Nyky-Suomessa näin eli jos olet työtön, et saa työpaikkaa ellei sulla ole jotain hyväveliverkostoa tai muita henkilökohtaisia yhteyksiä työpaikoille. Ja jos ei ole verkostoja niin sitten kannattaa jo olla töissä jossain koska työtöntä ei töihin palkata. Yhtä kusetusta tämä koko Suomen työllisyystilanne kun ainoastaan jo töissä olevia työnpaikanvaihtajia tai henkilökohtaisilla suhteilla pelaavia työttömiä. Muut olkoonkin työttömiä.
Työpaikan saa jos on jo töissä
cvxnbdvb
21546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Näin se taitaa hyvin pitkälti olla. Ehkä sen takia kannattaisi hakeutua edes johonkin duuniin hetkeksi, vaikka se ei pätkääkään kiinnostaisi. Jos on töissä niin toinen työnantaja saattaa katsoa, että tämähän on hyvä tyyppi, jos joku muukin on tämän henkilön palkannut. Joskus olen muistaakseni kuullut, että 60% töitä saavista ovat sillä hetkellä olleet muualla töissä.
työnantajat ottaa sellaisen joka on jo töissä sillä hänellä on jo näyttöä että työssäolo taitoa on, toisin on työttömillä , ei mitään näyttöä varsinkaan jos on aina ollut työtön.Silloin on vaikea saada töitä, jos ollenkaan.
Miten sitä työkokemusta saa jos työkokemus on työn saamisen edellytyksenä?
niinpä, mutta niin se vaan on.
Juu totta puhut, on jo oltava töissä tai on oltava suhteita paikkoihin, mistäköhän niitä suhteita sitten oikeen sais ? Onhan tota kokemusta ja koulutusta monelta alalta, mutta eipä tunnu tosiaankaan riittävän ja tällä erää oon ollu puoli vuotta työtön...kavereillani taitaa olla jotain salaisia suhteita paikkoihin kun tuntuvat niin helpolla pääsevän töihin aina kun hakevat...
se riittää että nykyinen ja oletettu tuleva työnantajasi tuntevat toisensa ja sinä olet ollut hyvä työntekijä nykyisessä paikassasi niin pääset sinne uuteen.
Mutta entäs jos ei ole sitä nykyistä työnantajaa ? Kun olen ihan täysin työtön tällä hetkellä...
no sitten se onkin vaikeampi juttu jollet satu sattumalta itse töitä löytämään, itse olen löytänyt itse elämäni työpaikan, olin siellä 27v, kunnes omistaja sairastui ja firma lopetti , sen paikan sain sattumalta ja olin tyytyväinen, Seuraavan työpaikan sain entisen työnantajani kautta, tunsi tämän uuden paikkani johtoa, niin sinne minut järkkäsi sitten.Sattumalta ja täysin ennakolta aavistamatta ne parhaat jutut tapahtuu työelämässä niinkuin muutenkin. Onnea sinulle sattuman etsimiseen.
Olen kyllä jo kolmessa työpaikassa ollut ja monesti elämässäni työttömänä, pisimmillään 2 vuotta putkeen mutta luulen vähän ettei ne entisetkään työnantajat tunne ketään näistä joille olen nyt töihin hakenut...ikää mulla on 33 vuotta...sitä sattumaa saa kyllä tällä menolla aika kauan odotella, kenties koko ikänsä...
Ei voi yleistää mitään asiaa työnhaussa. En ole aina saanut paikkaa, vaikka olen ollut töissä (jopa sama työnantaja). Joskus olen saanut työpaikan, vaikka olen ollut työtön neljä kuukautta. Aika paljon on kiinni siitä, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja myös motivaatio vaikuttaa. Jos haluaa työpaikan yleensä saa sen. Lama-aikana oli ihmisiä jopa vuoden työttömänä ja saivat sen jälkeen vakituisen työpaikan. Aika hyvä keino ovat avoimet työhakemukset. Harvoin irtoaa mitään tällasistä "196 haki paikkaa jutuista". Ja sitä paitsi ei kaikki työssäolevat ole kaikki mitään tähtityöntekijöitä. Saattaa olla kuukausien poissaoloja ties mistä syistä. Eihän niitä sijaisia muuten tarvittaskaan koskaan.
sattuma ratkaisee, oikea paikka ja oikea hetki, ja mikä vielä tärkeämpää, että sattuu juuri se oikea henkilö jonka kanssa henkilökemiat natsaa, vaikuttaa paljon kun kohdalle sattuu, siitä se sattuma saattaa löytyä.
