Kun lukee näitä viestejä täällä, tulee niin elävästi mieleen se kun minua aikanaan petettiin ja sitten jätettiin (hyvä niin). Onneksi olen nykyään sinkku, ei tarvitse enää miettiä näitä ukon kännykkäkuvioita; ihmeellisiä puheluita ja viestejä, kännykän kuskaamista ja piilottelua, eikä sitä missä ukko milloinkin luuraa. Milloin puhuu totta ja milloin valehtelee. Ei tartte enää kelloa kytätä milloin voi soittaa ja milloin ei. Olen ihan saakelin onnellinen.
Ohi on
9+8
7285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä kohtalotoveri.Sillä erolla että ex nainen saa nyt omassa asunnossaan puhua puhelimeensa eikä tarvitse piilotella minulta !
Samat sanat, vaikka aikansa ottaa kun tottuu tähän vapauteen, mutta kun muistaa, miten ahdistavaa oli elää pettäjän kanssa, niin ei yksinäisyys haittaa ja sitäpaitsi, silloinhan sitä yksin olikin kun toinen juoksi vieraissa.
Mulle yksinäisyys on juurikin sitä pahinta ja se ettei voi enää jakaa MITÄÄN arjen asioita toisen kanssa. Baarit ei kiinnosta, joten en voi sinnekään hukuttaa pahaa oloani. Aika parantaa(ko)?
Mulla on ainakin ikävä mun lasta.Saitteko pitää lapsenne? Samoin on ikävä miestäni, joka oli paras tukeni kaikissa asioissa, paitsi sitten tässä.
Näin se menee. Petturin kanssa eläminen on kuin joku kuristaisi kurkusta koko ajan. Eniten pisti v..tuttaan se valehtelu ja niitten h...vetin huonojen selitysten keksiminen, vaikka oli täysin selvää mikä on totuus. Nyt entinen viettää myöhäistä murrosikäänsä (meelkein 40v), pääasia että on hieno auto ja rooli jolla iskeä naisia, että rahaa on ja menestystä. Mä onneks tiedän totuuden. Naisten vaihtuvuudesta päätellen ei sitten ole sopivaa löytynyt ts. naisille on selvinnyt mikä mies on miehiään.
Kyttääminen oli kauheaa ja vielä kauheampaa huomata, että taas uusi nainen, riitoja jne. Pikku hiljaa sitä erkaantuu toisesta ja sitten sillä ei ole enää väliä mitä toinen tekee, eikä toisen tekemiset enää satuta tai kiinnosta entiseen malliin.
Petturin kanssa eläminen vei minulta luottamuksen toiseen ihmiseen, vaikka olis kuinka hyvä ja kultainen. Aina on joku piru kuiskimassa korvaan. Silloin tekis mieli kytätä puhelin ja kaikki mitä käsiinsä saa. En tee sitä siksi, koska arvosta kumppanini yksityisyyttä ja että pelkään että sieltä paljastuu jotain semmosta mitä en halua tietää.
Turha on itteensä syytellä ja kysellä että MIKSI? Kukaan ei osaa antaa oikeaa vastausta, joillekin ei vaan riitä mikään. Ei perhe-ja avioliittoelämä, eikä sinkkuna oleminen. Vastaus saattanee löytyä ihmisen todella huonosta itseluottamuksesta.... Surullista että ihmiset ovat niin heikkoja ja selkärangattomia.
Onneksi ei ollut lapsia. Totta on, että pettämisen ja eron jälkeen on aivan romuna ja itsetunto nollissa. Onhan se sellaista "itsensä keräämistä". Mutta, kun kuluu aikaa osaa iloita siitä, ettei tarvitse enää elää sellaisessa ahdistavassa valheellisessa suhteessa. Loppujen lopuksi näissä peleissä se petetty on voittaja.
Kyllä se niin on me petetyt voitamme , vapautemme, itsekunnioituksen ja rauhan jota petturin kans ei ollut.
Ex sanoi että valehtelijalla pitää olla hyvä muisti että ei jää valheistansa kiinni. Huomasin kuitenkin että hän valehteli samat asiat samallatavalla kaikille joten ei tullut tilannetta että olisi puhunut eriasoita eri ihmisille. Ikävintä siinä oli että hän sai ihmiset uskomaan itseensä kun valheet tuli niin uskottavasti. Ehkäpä hän toisaan uskoi ne itsekin. Hänen elämä perustuu täysin valheille. En tiedä
Onnekseni tuo on ohi kuten ketjun aloittaja sanoi. Olen iloinen vapaudesta j aelämästä joka perustuu rehellisyydelle.