Kun katson eronnutta ihmistä viereltä, näen varmasti paljon enemmään kuin hän itse.
Mikä sitten liekin eroon johtanut todellinen syy, sillä tuskin on merkitystä muutoin kun siten, että ko henkilö on todella huomannut nyt omankin osuutensa suhteen rikkoutumiseen.
Onko se sitten on burn out, lievempi väsymys, turhat ja liiat odotukset, toisen huomiotta jättäminen, mutta mikä on sitä.
Onko se sitten kännissä liian pitkälle mennyt toisen ihmisen kanssa oleminen, työtoverin toiminta psykologina, pyrkimyksenä suhde.
Näitähän riittää vaikka kuinka.
Mutta eron jälkeen ihminen on niin rikkinäinen, tuskin hän muistaa noista ajoista juuri mitään ja tehnyt niin hirveitä asioita, että niiden kanssa eläminen on vaikeaa. Alamäki jatkuu.
Kun erostanne on kulunut aikaa yli vuosi ja saatte rauhassa miettiä asioita, tekemisiänne, entistä puolisoanne, hänen elämäänsä, omaanne nyt.
Mutta tehkää nämä ajattelemiset ilman uusien suhteiden antamia ajatuksia.
Mitä nyt ajattelette. Ja sitten se perheenne eli lapset, miettikääpä heidän osaansa, miettikää mikä on lapsella muuttunut ja miten lapsi on muuttuunut, miten itse koet lapsesi.
Onko se kaikki ollut tarpeen, vai olisko todella se tarapian kautta eteneminen ollut sittenkin ainakin pitänyt käydä katsomassa ja miksi ei vieläkin. Toivoisin ainakin ihan itsenne ja lastenne vuoksi.
Katselin ja kuuntelin tässä erästä uutta suihdetta ja voin sanoa, että hänen seuraansa en todellakaan olisi toivonut edes pahimmalle vihamiehelleni, hän luulee olevansa tämän maailman napa, hän todella aivopesee tätä eronnutta niin, että tämän elämä vain menee suorastaan syöksykierrettä alaspäin.
On suorastaan harmillista nähdä sivulta tuota häikelemätöntä toimintaa.
Joten en suosittele kenellekään uutta suhdetta tuohon rikkinäiseen elämän tilaan, vaan vasta vuosien päästä uskon edes jollakin tasolla ymmärtävän nähdä asioita oikeimmin ja toivottavasti välttyvän näiltä pervoilta.
Tässä on niin suuret katasrofin ainekset nyt koolla, että mitä vain voi tapahtua, paljon, paljon pahemmat kuin entisessä liitossa.
Joka sekin taisi kaatua ihan liian suuriin odotuksiin toinen toiseltaan, kuviteltiin satuelämää. ei osattu nähdä perhettä sijajlla yksi, vaan kaiken maailman pintaliito voitti tavattoman kauniin rakkauden.
Kumpa nämäkin ihmiset löytäisivät tasapainon elämäänsä ja kaikin tavoin pystyisivät pienet lapsensa ohjaamaan elämässä eteenpäin, sillä lapsista voi nähdä sen tuskan, mitä elävät, miten pelkäävät. Eronnut ei näytä tätä huomaavan, kurittaa yhtenään ja vaatii valtavasti.
Ilmeisesti sitä on käytävä hakemassa se oppi sieltä ojan pohjalta ja hakattva pää kiveen monen monta kertaa, ennenkuin se ylpeys lannistuu ja aito arkielämä perheen kanssa voittaa tuon pintaliidon ja eliittiharrastukset ja menot.
Kun kukkaro on tyhjä ja velkaa satoja tuhansia, ystävät kaikonneet, siinä tulee näkymään se karu todellisuus, toivon vain voimia nyt jo ottaa järki asioihin mukaansa jättää roskasakki taakse.
Mutta näilläkin on useimmiten yksi ja ainoa paikka, jonne ovet ovat raollaan, se on oma lapsuuskoti, mutta sinne pitää mennä nyt kyllä ilman vaatimuksia, paljaana ja omin jaloin, kun saatte voimat palata varmasti elämä alkaa hiljalleen kantaa, raskasta on ollu varmasti sielläkin katsoa tienne kulkua, mutta teidät otetaan vastaan kuten on otettu vastasyntyneenä, rakastettuna ja hoivattuna, niin nytkin saate sen uuden elämän ilman maailman riippoja.
