Miten kuvata kuuta?

4.1. Miksi Kuusta tulee epätarkkoja valokuvia? Olen yrittänyt muutamia kertoja kuvata täysikuuta, mutta yhteenkään kuvaan en ole saanut Kuun ääriviivoja teräväksi, vaan kaikissa näkyy lähinnä jotain pyöreää keltaista suttuista valoa. Olen antanut kameran hoitaa valotuksen, ja näin näppituntumalta muistelen, että käytetyt valotusajat ovat olleet merkittävästi yli 1/125-1/500 (suuruusluokkaa 0.5-1 s, filminä ISO400 ja objektiivina 75-300/f4.5-5.6). Epätarkat reunat johtunevat tästä?

Arvio liian pitkästä valotusajasta osuu melko pitkälti oikeaan, etenkin sysimustaa yötaivasta vasten Kuu ylivalottuu melkoisen herkästi pelkäksi epäselväksi valokiekoksi.

Kameran valotusautomatiikka ei oikein tahdo pelata näissä yötaivaan kuvissa kun se kuitenkin ottaa mittauksessa huomioon Kuun kiekon lisäksi myös pimeän taustataivaan ja laskee niistä jonkinlaisen keskimääräisen 'ihannevalotuksen'. Automatiikka on siis syytä unohtaa heti kättelyssä ja siirtyä kuvaamaan manuaaliasetuksilla.

Sopivat valotusajat ovat yleensä sekunin murto-osien luokkaa, jonkinlaisena perusvalotuksena Kuulle voitaneen esim. ISO400-arvolla pitää 1/125 sekuntia aukolla F5.6 ja tuosta voi sitten haarukoida molemmin puolin erilaisilla ISO/valotus/aukko-yhdistelmillä parhaimman kuvan saamiseksi (1/90 - 1/500 sekuntia on sopiva haarukka valotusajoissa). Digikameran hyvä puoli on se, että valotuksen onnistumisen voi tarkistaa heti kuvan ottamisen jälkeen ja säätää valotusta / ISO-arvoa (tarvittaessa myös aukkoa) oikein valotetun kuvan saamiseksi.

Valotuksen ohjenuorana voi periaatteesa käyttää myös 16-aukon sääntöä, sillä Kuuhan on suoraa auringon valoa heijastava kohde (haarukoida tietenkin kannattaa silti). Tällöin saataisiin ISO400:lla aukoksi F11 tai F8 ja suljinajaksi 1/500 (aukon parin ylivalotus 16-aukon sääntöön nähden), niin Kuu näyttää Kuulta myös käsivaralta kuvattuna. Jos taas haluat näyttävän Kuun yömaisemaasi, niin ehkä paras vaihtoehto on valottaa maisema ja Kuu erikseen, ja yhdistää kuvat kuvankäsittelyohjelmassa, jolloin Kuu ei pala puhki, eikä hurjastele itsekseen maisemaa minuuttikaupalla valotettaessa.

Jalustaa käytettäessä lankalaukaisin on kova sana (etenkin halvempien jalustojen suhteen), silloin kamera ei ainakaan pääse heilahtamaan ja pilaamaan hyvää valotusta, mikä on vaarana kameran normaalia laukaisunappia käyttäessä. Digijärkkärissä kannattaa käyttää peilin ennakkolukitusta, sillä sen liike voi aiheuttaa kuvaan tärähdyksen.

Hyvä neuvo aloittelevalle Kuu- ja tähtikuvaajalle on myös mahdollisimman tarkka kirjanpito käytetyistä valotusajoista, objektiiveista, aukosta, ISO-arvoista, kuvausolosuhteista ja muista vastaavista pikkujutuista, niistä voi myöhemmin Kuuta tai mitä tahansa muuta kohdetta kuvatessa olla korvaamatonta apua.

"Kameran valotusautomatiikka ei oikein tahdo pelata näissä yötaivaan kuvissa kun se kuitenkin ottaa mittauksessa huomioon Kuun kiekon lisäksi myös pimeän taustataivaan ja laskee niistä jonkinlaisen keskimääräisen 'ihannevalotuksen'. Automatiikka on siis syytä unohtaa heti kättelyssä ja siirtyä kuvaamaan manuaaliasetuksilla."

ainoastaan jos ei tajua mikä se pistemittaus on.

ainii mut Canon pissis kynsilakat valuu.....
onks siiiiderriiiiiiiiii.....

