Olemme olleet avovaimoni kanssa 9 vuotta. Meillä on 7 vuotias lapsi. Avovaimoni petti aluksi exän kanssa, sitten tuli muita. Viimeisin laivareissulla ollessaan. Hän haluaa nykyään vain omaa aikaa. Hän on 26 vuotias ja on ollut nuorempana aika villi. Exän vain tunnustanut. Puhelin on täynnä viestejä. Papereille on kirjoiteltu eri miehistä. Tulen hulluksi näiden ajatuksien kanssa. Puhuimme vasta pitkään ja päätimme unohtaa vanhat asiat, mutta minulle se on vaikeaa. Rakastan häntä kaikesta huolimatta. Seksielämä on meillä vilkasta ja muutenkin ok, mutta en luota oikein häneen. Hänen kaverinsa tietää totuuden ja minua vituttaa kun hän käy meillä ja esittää kuin ei tietäis mitään. Lasta minulla käy sääliksi jos kaikki loppuu. Itse en ole käynyt vieraissa vaikka olisi ollut mahdollisuuksia. Tää kaikki vaan rupee vaikuttamaan työhöni vähitellen. Mikäs neuvoksi? Jokuhan tässä mättää, en vain ymmärrä mikä. Kyllä naisetkin osaa olla sikoja!!
Onko loppu jo tulossa?
Petetty
41029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin tuota ja tuli vaan mieleen että avopuolikas on ollu vain 17 v kun ootte alkaneet olla yhessä.
Nuoruus tavallaan jääny elämättä,mutta siitä huolimatta joku moraali pittää olla.
Monesti tuo rakkaus vaihtuu vuosien varrella syväksi kiintymykseksi,se tuntuisi sopivan sinuun.
Siitä voit olla varma ettei nainen ainakaan rakasta sinua.
Lasta ajatellen; onko parempi olla kodissa jossa kaikki ei ole hyvin vaiko kodissa jossa kaikki voivat hyvin?tarkoitan tätä sillä,että vaikka ero tuntuisikin lapsen kannalta kamalalta,parempi kuitenkin pitemmän päälle itse säilyä ehjänä ja nimenomaan lapsen takia.
Lasta ei auta se että vanhempi/vanhemmat voivat huonosti ja lapsilla on kyky aistia,varsinkin tuon ikäisellä.
Aisankannattajana pysyt ihan omasta tahdostas.
Ja kyllä,naisetkin osaavat sikailla.
tsemppiä! :o))
Kyllä hänelle nuoruus tuli varmaan vietettyä. Mutta ehkä hän haluaisi elää sitä uudelleen. Jotenkin vaan nyt tuntuu että viimeisimmät ovat olleet varattuja, että miten hän voi uskoa niiden tarinoita malliin saat kuun taivaalta.
Mulle tää on myös raskasta kun näistä asioista ei voi oikein kellekään kertoa / puhua. Pitää kaiken vaan sisällään.
Itse olen samaisessa tilanteessa, mutta ratkaisuni tehneenä. Eli mieheni jäi kiinni pettämisestä, mikä selvisi pitkäksi suhteeksi. Myöhemmin on selvinnyt, että tällaista on sattunut aikaisemminkin niin varattujen kuin sinkkujenkin kanssa. Meillä on 9 vuotta yhteistä matkaa takana ja kaksi pientä lasta.
Minun päätökseni oli ero. Se oli hemmetin kipeä päätös ja on sitä edelleenkin. Harkinta-aikaa on jäljellä vielä 2kk. Itseäni on auttanut puhuminen kovasti. Itse sain apua ensin neuvolan kautta. Suuremmissa kaupungeissa on kriisikeskuksia, jotka neuvovat myös eteenpäin. Itse tarvitsin pahimpina hetkinä lääkitystä, joten lääkärikin voi sinällään auttaa.
Tunteeni ovat olleet täysin lukossa. En ole itkenyt, mutta vihaa olen purkanut esim. puita hakkaamalla ja juoksemalla. Siinä samalla on ollut hyvä haukkua ja kirota miestäni oikein urakalla.
Tärkeää on, ettet syytä tapahtumista itseäsi. Mieheni ei ole osannut elämänsä valintoja sen paremmin selitellä tai helpottaa tuskaani. Ehkä on turha jäädä toisen "heräämistä" odottelemaan. Sinä tiedät ajan mittaan vastauksen. Keskustelu partnerin kanssa olisi vähintä, mitä hän sinulle nyt voisi antaa, mutta saattaa olla itsekin niin sekaisin ettei vielä pysty siihen.
Yritä nauttia isyydestäsi pikkuiselle prinsessallesi ja jos päädytte eroon, pidä sosiaalitoimi ajan tasalla. Yritä kerätä viimeiset voiman rippeesi, ettet luovu "isyydestäsi". Lapsellasi on oikeus sinuunkin.
Sinä kyllä selviät tuosta tuskasta. Niin kummalta kuin se kuulostaakin.
Voimia.
Jos rakastat vaimoasi, seksielämänne on reilassa ja muutenkin kaikki suht ok niin älä anna villin vaimosi tempausten haitata! Huonomminkin voisi olla. Vaimosi on vielä niin nuorikin, että anna hänen hurvitella rauhassa; ehkäpä vielä tulee sinunkin aikasi ja mitä sitten tapahtuukaan...