Mikä sitten liekin eroon johtanut todellinen syy, sillä tuskin on merkitystä muutoin kun siten, että ko henkilö on todella huomannut nyt omankin osuutensa suhteen rikkoutumiseen.
Onko se sitten on burn out, lievempi väsymys, turhat ja liiat odotukset, toisen huomiotta jättäminen, mutta mikä on sitä.
Onko se sitten kännissä liian pitkälle mennyt toisen ihmisen kanssa oleminen, työtoverin toiminta psykologina, pyrkimyksenä suhde.
Näitähän riittää vaikka kuinka.
Mutta eron jälkeen ihminen on niin rikkinäinen, tuskin hän muistaa noista ajoista juuri mitään ja tehnyt niin hirveitä asioita, että niiden kanssa eläminen on vaikeaa. Alamäki jatkuu.
Kun erostanne on kulunut aikaa yli vuosi ja saatte rauhassa miettiä asioita, tekemisiänne, entistä puolisoanne, hänen elämäänsä, omaanne nyt.
Mutta tehkää nämä ajattelemiset ilman uusien suhteiden antamia ajatuksia.
Mitä nyt ajattelette. Ja sitten se perheenne eli lapset, miettikääpä heidän osaansa, miettikää mikä on lapsella muuttunut ja miten lapsi on muuttuunut, miten itse koet lapsesi.
Onko se kaikki ollut tarpeen, vai olisko todella se tarapian kautta eteneminen ollut sittenkin ainakin pitänyt käydä katsomassa ja miksi ei vieläkin. Toivoisin ainakin ihan itsenne ja lastenne vuoksi.
Katselin ja kuuntelin tässä erästä uutta suihdetta ja voin sanoa, että hänen seuraansa en todellakaan olisi toivonut edes pahimmalle vihamiehelleni, hän luulee olevansa tämän maailman napa, hän todella aivopesee tätä eronnutta niin, että tämän elämä vain menee suorastaan syöksykierrettä alaspäin.
On suorastaan harmillista nähdä sivulta tuota häikelemätöntä toimintaa.
Joten en suosittele kenellekään uutta suhdetta tuohon rikkinäiseen elämän tilaan, vaan vasta vuosien päästä uskon edes jollakin tasolla ymmärtävän nähdä asioita oikeimmin ja toivottavasti välttyvän näiltä pervoilta.
Tässä on niin suuret katasrofin ainekset nyt koolla, että mitä vain voi tapahtua, paljon, paljon pahemmat kuin entisessä liitossa.
Joka sekin taisi kaatua ihan liian suuriin odotuksiin toinen toiseltaan, kuviteltiin satuelämää. ei osattu nähdä perhettä sijajlla yksi, vaan kaiken maailman pintaliito voitti tavattoman kauniin rakkauden.
Kumpa nämäkin ihmiset löytäisivät tasapainon elämäänsä ja kaikin tavoin pystyisivät pienet lapsensa ohjaamaan elämässä eteenpäin, sillä lapsista voi nähdä sen tuskan, mitä elävät, miten pelkäävät. Eronnut ei näytä tätä huomaavan, kurittaa yhtenään ja vaatii valtavasti.
Ilmeisesti sitä on käytävä hakemassa se oppi sieltä ojan pohjalta ja hakattva pää kiveen monen monta kertaa, ennenkuin se ylpeys lannistuu ja aito arkielämä perheen kanssa voittaa tuon pintaliidon ja eliittiharrastukset ja menot.
Kun kukkaro on tyhjä ja velkaa satoja tuhansia, ystävät kaikonneet, siinä tulee näkymään se karu todellisuus, toivon vain voimia nyt jo ottaa järki asioihin mukaansa jättää roskasakki taakse.
Mutta näilläkin on useimmiten yksi ja ainoa paikka, jonne ovet ovat raollaan, se on oma lapsuuskoti, mutta sinne pitää mennä nyt kyllä ilman vaatimuksia, paljaana ja omin jaloin, kun saatte voimat palata varmasti elämä alkaa hiljalleen kantaa, raskasta on ollu varmasti sielläkin katsoa tienne kulkua, mutta teidät otetaan vastaan kuten on otettu vastasyntyneenä, rakastettuna ja hoivattuna, niin nytkin saate sen uuden elämän ilman maailman riippoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.