Kuinka pian parisuhteessa huomaa toisessa niitä ärsyttäviä piirteitä?
Tuleeko kellekkään muulle mielen, että pitäisi varmaan kysäistä niiltä lukemattomilta exiltä mikä suhteessa ei toiminut ja miksi?
Tuleeko kellekkään muulle mielen, että pitäisi varmaan kysäistä niiltä lukemattomilta exiltä mikä suhteessa ei toiminut ja miksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heti ekan seksikerran jälkeen. Siihen asti ne piirteet on hellyyttäviä, kiihottavia, ihania...
Tutustuin mieheen lauantaina. Tapasimme uudestaan sunnuntaina ja jälleen eilen keskiviikkona.
Huomasin ensimmäiset ärsyttävät piirteet eilen :-/
No tähän asti oon aina rakastanut poikaystäviäni niin paljon, että pienet puutteet ei oo haitannu. Enhän itekään oo täydellinen. :)
Noin vuoden jälkeen. Sitten niihin tottuu, ja tajuaa ettei ole itse sen ihmeellisempi. Niihin voi suhtautua kevyesti, niin ei ahdista usein. Itse en haluaisi mitään hajutonta, mautonta ja väritöntä möykkyä jolla on penis.
Ekat ärsyttävät piirteet huomasin joskus vuoden seurustelun jälkeen. Vuoden kuljin jalat ilmassa rakastuneena. Eihän tämmöisestä voi edes haaveilla. Siitäpä se sitten läks...Eli kyseessä oli tunnevammainen luonne- ja persoonallisuushäiriöinen ihminen.
Kuinka ihmeessä ihminen voi osata näytellä niinkin hyvin, eli teatteritaide on menettänyt todella paljon:)
Oltiin yhdessä ja ei oltu. Vähän väliä hänellä oli omia säätöjä ja sääntöjä.
Nyt jäkeenpäin ajateltuna olin aikasenmoisessa pyörityksessä lähestulkoon 13 vuotta. Noin kauan kesti, ennenkuin tajusin, että "tulen hulluksi" , jos en eroa...
Olisi pitänyt hetimiten ekan vuoden jälkeen osata sanoa tuo hellureijahellättunteet ja lähteä vielä kun olisi voinut/osannut.
Nyt olen rikki poikki puhkinen ihmisraato joka ei osaa uskalla alkaa enää suhteeseen kenenkään kanssa. Toinen mennä porskulttaa eteenpäin kumppanit vaihtuvat tiuhaan ja ikävä on katsella kun toisella menee hyvin...
Vahinko vaan, että hänen uusin kumppaninsa ei taida tietää vielä mimmoisen "ihkun ihmisen on vierelleen saanut". Niin toivoisin, että tämä uusin ihastus olisi yhteydessä minuun.
Nooh nyt joku luuli tietysti, että kertoisin kaiken, siis kaiken...Ei vain, kehuisin tietysti ex kumppanin maasta taivaaseen ja tietysti ero on mennyt paremmin kuin hyvin, kaikki ok....oleme nyt enemmän kuin paremmissa väleissä.
Johan tuli vuodatusta, mutta helpotti:)
Miten eksäsi tunnevammaisuus ja luonne- ja persoonallisuushäiriö ilmeni?
Aluksi kumppani sai ihmeellisiä ns."mökötyskohtauksia". Ei kertonut koskaan mikä mätti. Välillä laittoi välit poikki mitä ihmeellisimmistä syistä. (Toisia naisia kuvioissa.)
Huomasin, että hän haki sitä rakastumisen tunnetta yhä uudelleen ja uudelleen...
Alusta asti itselläni oli tunne, että en pääse lähelle tuota ihmistä. Hänen kainalossaan ei tuntunut turvalliselta. Oli kuin olisin seurustellut pikkupojan kanssa, joka haki minusta sitä äidin hoivaa ja hellyyttä itselleen osaamatta antaa mitään takaisin.
Lisää pettämistä ja ajan kanssa aivan järkyttäviä huutokohtauksia. Haukkui minut tullen mennen ja sylki päälleni kaiken pahan, mikä ilmeisestikkin johtui huonosta omastatunnostaan.
Ensimmäiset moukkamaiset käytökseen liittyvät piirteet annoin itkien anteeksi, ja jotenkin niihin tottui, niin ettei enää jaksanut edes loukkaantua. Monet kaverit kyllä ihmettelivät kuinka siedän moista käytöstä. Itse jaksoin vain uskoa parempaan.
Suhde meni kylläkin vain pahempaan ja pahempaan suuntaan. Toinen ei osannut enää keskustella yhtään mistään "meitä" koskevista asioista. Illat ja viikonloput istui tietokoneella, liekkö jo silloin chattäillyt ja hakenut taas niitä kiksejään. Mielialan vaihtelut oli aivan valtavat. Pari minuuttia saattoi nauraa ja hetken päästä kamala raivokohtaus ihan vaan vaikka roskapussista...
Mistään asioista hän ei osannut päättää itsenäisesti ja välillä tuntuikin kuin vetäisin kivirekeä perässäni.
Näin meillä ja pieni varoitus kaikille kanssasisarille; Jos suhde tuntuu hetimiten alusta siltä, että olet niin onnellinen, eli voiko olla tottakaan, niin hyvin todennäköisesti arjen koettaessa se ei sitä loppupeleissä olekkaan.
pari viikkoa. Ja niitä inhottavia piirteitä löytyi.. kauhea listaus, mutta tässä muutama, ei keskustelutaitoa, ei huumoria, ei yhtään piirua vastaantulemista missään neuvoteltavissa asioissa, käyttäytyi, kuin minun pitäisi pyytää lupa joka asiaan häneltä, metelöi joka vuorokaudenaikaan järjettömästi, toi vieraita lemmikkeineen kotiin, vaikka ei olisi käynyt silloin, ei huolehtinut mistään yhteisistä asioista, ei siivonnut jälkiään ja levitti romunsa ympäriinsä, ei koskaan kysynyt mitä kuuluu tai millainen päivä oli, arvosteli tavat ja tavarat.
Sen jälkeen kun muutettiin asumaan yhdessä kaikki yhteinen tekeminen lakkasi kuin seinään, ei puhuttu, ei olis ollut puhuttavaa. Ei käyty edes lenkillä, tuli omat harrastukset, omat kaverit. Lopulta tykkäsi siitä, ettei toista nähnytkään ja alkoi ärsyttämään toisen äänikin. Ei mitään yhteistä. Ero oli valtava helpotus ja suhteessa parasta.
Suurin asia noista kuitenkin oli tuo keskusteluyhteyden puuttuminen. Ja se, että kertaakaan ei tullut ensimmäistäkään herttaista tai hyväntahtoista sanaakaan. Ei kokenut aitoa välittämistä, vaan ärsyyntyi vain toisesta.
Ne ärsyttävät piirteet huomaa sitten, kun se rakastumisen huumaa laantuu.
Nyt ymmärrän varsin hyvin, miksi mieheni entiset ovat laittaneet suhteen poikki. Eivät ne miehen ex-kumppanit ole olleetkaan niin kamalia naisia mitä mieheni väitti.
No heti! Koko alku ollut ärsyttävääkin, vaikka toki kivaa. Ei ainakaan pääse käymään niin että olisi liian ruusuinen kuva toisesta. Mutta nyt alan jo huomatakin että toisessa on tosi kivoja ja ihania piirteitä. Perustuu ainakin realistiselle kuvalle tää meidän homma! ;)