Uudet ryhmittymät ovat vaikeita, uudet roolit, uudet jutut niin ettei vanhaa toisteta... mahdotontako? olen seurustellut 2 vuotta mukavan miehen kanssa. Aluksi varsinkin meillä oli hyvä olla yhdessä. On varmaan vieläkin, mutta minä alan kypsyä hänen 21-vuotiaaseen poikaansa. Poika ei käy äidillään, opiskelee lähi kaupungissa ja ajaa joka hiivatin viikonloppu isänsä luokse.
Toisin sanoen ainoa rauha meillä on minun luonani. Poika nukkuu vieraan tytön kanssa isänsä sängyssä, jossa minäkin siis joskus arkisin (silloin kun olemme meillä). Hän elää niinkuin nuoret elävät, nukkuu kolmeen, syö jääkaapin tyhjäksi ja häipyy.
Minua se häiritsee, vaikka asumme vielä erillään. Oikeastaan en kestä häntä enää yhtään. Mie ystäväni pyysi minua muuttamaan heille, en todellakaan! Onko vastaavaa??? Mikä neuvoksi? Jos puhun asiasta, miehen mielestä minä nalkutan. voi voi voi!
Toisin sanoen ainoa rauha meillä on minun luonani. Poika nukkuu vieraan tytön kanssa isänsä sängyssä, jossa minäkin siis joskus arkisin (silloin kun olemme meillä). Hän elää niinkuin nuoret elävät, nukkuu kolmeen, syö jääkaapin tyhjäksi ja häipyy.
Minua se häiritsee, vaikka asumme vielä erillään. Oikeastaan en kestä häntä enää yhtään. Mie ystäväni pyysi minua muuttamaan heille, en todellakaan! Onko vastaavaa??? Mikä neuvoksi? Jos puhun asiasta, miehen mielestä minä nalkutan. voi voi voi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä asia sinun on käsiteltävä itsesi kanssa, koska kyseessä on kuitenkin sinun sisäinen ongelmasi. Tietoisella tasolla tiedät, että miehelle lapset on aina lapsia eikä siitä mihinkään pääse. Kukin siis tavallaan.
Tunneasiat on jokus mutkikkaita ja kun asiat alkavat kieppumaan mielessä, niin ne kasvavat entistä suuremmiksi. En osaa "neuvoa" muutoin kuin että pyri ajattelemaan muita asioita. Turha kiusata itseään asioilla, joita ei voi muuttaa. Hyvä puoli on kannaltasi siis kuitenkin se, että teillä on myös kahdenkeskistä aikaa, poika ei ole narkomaani tai esim. 5 vuotias:)
kyllä voi aikuinen nainenkin olla itsekeskeisen lapsellinen... jotkut ton ikäsethän on jo mummoja!!! ei ihme kun toiset valittelee mihin ne oikeat vahanajan mummot on kadonneet. ne joilla oli aina aikaa lapsille jne.
Jaa meinaat, että aloittajan pitäisi taputella ja paijata tätä "pientä pellavapäätä"..?
Mitä hiton tekemistä 21 v miehellä ja mummoilla, joilla on aikaa lapsille, on keskenään?!
Aloittajan kuvaama juippi on isänsä nurkissa loisimassa käyvä nykyajan kasvatuksen tuote. Maailma on väärällään näitä aina käsi ojossa ottamassa olevia luusereita, joiden mielestä on itsestään selvää, että saavat loisia vanhempien nurkissa ilman, että itse tarvitsee pistää kortta ristiin.
Paha tuollaiseen on mennä mitenkään puuttumaan - sitä asettuu kuitenkin isää ja lasta vastaan, vaikka aikuinen lapsi onkin kyseessä. Aloittajan tilalla pysyisin varmaankin omissa oloissani aikamiespojan ollessa maisemissa - ehkä mieskin sitten ymmärtää, että asia todellakin häiritsee...
Mulla taas sellainen juttu että 26v poika ei käy meillä, en ole ikinä nähnytkään koska äitinsä ei antanut tulla pojan meille vaikka olen hänen isänsä kanssa asunut 24v.
En aikoinaan aiheuttanut heidän eroaan mikä johtui aivan muista syistä, joten minua ei poika voi ainakaan siitä syyttää. Nyt äiti on lämmitellyt välejään mieheni kanssa ja poika samoin. Minua sapettaa aivan suunnattomasti kun " isi" käy pojan luona ja äiti on tietenkin siellä myös. Käydään kauppareissulla, kesämökillä yms. ja ollaan niinkuin perhe. Kaiken huipuksi mies tekee siellä töitä, hakkaa puita, ajaa ruohoa,yms, siis äidin asunnolla. Minun pitäisi tämä kaikki sanomatta mitään hyväksyä etten vaan ole ilkeä muija. Jos sanon jotain niin kuulen että herranjestas minä kiellän tapaamasta häntä poikaansa. Eihän siinä pojasta ole kysymys vaan hänen äidistään joka tunkee kaikkialle.
Poika asuu omassa asunnossaan mutta ei vaan näy irti pääsevän äidistään, tai äiti pojastaan.
Minua sapettaa myös se kun äiti soittelee pari kertaa päivässä ja nekin puhelut hoidetaan niin että mies menee ulos puhelimensa kanssa.En tiedä kauanko viitsin katsoa touta touhua, ottaa päähän ja toisaalta jopa huvittaa. Olen sanonut ukolle että mee hyvänen aika sen äitikullan luo asumaan, mutta ilmeisesti se eukko ei huoli sitä. Käyttää vain hyväkseen ja on sen tyylinen ihminen joka on tottunut hallitsemaan.
vOI SUA ! TIEDÄN VASTAAVAN TAPAUKSEN, SIITÄ EI TULLUT KUN ERO.
AJATTELE POIKAA: TÄYSI JÄÄKAAPPI, ISÄLTÄ AUTO , SIISTI KOTI MISSÄ OLLA KUIN PELLOSSA, KOHTA KAIKKIEN SÄNGYSSÄ. ISÄLLÄ OMATUNTO KOLKUTTAA KUN EI POIKAA HUOMIOINUT ENNEN JA NYT SE HALLITTSEE, OLET VAIN PIIKANA, SIIS ULOS LIITOSTA, ETTEI PÄÄSI HALKEA..
EI IKINÄ SAMAAN KOTIIN, POIKAHAN SIELLÄ MÄÄRÄÄ !! VOI TEHDÄ SITÄ SEURAAVAT 30 V.... ROHKEASTI OMILLESI, PAREMPAAKIN LÖYDÄT.
Jjep olen miettinyt että pitäisi lähteä elämään omaa elämää. Ei jaksa olla vaan pyykinpesijä, siivooja kun käydään kääntymässä ja sanotaa että nyt täyti llähteä pojan kanssa sinne ja tänne ja mutsi mukaan. Mä luulen että entistä eukkoo varmaan vatuttaisi jos lähden koska en huolehtisi hänen ex miehestään. Voisi arjen eläminen siirtyä hänelle ja sitä tuskin hän entinen muija kestäisi.