Ollan 50 aviopari.Molemmilla jo aikuiset lapset entisistä liitoistaan.Taloutemme on tällä hetkellä erittäin epävakaalla pohjalla ja siksi olenkin tehnyt ylitöitä jo kohta 6:tta sunnuntaita peräkkäin.Siitä saa erittäin hyvät rahat.Mies ei tätä halua ymmärrätää?!
Ainut miinus on että olen erittäin väsynyt.Eilen oli vapaata mutta firman pikkujoulut olivat laivalla, jonne kuitenkin halusin mennä.En ole työporukan kanssa ollut missän moneen vuoteen, joten oli kiva välillä mennä.Mies itse tekee työkavereidensa kanssa joka kuukausi jotain mukavaa.
Tänään minun olisi pitänyt lähteä katsomaan hänen poikansa marssimista jossain paraatissa.Mies oli pojalleen luvanut että tullee sinne.(Poika opiskelee armeijassa joten hänelle nämä marssit tulevat mahdollisesti olemaan jokavuotisia)?Mulle mies ilmoitti että minä lähden sinne myös.
Ei oikein napannut lähteä väsyneenä mihinkään, ja tiedän että kun hän kotiutuu on edessä huutamista ja sättimistä(oikein stressaan kun ajattelen).Nukkumaan mennään, ja taas alkaa huutaminen.Sitten seuraavana päivänä pyydetään anteeksi ja ollaan katuvaisena.
En ymmärrä,ei se voi olla niin että mun tarvii sinne mennä?Kun on kuulemma vielä HÄNEN kotikaupunkinsa, hänen poikansa, hänen kotikulmansa.
Näitä juttuja olen kuunnellut 10v uotta.En ymmärrä, enkä tiedä onko toista ihmistä joka on niin sidoksissa synnyinkaupunkiinsa, että oikein vuodattaa kyyneleitä sinne päästessään.(onko edes normaalia?)Vai, itkeekö hän sinne päästessään entistä elämäänsä? En tiedä, mutta kertokaa olenko aivan itsekäs kun en mennyt tuota paraatia katsomaan?
Ainut miinus on että olen erittäin väsynyt.Eilen oli vapaata mutta firman pikkujoulut olivat laivalla, jonne kuitenkin halusin mennä.En ole työporukan kanssa ollut missän moneen vuoteen, joten oli kiva välillä mennä.Mies itse tekee työkavereidensa kanssa joka kuukausi jotain mukavaa.
Tänään minun olisi pitänyt lähteä katsomaan hänen poikansa marssimista jossain paraatissa.Mies oli pojalleen luvanut että tullee sinne.(Poika opiskelee armeijassa joten hänelle nämä marssit tulevat mahdollisesti olemaan jokavuotisia)?Mulle mies ilmoitti että minä lähden sinne myös.
Ei oikein napannut lähteä väsyneenä mihinkään, ja tiedän että kun hän kotiutuu on edessä huutamista ja sättimistä(oikein stressaan kun ajattelen).Nukkumaan mennään, ja taas alkaa huutaminen.Sitten seuraavana päivänä pyydetään anteeksi ja ollaan katuvaisena.
En ymmärrä,ei se voi olla niin että mun tarvii sinne mennä?Kun on kuulemma vielä HÄNEN kotikaupunkinsa, hänen poikansa, hänen kotikulmansa.
Näitä juttuja olen kuunnellut 10v uotta.En ymmärrä, enkä tiedä onko toista ihmistä joka on niin sidoksissa synnyinkaupunkiinsa, että oikein vuodattaa kyyneleitä sinne päästessään.(onko edes normaalia?)Vai, itkeekö hän sinne päästessään entistä elämäänsä? En tiedä, mutta kertokaa olenko aivan itsekäs kun en mennyt tuota paraatia katsomaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.