"Sopivat valotusajat ovat yleensä sekunin murto-osien luokkaa"

no shit sherlock

"Digikameran hyvä puoli on se, että valotuksen onnistumisen voi tarkistaa heti kuvan ottamisen jälkeen ja säätää valotusta / ISO-arvoa (tarvittaessa myös aukkoa) oikein valotetun kuvan saamiseksi."

ei siinä mitään aukkoa tarvitse säätää.
Se on kokonaan auki jo valmiiksi,jos kerran halutaan lyhyt valotusaika.



"Jos taas haluat näyttävän Kuun yömaisemaasi, niin ehkä paras vaihtoehto on valottaa maisema ja Kuu erikseen, ja yhdistää kuvat kuvankäsittelyohjelmassa"

tätähän se on nykyään, kun ihmiset eivät osaa kuvata, mutta osaavat käpistellä koneella.

"Digijärkkärissä kannattaa käyttää peilin ennakkolukitusta, sillä sen liike voi aiheuttaa kuvaan tärähdyksen"

mitään tekemistä digikameran kanssa.
sillä mirror lock uppeja on ollut jo sata vuotta ennen kun kukaan oli kuullutkaan sanaa pikseli.


"Jalustaa käytettäessä lankalaukaisin on kova sana (etenkin halvempien jalustojen suhteen)"

ei se siitä hinnasta riipu, vaan massasta ja muusta jämäkkyydestä.


"niistä voi myöhemmin Kuuta tai mitä tahansa muuta kohdetta kuvatessa olla korvaamatonta apua"

ainoastaan jos on lahjaton pässi

"Niin, miten ihmeessä saan esim. täysikuusta hyvän kuvan? Nyt kuvista tulee pelkkää mössöä. Kuu on ihan levähtänyt pallo kuvissa. "

jos se on 'levähtänyt pallo', niin joko kamera on heilunut, tai kuu on heilunut, tai molempi pahempi.

eli hanki jalusta, tarkenna äärettömään, etsi sopiva valotus kuvaustilanteeseen.

Vanhastaan muistelen että ISO 100/ 1/250sek / f8 yhdistelmällä alkaa tulla lähelle oikeata. Polttoväli ratkaisee sitten kuun koon kuvassa. Muutamaan vuoteen ei ole tullut kuuta kuvatuksi mutta sen tiedän että siinä on hitosti valoa.
Naapuri ihmetteli aikoinaan että kuinka minä kuvaan kuuta ilman salamavaloa vaikka on näin pimeää. Eikä ollut edes kuunpimennys kuten lauantaina kuulemma on. En oikein jaksanut vastata maisterismiehelle mitään.

En harrasta kuun kuvausta, mutta en voinut olla käyttämättä hyväksi tilaisuutta viime kesänä palattuani yhdeltä kuvauskeikalta. Muistaakseni täysikuu oli vasta seuraavana päivänä, jolloin satoi vettä. Kuvassa kaksi eri tavalla valotettua käsittelemätöntä kuvaa. http://aijaa.com/009709185695.jpg
Toisessa mittasin valon taivaasta pistemittauksella mahdollisimman läheltä kuuta niin, ettei mitata kuun valoa (kuu ylivalottuu) ja toisessa mittasin valotuksen kuusta ja haarukoin sen jälkeen myös korjaamalla 1 - 2 pykälää keskiharmaaseen päin. Molemmat ISO100. En enää muista, kun en kirjoittanut muistiin, mikä niistä on kyysessä. Lopputuloksessa ei ole kehumista, ja kuvauspaikkakin oli mitä oli. Käytän täyskennorunkoa. Joudut pohtimaan, haluatko mustan taivaan vai siihen sävyjä.

Jonkinlainen teleobjektiivi pitänee olla. Croppikennot näyttävät parhaat puolensa kuukuvissa, ja ilmeisesti pokkarin monikertianen zoom on tässä parhaimmillaan.

