Kuinka paljon vamma, esimerkiksi käden puuttuminen, haittaa jos toinen on muuten ihana ja viehättävä? Vai haittaako se? Nyt toivotaan (rehellisiä) vastauksia erityisesti miehiltä. :)
Haittaako toisen vamma?
Milky
7246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluaisin sanoa että ei haittaa. Rehellisesti sanottuna olen kuitenkin ainakin sen verran pinnallinen, että kyllä se jonkin verran haittaisi.
Ei se mikään lopullinen este ole, jos muuten viihtyy toisen seurassa, mutta ei se mikään ihannekumppanin ominaisuus ole.
Olen mies. Ikävä sanoa näin mutta kyllä se haittaisi. Tosin jos olisin ollut jonkun naisen kanssa yhdessä vaikkapa 10v, jos sitten tapahtuisi onnettomuus ja jouduttais vaikka käsi amputoida, nii en jättäis. En säälistä, vaan sen takia että jos olisin rakastanut häntä jo kauan ja olisi "elämäni nainen", en yhden puuttuvan käden takia jättäisi.
Ei haittaisi. Sairastuin itse pahasti pari vuotta sitten ja melkein menetin kykyni kävellä. Nykyään se ei haittaisi. Koska tiedän että ihmisyys, elämä ja onni ovat loppujen lopuksi niin pienestä kiinni ja se, että ollaan elossa on jo jotakin!
Riippuu kuinka paljon vamma vaikuttaisi yhteiseen elämäämme. Käden puuttuminen ei todellakaan haittaisi, sillä en uskoisi sen hankaloittavan yhteistä elämänkulkuamme. Pyörätuoli voisi olla jo siinä rajoilla, että harkitsisin kyllä useamman kerran. Tunteita ei kuitenkaan voi etukäteen ennustaa ja rakkaushan vie vaikka läpi harmaan kiven.
Kyllä se tuntu naista haittaavan 2008 kun minulla meni työtapa turmassa vasemasta kädestä 3 sormea.
Ainut vaihtoehto oli amputointi.
Sairaalassa kävi toteamassa että hän ei kestä katsoa tuommoista.
Onneksi pääsi semmoisesta kyynisestä paskasta eroon.
Voi kuule, sellaisia ne ihmiset vain on. En itse ollut uskoa sitten millään kun sairastumisen jälkeen muutama erittäin hyvänä ystävänä pitämäni ihminen vain lopetti yhteydenpidon tai ohittivat sairauteni aivan täysin. Jos jossain kävimme pikaisesti kahvilla, eivät katsoneet edes silmiini eivätkä halunneet kuulla mitään terveydestäni. Aluksi luulin että olen vainoharhainen mutta pakko se oli myöntää jossain vaiheessa,että monen vuoden ystävyys kaatui sairastumiseen.
Voisin vihata heitä mutta en oikein jaksa sitäkään. He ovat heikkoja ihmisiä jotka joko itse tulevat kokemaan joku päivä vastoinkäymisiä ja ymmärtävät mitä minä ( ja sinäkin) menin läpi. tai sitten he tuupertuvat kaiken sen alle. Jompi kumpi, ei ole minulta pois.
Mielestäni turhaan olet liian jyrkkä entistäsi kohtaan. Ei hän tainnut se kyyninen olla vaan sinä, tai lähinnä kuulostat katkeralta. Mutta usko pois, parempi ilman häntä. Jos hänen rakkautensa kaatuu siihen,että menetät muutaman sormen, ei se mitään rakkautta koskaan ollutkaan. ja sinähän haluat vain oikeaa rakkautta, eikö vain?
Sanoisin ap. että älä tuijota vammaasi vaan ole se mikä olet.
Näin painotus ei tule mit'ä sinulta puuttuu vaan mitä sinulla on. Jos on ruma naama se on vaikeampi vaihtaa kuin joku käsi jonka tilalle voi saada toimivan proteesin.