Sekaisin

noin voimakas riippuvaisuus mt-ongelmaisesta? Pystyykö mies edes töihin ja toimeentulon (edes omansa) hankintaan. Onko oma kehityksesi myös jotenkin vielä kesken. "En usko löytäväni parempaa." Itsetunto matalalla?
Sanot haluavasi lapsia. Tilanteessasi kannattaa sen verran ajatella, että miehenkin ominaisuudet kohtalaisella todennäköisyydellä periytyisivät. Että tekee mitä tekee, mutta tekee sitten tieten.

OIkeastaan: ":.ei löydä parempaa.." on puppua suorastaan. Jotain selkärankaa ja ryhtiä myös itsesti suhteen. Tuolla asenteella oma kohtasikaan ei välttämättä kohene. Feikkaamalla ( "..hyvää..") siirtää vain lyyhistymisiä ja itkuja eteenpäin.

Vai liian vanha eroamaan!!!!! älä hassuttele ! Toiset eroaa 60.senäkin !!!
itsekin 51 v ja kyllä kannatti ! Ei tuosta tule mitään! Jokainen vastaa omasta elämästäään, vastuu otettava itse ! Älä pilaa elämääsi , hae apua ja kaikkea hyvää sulle ! Terkuin kaikkea nähnyt mies

Tutkailepa omaa taustaasi: onko vanhempasi alkoholisteja tai toinen heistä? Oletko kasvanut perheessä, jossa on mielenterveysongelmaa, väkivaltaa, kylmä tunneilmapiiri? Olivatko vanhempasi etäisiä?

Sinä kärsit riippuvuudesta. Et voi pelastaa poikaystävää, vaikka kuinka haluaisit. Itse asiassa tekisit teille kummallekin palveluksen (usko minua) kun lähdet ja jätät hänet oman onnensa nojaan. Jokaisen meistä on opittava seisomaan omilla jaloillaan! Et voi ottaa vastuuta aikuisesta ihmisestä.

Se mitä tunnet ei ole rakkautta, vaan kenties sääliä ja ainakin rutkasti riippuvuutta.

Oman hyvinvointisi ja elämäsi nimissä ota ero ja pian!! Hanki itsellesi voimaa lähteä, mene vaikka tarvittaessa terapiaan jotta saat apua lähteä. Olet läheisriippuvainen ja sitä pitää työstää, jotta saat oman elämäsi takaisin. Masennus tarttuu ja toivottavasti ymmärrät, että masentunut on kuin alkoholisti, hän imee voimat muista ihmisistä ja on äärettömän itsekäs. Kukaan ei ole varmasti itsekkäämpi kuin masentunut.

Sinä et ole lääkäri etkä psykiatri tai psykologi. Sinulla ei ole mitään vastuuta siitä tappaako mies itsensä tai pääseekö ikinä masennuksesta eroon. Sinun tehtäväsi on elää elämääsi niin, että SINÄ olet oman elämäsi tähti. Velvollisuutesi ITSEÄSI kohtaan on, että pelastat itsesi!! Älä pode syyllisyyttä lähtemisestä. Oikeasti: masentuneen pitää alkaa seistä omilla jaloillaan. Sinä teet vain hallaa pysymällä, koska niin kauan kuin olet siinä HÄNEN EI TARVITSE OTTAA VASTUUTA ITSESTÄÄN vaan se kaatuu sinun niskaasi.

Toivon sinulle sydämestäni voimia lähteä ennen kuin on myöhäistä! Ole itsekäs, se on sinun velvollisuutesi ITSEÄSI (ja miestä) kohtaan!!!

"Ongelmani on se, että tunnen itseni liian vanhaksi eroamaan huonosta suhteesta ja etsimään jotain muuta. En usko löytäväni parempaa. Olen aina halunnut lapsia, pelkään että jos nyt eroan en löydä miestä ja sitten en saa lapsia ikinä. Tai kun löytyy mies niin olen liian vanha saamaan lapsia. Onko tämä lapsi asia liian iso ongelma minulle? Minusta tuntuu että olisin valmis äidiksi, tämä mieheni on valmis omien puheidensa mukaan 5-10 vuoden päästä."