Kuun kuvaamisessa on kysymys samantapaisesta tilanteesta kuin valkoisen koiran kuvaamisessa (eräs keskustelunaihe). Kuun kuvaamiseen tarvitaan pitkää kokemusta ja onnea. Kontrasti ympäristön kassa on yleensä liian suuri. Pitää tehdä valinta sen suhteen, mitä halua painottaa. Haluaako kuun valottuvan oikein, vai haluaako maisemaa paremmin valotettuna mukaan. Tietysti on kuvamanipulointimahdollisuus olemassa, mutta silloin pitä osata vähintään maskata. Jos haluaa kuvan pelkästään kuusta joka täyttää koko kuva-alan, on käytettävä pitkää tele-objektiivia, mutta mitä hauskaa niissä kuvissa on? Ainakin aurinko näkyy suurimmillaan juuri ennen sen nousua ja laskua, jolloin pärjää lyhyemmälläkin putkella. Vastaava tilanne on kuun kanssa. Valon laatukin on silloin hieno.

Kuun valo on yhtä voimakas yöllä ja päivällä. Sehän heijastaa auringon valoa. Päivällä auringon valossa kuu tietysti näkyy (erottuu taustasta) huonommin kuin yöllä. Paras aika kuun kuvaamiseen on 10 - 20 min auringon laskun jälkeen tai ennen sen nousua, koska kontrasti ympäristön kanssa on tällöin pienimillään. Ensi lauantaina aurinko laskee kohta kolmen jälkeen ja pimennys on noin tunti sen jälkeen. Googlaa "Auringon nousu- ja laskuajat Suomessa".

Valokuvaja Sean Arbabin kirjassa kerrotaan että kuun kuvaamiseen käy, yllätys yllätys, "sunny 16 rule" ainakin lähtökohdaksi. Epäilen, että Sean puhuu etelän taivaasta, ei meidän kaamoksesta? Täysikuuhun verrattuna kuun valoisuus vähenee sen pienentyessä (vastaavasti kasvaessa) 2 1/2 aukkoa joka kuun neljännesvaihetta kohti. Siitä päätellen kuun pimennys tarvitsee 10 aukkoa tai enemmän valoa kuin täysikuu. Taustakin valottuu silloin paremmin. Optimi valotus edellyttää tällöin tietoa siitä, miten valotetaan täyskuu, ja siihen em. korjaus. Varmaan myöhäistä hankkia kokemusta huomiseksi.

Jos ei omista pitkää teleä, voi kuvan sommitella niin, että kuvaa etualaan jotakin. esim. silhuettiaiheen. Silhuetti voi olla tylsä, jos kuu jää pieneksi ja kuvassa näkyy pääosin vain mustaa. Etualan voi valottaa salamalla: Mittaa valotus esim. siten että kuu valottuu oikein (vallitseva valo), sen jälkeen speedlite-salama automatiikka hoitaa etualan aiheen valotuksen oikein, tai aina voi käyttää manuaalisalamaa. Jalusta tai sen korvike on aina välttämätön. Käytä kameran omaa aikalaukaisinta.

Ehkä tämä taulukko auttaa ( I sar ISO, II sar valotusaika täydelle kuulle)

Lunar Photography Exposure Guide (@f/16)
ISO Film Speed Full Moon Gibbous 1st Quarter Thick Crescent Thin Crescent Earthshine
25 1/15 1/8 1/4 1/2 1
50 1/30 1/15 1/18 1/4 1/2
100 1/60 1/30 1/15 1/8 1/4
200 1/125 1/60 1/30 1/15 1/8 40 to 80 sec.
400 1/250 1/125 1/60 1/30 1/15 20 to 40 sec.
800 1/500 1/250 1/125 1/60 1/30 10 to 20 sec.
1600 1/1000 1/500 1/250 1/125 1/60 5 to 10 sec.
3200 1/2000 1/1000 1/300 1/250 1/125 2 to 5 sec


Esim ISO 800, 1/500 aukolla f 16 jne

Osani miekii
Laihempana ollessani olin hanakka valokuvaaja. Ehkäpä jonkunsorttinenkin kun sain joistakin kuvistani jopa rahhaa.
Silloin minulla oli Canonin olikose A1 vai mikä yhtenä runkona. Minulla oli myös Teleuniversal merkkinen pitkä putki joka ei maksanut juuri mitään ja ostin sen ihan kokeilumielessä. olikohan tuo tuubi neuvostoliittolainen vai mikä mutta sen sai lähes hyvän ravintola-aterian hinnalla. Canonissa se toimi adapterilla ja manuaalisesti himmentäen, johon ei ollut tarvetta sillä muistelen valovoiman olleen F8.
Tällä hökötyksellä kuitenkin otin kuukuvia aika monta. Joissain oli jopa Kenkon 2xtelejatke lisänä.
Jalustaa ei ollut mukana joten laitoin kamerayhdistelän puutarhakiikun katoksen päälle jolla suuntasin systeemin. Peili ylöslukittuna laukaisin kameran lankalaukaisimella. Kuvat olivat yllättävän hienoja. Laittaisin ne nettiin jos osaisin ja ne ovat tietysti dioja.
Mitään kuukulkijoita tai avaruusihmisiä ei kuvissa näkynyt. Muuten kuvat oli hienoja jopa kokeneitten harrastustovereitten mielestä

