olen kohta 28 vuotias mies jolla on rankka menneisyys peruskouluajoilta kiusattuna olleena.
silloin en pystynyt kenellekään kertomaan siitä, mutta nykyiselle tyttöystävälleni olen voinut avautua, mutta ne tapahtumat ovat jääneet sisälleni kaivamaan.
Ne patoutumat ilmenee kun juon liikaa ja jos mua vähänkään loukataan saan uskomattomia raivokohtauksia varsinkin naistani kohtaan. ja on siinä sivussa tullut loukattua myös hänen ystäviään ja sukulaisiaan...
yleensä ne on ihan mitättömiä tai vitsejä yms, joihin selvinpäin en reagoisi mitenkään vaan lähinnä nauraisin.
mut humalassa ns.ylireagoin ja tämä on aihettanut sen että suhteeni on katkolla.
en itsekään pidä siitä millainen olen.
jos jollain on samanlaisia kokemuksia niin oletteko päässeet eroon noista haamuista ja miten. ja onko suhteen laatu parantunut vai miten?
tää vaivaa mua ja naistani paljon varsinkin kun rakastamme toisiamme aivan uskomattoman paljon ja en usko että hän pitkään kestää tuollaista. olen harkinnut myös sitä että en juo enää kun olen tyttöystäväni kanssa. tiedän että se onnistuu koska muutenkaan en juo enää paljoa mut kun juon niin...
mä olen alkanut vihaamaan itseäni tuon asian takia
on puhuttu että ihminen ei voi muuttua, mut jos minä olen tälläiseksi joskus muuttunut niin kai jotenkin voisin saada tuon herkkyyden myös pois yhtälailla....
silloin en pystynyt kenellekään kertomaan siitä, mutta nykyiselle tyttöystävälleni olen voinut avautua, mutta ne tapahtumat ovat jääneet sisälleni kaivamaan.
Ne patoutumat ilmenee kun juon liikaa ja jos mua vähänkään loukataan saan uskomattomia raivokohtauksia varsinkin naistani kohtaan. ja on siinä sivussa tullut loukattua myös hänen ystäviään ja sukulaisiaan...
yleensä ne on ihan mitättömiä tai vitsejä yms, joihin selvinpäin en reagoisi mitenkään vaan lähinnä nauraisin.
mut humalassa ns.ylireagoin ja tämä on aihettanut sen että suhteeni on katkolla.
en itsekään pidä siitä millainen olen.
jos jollain on samanlaisia kokemuksia niin oletteko päässeet eroon noista haamuista ja miten. ja onko suhteen laatu parantunut vai miten?
tää vaivaa mua ja naistani paljon varsinkin kun rakastamme toisiamme aivan uskomattoman paljon ja en usko että hän pitkään kestää tuollaista. olen harkinnut myös sitä että en juo enää kun olen tyttöystäväni kanssa. tiedän että se onnistuu koska muutenkaan en juo enää paljoa mut kun juon niin...
mä olen alkanut vihaamaan itseäni tuon asian takia
on puhuttu että ihminen ei voi muuttua, mut jos minä olen tälläiseksi joskus muuttunut niin kai jotenkin voisin saada tuon herkkyyden myös pois yhtälailla....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhuminen auttaa..minulla kesti KAUAN ennen kuin sain tyrehdytettyäni hirvittävän kostonhimoni, ja kaunani.
Samoin oon joutunu kuuleen kaikenlaista koko peruskoulun ja niin eihän se kivaa ollu.
Kännis ite juon joskus liikaa ja yritän olla ystävällinen kavereille, mutta saatan saada jonki ihme kohtauksen ja hirveä ketutus päällä
ärähdän niin että ilmeisesti minuu nyt pidetään
typeränä idioottina joka räjähtää ilman syytä.
Oudointa on se, että en ikinä kuule et joku olis
jotain minusta sanonu ja en sitte osaa varautua mihinkään.Eilenkin yksi "ns.puoliystävä" pamahtaa silmille ja sanoo että oon tosi rasittava. Noh osaan kyllä sanoa tosi rumasti vastaan mutta ikään en sitä tee ja tuntuu että kaikki tämä "ärtymys" kasvaa koko ajan ja kesällä huomasin että en jaksa olla ystävällinen enää kenellekkään ja huvittaisi sanoa suoraan päin naamaa että "mene h*lvettiin siitä sönkkäämästä ku sinäkään et ikään minua o kuunnellu" mutta en..
Ja eikä siinä vielä kaikki. Kun yritän olla sitten hiljaa ja väistellä katseita niin joku idiootti tulee nykimään hihasta kysellen mikä vaivaa? Miks oot tuollanen? Siis joskus on vain parempi antaa olla mutta kun useimmat ei tätä tajua.
Siis oon aina yrittänyt olla ystävällinen kaikille mutta mitä siitä on käteen jääny?
Noh. Noin 8 vuotta kiusausta ja älyllisten lahjojen kyseenalaistamista.
Ja usein "kaveri"piirissäni oon laittanu merkille että muiden virheet sivuutetaan ja kun minun kohdalle sattuu osumaan niin tekstiä tulee ku painotalosta.
Tälläseksi oon muutttunu tänä vuonna.
En sitä ymmärrä että kun ystävät ovat oman käsityksen mukaan sellaisia jotka kuuntelevat ja auttavat ja niin. Todellakaan ei tunnu siltä että tämän hetkinen kaveriporukkani olisi se joka on tukena ja turvana.Jotain sattuu--> ketä syytetään ---> minua.
Olenkin aika pitkälti tänään pättänyt ketkä ovat niitä oikeita kavereita.
En näiden asioiden takia edes jaksa miettiä mitään naisasioitani ja aina kun joku nuori sievä nainen tulee lähelle niin ensimmäisenä tulee mieleen että kohta joku tulee nolaamaan siihen viereen minut ja joudun olemaan yksin.
Siis ei ole helppoa olla se jolla on aina itsetunto paskana ja jolle voi sanoa ja haistatella päin naamaa.
Jes hyvä loppuelämää!pärjäile!itellä nyt aikaa on vielä mutta ei kannata odotella ikuisuutta.
ps.pahoittelen huonoa kappaleenjakoa ja useita kirjoitusvirheitä.