Siis mieti nainen! O n k o tuosta masentuneesta vanhemmaksi???????

Älä hyvä ihminen elä epäluulossa ja kuvittele, että masentuneesta tulee hyvä vanhempi, varsinkin kun hän ei halua parantua. Lue läpi tutkimuksia ja nettikirjoituksia siitä, että itse asiassa kasvavan lapsen kannalta masentunut vanhempi on erittäin huono tekijä tasapainoisen elämän saavuttamiseen.

Ihan todella mieti, että haluatko lapsia ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua huonosti?? Nainen, missä sinun järkesi on??? Nyt annat biologian ja muka biologisen kellon, joka ei sinulla vielä edes tikitä, vaikuttaa noin negatiivisesti elämääsi! Löydät taatusti hyvän miehen itsellesi ja saat kaiken sen minkä haluat: kun ensin jätät tuon masentuneen miehen. Voit tehdä lapsen yksinkin, mutta älä missään nimessä tämän ihmisen kanssa! Lue oma kirjoituksesi ajatuksen kanssa läpi niin ymmärrät, että ainoa mitä sinun kannattaa tehdä on lähteä.

Miksi ihmeessä sä tunnet itsesi 25-vuotiaana liian vanhaksi? Just 5 vuotta olet ollut aikuinen, haloo, oletko sä ihan oikeasti laskutaidoton?
Et, vaan keksit tekosyitä. Haluat roikkua itseään säälivässä ja ryyppäävässä miehessä, jolla on hyvinvointivaltion "muotisairaus" masennus. Tottakai se on masentunut, mitäs muuta ihminen voisi täällä olla, kun on vaikeaa? Sinä haluat tuota tai olisit jo melkolailla valmis lähtemään ja etsimään jotain oikeaa. Saatteko te suuremman oikeuden elää, kun keksimällä keksitte itsellenne vaikeuksia?

Miehesi juo: niin sehän tunnetusti auttaa masennukseen. On ihan tunnettu tosiasia, että sekä alkoholi että jopa tupakka vaikuttavat pahentavasti alakuloisiin tunteisiin ja että itsesäälisistä alkoholisteista useat diagnosoidaan masentuneiksi, mitä he eivät suinkaan siinä vaiheessa ole. Siihen ryyppäämisen päälle riippuvaisuutta, viinaa, läheisten paapomista, lääkkeitä ja itsesääliä, niin ei ole ihme että masentaa.

Onko häntä hakattu? Onko hänen läheisensä kuollut? Näättekö te nälkää? Onko tätä jatkunut vuosia? Onko hänen läheisensäkin joutunut väkivallan kohteeksi? Onko hänen vanhempansa eronneet siihen päälle ja perheensä ollut vielä tavallista hankalampi? No, ainakin riippuvuutta se on aiheuttanut, ettei mies ole aikuiseksi kasvanut, mutta hei ihan totta. Meillä on masennuksen ja ahdistuksen tunteita joskus pitkäänkin ja lääketeollisuus myy siihen lääkkeitä koska se saa siitä rahaa. Jos hänellä on riittävästi oikeita syitä, se saattaa olla masennusta, traumoista johtuvaa. Jos ei, se on itsesääliä.

Et rakasta enää miestäsi vaan roikut hänessä. Kaltaiset viehättyvät toisistaan. Etkö todellakaan tiedä mitä sinun pitäisi tehdä? Potkia itseäsi perseelle ja kasvaa aikuiseksi, olla "julmempi" itseäsi kohtaan ja laittaa itsesi ruotuun. Lopettaa se vikinä ja alkaa elää elämääsi, jättää ruikuttaja ja rakentaa se perhe ja lapset jonkun normaalin kanssa. Sori vaan, mutta ei kaikkea tarvitse kestää. Toisen syyttely ja ikuinen paapominen ei auta, jokaisella on vastuu myös itsestään ja hänelle apua on jo tarjottu: hän valitsi pullon auttajaksi ja sinut kodin hoitajaksi. Totuus on se, ettei hänkään sinua rakasta, vaan roikkuu.

