voisko tätä edes sanoa kaukosuhteeks... meillä on välimatkaa vajaat 20 kilsaa mutta silti molemmille kauhea ongelma, mutta yhdessä olemme selvinneet tännekin asti... suurin ongelma meillä on se että olimme molemmat "alaikäisiä" vielä pari viikkoa sitten, kunnes minä täytin 18 ja sain ajokortin.. ollaan oltu yhessä kohta vuoden verran... tavattiin koulussa, joten syksyllä ja talvella nähtiin melkeimpä kaks kolme kertaa viikossa... mutta kevään ja kesän saapuessa poikakaverillani alkoi harrastukset ja kesätyöt, kuten minullakin, joten tapaamme enää vain kerran viikossa tai kahdessa.. joten hermot on tiukilla jos toinen erehtyy perumaan sovitun tapaamisen tai tulee jotain muita esteitä... mutta aina yhtä onnellisia molemmat tavatessamme..
onnelliset...
rakastavaiset
3774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No eipä oikeestaan tuota voi sanoa niinsanotusti Kaukosuhteeksi. sait auton ja kun kesä loppuu, loppuu myös kesätyöt ja teillä jaa aikaa enemmän toisillenne. Ja voit mennä autolla tapaamaan häntä sen 20 kilometrin päähän, joka on TODELLA vähän. Espoosta Helsinkiin. Ja suhteelle ei tee yhtään pahaa se, että näkee pari kertaa viikossa. jokapäiväinen yhessä olo saattaa tuottaa ahdistusta tms. mut tsembbiä! =)
mä fillaroin ja luistelen tuon matkan harvasen päivä, joten onko tuo nyt joku suuri ongelma?
Treffit puoliväliin vaan... :)
Kasvakaa aikuisiksi. Tuollainen ruikutus on aivan turhaa.. Itse olen suhteessa jossa välimatkaa on 500 km. Ja hyvin menee.