parisuhteellisia tai lapsellisia, heillä on se oma elämänsä ja arkensa..
Löydänköhän enää koskaan ketään, joka haluaisi samoja asioita elämältä kuin minä..? Pelottaa, että yksinäisyys on kohtaloni nyt ja aina..olin jo avioliitossani yksinäinen henkisesti, joten siltä osin en kaipaa takaisin. Kaipaan ihmistä, kenen kanssa jakaa arki, joka olisi naurua, iloa, hymyä, onnellisuutta, hellyyttä ja rakkautta täynnä..tapasinkin sellaisen tai tunsin jo ennestään, mutta hän ei ollut samassa elämänvaiheessa kanssani ja nyt emme edes pidä enää yhteyttä..todella ikävöin häntä.
Lauantai-illan alakuloa vaan, viikonloput on ne pahimmat. Teki mitä tahansa, kävi missä tahansa ihmisten ilmoilla niin ei se yksinäisyys siitä mihinkään katoa. Kunpa olisi jo maanantai ja näkisi työkaverit..En kaipaa nyt liirumlaarumia siitä, että pitää ensin olla itse onnellinen jne., jotta voi olla onnellinen parisuhteessa. Toiset ihmiset eivät ole joka hetki onnellisia yksin, kuulun niihin, jotka voivat olla tyytyväisiä siihen mitä on, mutta silti kaipaavat parisuhdetta täydentämään elämäänsä..
Lämmin halaus kaikille yksinäisyydestä kärsiville! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Osallistu eroseminaariin, siellä tapaat vertaisiasi ja voit saada todellisia ystäviä elämääsi! Itse pääsin eroseminaarin heti eron tultua. Sain työkalut käsitellä parisuhdettani ja eroani ja vertaisryhmän tuen. Seminaarissa kaikki on vapaaehtoista ja luottamuksellista. Osallistujat puhuvat avoimesti omista kokemuksistaan, ja heistä tulee tosi hyviä ystäviä. Monet jatkavat tapaamisia seminaarin jälkeenkin, kuten oma seminaariryhmäni kuukausittain. Parasta oli eheytyminen ja itsetunnon ja elämänilon palaaminen. Seminaarissa voi myös oppia rakentamaan toimivampia suhteita, ja nykyisin olen ollut jo vuosia hyvässä parisuhteessa. Suosittelen omasta kokemuksesta.
Oletko koskaan miettinyt millainen olet itse.
Rakastatko itseäsi mitä näet kun katsot peiliin..juttele sille ja kysy ..
kuka olen ja mitä minä haluan elämältä.
Elätkö toisen ihmisen kautta parisuhteessa mitä okein haluat elämältä ja mitä haluat toiselta osapuolelta.
Rakasta itseäsi et muuten voi rakastaa ketään muutakaan rakkaus lähtee omasta itsestä kun hyväksyt oman itsensä kaikkene puutteineen huomaat miten elämäsi muuttuu..rakasta itseäsi joka aamu peiliin katsoessa kehut itseäsi ja sanot ääneen minä rakastan :)) ja muista hymyillä aina :))