Lapsiongelma on liian iso sinulle ja olet täysi ääliö, jos tuollaisen miehen kanssa harkitset lapsia hankkivasi. Lisäksi et taaskaan osaa laskea. Olet nyt 25-vuotias ja ollut miehesi kanssa 4 vuotta. Olet hedelmällinen, - jos olet, kevyesti 35-vuotiaaksi, todennäköisesti noin 40-45vuotiaaksi. Osaatko sinä ylipäätään laskea? Nyt olen hieman julma, mutta olet lapsellinen, roikkuva ja suoraan sanottuna tyhmä. Älä ole tyhmä, kun et ole tyhmä. Älä kerjää sääliä, kun et sitä tarvitse. Älä ruikuta toisesta kun voit parantaa itsesi. Älä luule, että sinut palkitaan tässä maailmassa marttyyrikruunusta tai että sinulla on edes vaikeaa. Oikeasti, ota selvää asioista, paranna tietämystäsi ja ajatteluasi, rupea fiksuksi ihmiseksi, kasvata itseäsi, ota älykkyytesi takaisin.
Jokaisella villieläimelläkin on vaikeampaa ja julmempaa kuin sinulla eikä nekään sääli itseään. Eikö ihmisen pitäisi pystyä parempaan???

Mitä sinä teet. No, mitä sinä nyt teet? No kuule, minäpä kerron:
Hoidat miestäsi paremmin, et itse puhu vaan kuuntelet häntä. Teillähän on kuitenkin terapiasuhde, koska sitähän parisuhde on. Kannat hänelle lohdutusviinaa kotiin, ja korjaat jäljet, lopeta se riiteleminen. Ja näkyvä itkeminen, voit aivan hyvin itkeä yksin ollessasikin ja lakata rasittamasta miestäsi sillä. Älä väittele, koska sinulla ei ole mitään oikeutta mielipiteisiin. Lopeta heti se oman elämän ajattelu, olet vanha ämmä, ruma varmaan ja 25-vuotias kyllä tietää jo maailmasta kaiken. Hän on niin vanha ja hedelmätön, ettei kannata kuvitella että tästä maailmasta löytyy ketään vanhempaa. Hyi, hyi, hyi, et varmaan ikinä löydä parempaa miestä: eihän heitä voi olla olemassakaan! Tee lapset heti tuon kanssa, kun olet niin aina heistä haaveillut. Lapset syntyvät iloiseen perheeseen, sellaiseen mistä jokainen lapsi haaveilee. Olet ihan ihanneäiti, kun pystyt jopa miehesi hoitamaan ja itkemään piilossa. Miehestäsi tulee malli-isä ja lapset kasvavat ihan selväjärkisiksi. Niinkuin tekin. Voi kun siinä perheessä on väriä: neuroottinen lapsentasolla oleva äiti ja sekopää isä. Ihanaa! Mutta ketään muuta et varmaan ikinä millään tavalla saa. Kyllä te olette niin sitkeitä ja kestäviä ja varmaan maailman vahvimpia ihmisiä kun toisianne kestätte. On siinä hyvä pienen piltin kasvaa. kellään ei ole niin vaikeaa kun teillä, ihan säälittää. Halaus, pusu, halaus, pusu, mussu, mussu, ihana. Kyllä sinä olet ihmeellinen nainen kun tuota kestät,olet niin vaikeassa tilanteessa.

---> Noin. Tuonko halusit kuulla? Jos et, niin mitä sitten? Taidat osata ihan itse vastata omiin kysymyksiisi.
Kysymys jää: mitä SINÄ haluat ja aiot tehdä?
Ehkäpä se kenen pitäisi sitä pohdinta-apua psykologilta saada, olet sinä. Jokatapauksessa.

Loistava kirjoitus Joskus on kilttiä-nimimerkiltä! Juuri näin.

Kiitos kaikille.
Ero tuli, toivotaan että elämä voittaa.