kuvata ollenkaan, ainakaan tämän joulukuun täysikuu-pimennys kuuta, sen verran paksut pilvet taas kerran edessä.

Planeetoista / kuusta pitää ottaa useita tai jopa satoja kuvia ja ne pitää pinota päälekkäin niin niistä voi saada teräviä kuvia.

Maan ilmakehä aiheuttaa kuviin epäterävyyttä.
Monen kuvan pinoaminen terävöittää kuvaa. Pinoamisohjelmat osaa myös kohdistaa kohteet kohdalleen.
Syväntaivaan kohteet tarvitsevat jo useiden minuuttien tai jopa tunnin valotuksia ja ne valotetaan yleensä kolmeen kertaan eri väreille RGB. Useiden minuuttien yhtäjäksoinen valotus vaatii moottori jalustaa. Monella harrastelijalla on jopa oma kaukoputki jalustan ohjausta varten jossa web-kamera seuraa jotain tähteä ja antaa ohjauskäskyjä jalustalle ja toinen kamera valottaa himmeää kohdetta avaruudessa.

Avaruudessa olevilla kameroilla saadaan kaikista parhaimpia kuvia.

"Niin, miten ihmeessä saan esim. täysikuusta hyvän kuvan? Nyt kuvista tulee pelkkää mössöä. Kuu on ihan levähtänyt pallo kuvissa."

Eipä tuo nyt niin vaikeaa ollut.
Kävin illalla kokeilemassa huvikseni, et kuinka vaikeaa se nyt voi olla.

Tuossa mun 3 minuutin räpelöinnin tulos.

http://img4.imageshack.us/img4/628/tysikuuu5217.jpg

ExposureTime - 1/2500 seconds
ExposureBiasValue - -1.67
MeteringMode - Spot

asetukseksi pistevalotus ja pistetarkennus niin onnistuu

minäkin kuvasin kuu-ukkoa.

siitä tuli kauhean kirkas pallukka.

saman laisen saa kun kuvaa taskulappua pimeässä.

Tämä nyt tulee vähän myöhässä tähän ketjuun mutta kirjoitan kuitenkin jos siitä olisi jollekkin hyötyä.

Kuinka saada selvä kuva kuusta:
1) Kuuta kuvattaessa tulee käyttää pitkää polttoväliä siis yli 200mm muuten kuvassa näkyy vain kirkas pallo.
2) Aukko ja suljin nopeus ovat aika hyvät jos käyttää f11 ja s1/250 jos suljin aikaa nostaa kuvassa näkyy taas vain kirkas pallo.

Kuinka saada maisema kuva jossa kuu näkyy terävästi:
otetaan maisemasta kuva laajakulma objektiivilla, kuva tulee valottaa maiseman mukaan eikä yritetä saada kuuta näyttämään terävältä.

Nyt on siis maisemasta otettu kuva jossa kuu näytää kirkkaalta pallolta.
sen jälkeen otetaan zoom objektiivi jolla otetaan kuva kuusta yllä kuvaillula tavalla.

Jos kuun kuva on tarkoitus siirtää maisemakuvaan tulee huomioida että kuvassa ei saa näkyä mitään muuta kuin kuu ja musta taivas ei esimerkiksi pilviä tai rakennuksia koska ne vaikeutta tai saattavat tehdä mahdottomaksi kuun liittämisen maisema kuvaan.

Nyt on kaksi kuvaa jossa toisessa on hyvin valotettu maisema jossa kuu on pelkkää valo mössöä ja toinen kuva jossa on pelkästään tarkka kuva kuusta.

Tämän jälkeen terävä kuva kuust siirretään maisema kuvaan jollain kuvan käsittely ohjelmalla. Tätä toimen pidettä en nyt tässä ala sen tarkemmin esittelemään.