Tiedä ny mistä tämä työnsaanti Suomessa kiikastaa. Nimittäin itse olen työsuhteessa, minulla oli suhteita hakemaani paikkaan, pääsin alkuhaastattelusta ja monivaiheisista testeistä loppuhaastatteluun ja jäin ilman paikkaa. Nyt on taas hakua paikkaan, johon on suhteita. Uskon silti, etten saa paikkaa, koska uskon, että minulla ei ole tarpeeksi kokemusta.
Omasta kokemuksestani huolimatta uskon, että suhteilla on merkittävä rooli työllistymisessä. Tärkeää on myös kokemus siitä työstä ja niistä tehtävistä joihin haet töihin. Jossain määrin kokemuksen vaatiminen on ongelma, kun kukaan ei loppujen lopuksi ota vastuuta ihmisten perehdyttämisestä ja kouluttamisesta vaan kaikki vaativat valmista pakettia.
Kannattaa muistaa, että suhteissa ja verkostoissa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Vain murto-osa avoimista työpaikoista ilmoitetaan julkisesti, suurin osa rekrytoinnista tapahtuu epävirallisia kanavia pitkin. Mikä on siis täysin laillista ja ihan suotavaakin.
Ei työnantajan tarkoitus ole harrastaa hyväntekeväisyyttä palkkaamalla ihminen, joka tarvitsee työtä eniten. Hän haluaa ihmisen, joka täyttää tehtävän odotukset ja mielellään ylittääkin ne.
Suhteiden saamiseksi ja oman työkunnon ja -motivaation ylläpitämiseksi kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan tilapäisesti vaatimattomampaakin työtä tai mennä työharjoitteluun.
Jos on töitä, ei tarvitse työpaikkaa. Säilöäkö sen meinasit jonnekin? Et sinä mitään saanut, sinä vaihdoit silloin työpaikkaa. Jotta voisi saada työpaikan, pitää ensin olla ilman työpaikkaa!
harvemmin se ilman työpaikkaa oleva sen työpaikan saa... kyllä se menee sellaiselle jolla jo on työpaikka.... näin se menee..
ei, vaan työpaikasta siirrytään toiseen paikkaan ja silloin ei tod. olla ilman työpaikkaa.
ammattimiehelle/naiselle kyllä duunia löytyy oli sitten työpaikka alla tai ei. eri asia tietty jos on jotain rajoituksia tai vaikuttaa haastattelussa jotenkin urpolta : )
Täytyy kyllä sanoa, että parhaiten olen saanut töitä kun olen ollut työtön työnhakija. Työkkäristä satelee työhönosoituksia ihan hirveästi. Heti kun menee haastatteluun, niin saa työn. Mutta annas olla jos työ on alla ja yrittää hakea itse töihin, 500 hakemusta saa lähetellä ja perässa kymmenessä haastattelussa käytyö, mutta ei edelleenkään töitä...
Kuinka hyvät työllistymisnäkymät mahtaa olla tällä hetkellä, jos omaa suomalaisen korkeakoulututkinnon, mutta käytännössä kaikki työkokemus on hankittu ulkomailla? Ts. suhteita suomalaiseen työelämään ja firmoihin ei ole, vaikka isossa kansainvälisessä ja Suomessakin tunnetussa firmassa olenkin työskennellyt.
olemattomat
Mistähän se johtuu, ettei Suomessa osata arvostaa kansainvälistä työkokemusta? Ainakin tämän suuntaisia juttuja kuulee sieltä sun täältä. Mahtaako olla totta vai ainoastaan urbaania legendaa?