Tämä menettely tapa onnistuneen kuu kuvan saamiseks on välttämätöntä koska hämärä maisema hämäränä kohteena vaatii pitkän valotus ajan.
Kun taas kuu kirkkaana kohteena vaatii lyhyen valotus ajan.

Tästä syystä ei ole mahdollsita kuvata yhteen kuvaan sekä näyttävää maisema että hyvin näkyvää kuuta.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11005717

Tarjoa ensin suuta, sitten katsot kuuta.

Helppohan kuusta on kuva saada, jos ei taivaita tavoittele.
Kuvaa kuu päivällä. Ei tule valotusvaikeuksia, muussa tapauksessa pitää käyttää pistemittausta, tai kokeilla.
Kovin suureen kokoon ei kuuta pysty kuvaamaan ilman synkronijalustaa, koska kuu liikkuu ja lujaa.
Tuo liike on ainut tekijä, joka tekee kuun kuvauksen suureen kokoon vaikeaksi. Tulee suttuinen venynyt pallo. Toinen haitta on sää/lämpötila ja sen aiheuttama ilman väreily, jota ei paljaalla silmällä näe.
Myöskään aivan täysikuu ei ole hyvä, koska siinä on pieni kontrasti. Paras on hetki, jolloin kuu on aavistuksen vajaa.

eik un kuuta kuvaamaan

Kannattaa mennä mahdollisimman lähelle.

Parempi kysymys olisi miksi kuvata kuuta. Kyseessä on kohde, joka ei muutu ja jostain kamalasti kuvia. Siis puhun nyt itse kuun kuvaamisesta, en maisemakuvista, joissa kuu on mukana.

Pitkien suljinaikojen kanssa se ongelma, että kuu ehtii liikkua muun tähtitaivaan näennäisen pyörimisen mukana. Yleensä tähtitaivas näyttää pyörähtävän idästä länteenpäin yön aikana. Kuu näyttäisi vaeltavan tähtitaivaan taustaa vasten vasemmalle noin 13 astetta vuorokaudessa.

Toinen ongelma valkotasapaino. Että kuvataanko päivänvalon valkotasapainolla mieluummin, kuin automaattisella. Kuu on näyttänyt eri väriseltä eri öinä. Kun muutamia öitä sitten alooin huomata, että kuu oli täysikuuksi muuttumassa, se näytti oranssilta. Ei ollut vielä kovin täysi. Mutta oli melko matalalla. Ehkä väri johtui vastaruskosta, tai siitä, että auringonvalo kulki maan ilmakehän kautta ja taipui kuin prismassa. Myöhemmin, jonain yönä, kun kuu oli täyden näköinen ja loisti korkeammalla, väri oli huomattavasti valkoisemman näköinen. Ehkä sinertävä jopa.

Väri oli siis muuttunut muutaman päivän aikana aivan erilaiseksi.

Varminta on kuvata se kirjan sivulta niin tulee tarkkaa jälkeä.

Kuu mokoma kun liikkuu.
Minulla ei olekoskaan ollut vaikeuksia kuun kanssa, mutta kiirettä pitää pitkällä polttovälillä.

Valotusautomatiikka toimii oikeastaan vain päivällä kuuta kuvattaessa. Pimeässä pitää pistemitata kuun pinnasta, ellei objektiivi ole niin pitkä, että kuu täyttää ruudun.
Täyskuun valovoima on melko vakio, kun kerran onnistut niin samoilla arvoilla onistuu aina. Valotusta kannattaa haarukoida, ellei sitä pysty itse kuusta mittaamaan.

Tarkennus täytyy tehdä itse kuuhun, eikä mahdolliseen maisemaan. Kuu liikkuu niin nopeasti, että 1200 millisellä on kiire saada se pysymään halutulla kohdalla ruudussa sen aikaa, kun jalustan likitseminen ja laukaiseminen vaatii.
Kuvaaminen tulee väkisinkin tehtäväksi täydellä aukolla, muussa tapauksessa suljinaika tulee niin pitkäksi, että kuu ehtii liikkua niin paljon, että siitä tulee epäterävä pallo.

Hyvä jalusta, valovoimainen objektiivi, niin suuri ISO, kuin kamera laadullisesti sietää.
Laukaisu kaapelilla. Vitkalla kuu ehtii polttovälistä riippuen jopa ulos ruudusta.
Kyllä se siitä.